Intouduin aamulla käymään läpi vaatekappini ja heittämään pois sieltä kaiken, mikä oli rikkinäistä, nuhjaantunutta tai väärän kokoista. Tässä vaiheessa elämäänsä sitä myös huomaa, että vaate, jota on rakastanut 22-vuotiaana, ei välttämättä ole sellainen, mitä tahtoisi enää käyttää. Se voi sinänsä olla oikein kaunis, mutta maailma on muuttunut ja minä sen mukana. Nykyään sitä arvostaa kaikkein eniten mukavuutta, hyviä leikkauksia ja laadukkaita materiaaleja. Halpaketjujen nuhjaantunut akryyli taas lähinnä ahdistaa.

Kun olin saanut vaatekaappini kuosiin, jatkoin kirjahyllymme pariin. Sain sieltäkin kymmenkunta kirjaa valittua kierrätykseen vietäväksi, ja samalla järjestelin sinne jääviä kirjoja. Kirjahylly, joka pursuilee joka suunnasta, ei varsinaisesti lisää olohuoneen feng shui -pisteitä, joten sitä pitää ajoittain hieman trimmata. Olen itse melko hyvä luopumaan vanhoista kirjoista, mutta miestä pitää suostutella luopumaan omistaan. Meillä on kaikenlaista kummallista scifiä,  joka on kuulemma huonoa mutta josta silti ei voi luopua.

Kirjaihmisillä on monesti todella vannoutunut suhde siihen, miten kirjahylly pitää järjestää. On aakkostettuja, värikoodattuja, genre-luokitettuja kirjahyllyjä. Itse sanoisin, että meillä on kaaos, mutta miehen mielestä kokonaisuudessa on tarkka järjestys. Vasemmalla puolella on kauno ja oikealla tieto. Kaunon järjestys perustuu siihen, että miehen mielestä kaikkein hienoimmat klassikot ovat ylähyllyllä, seuraavalla hyllyllä on vaikuttava nykykirjallisuus ja sen jälkeen huonous valuu alaspäin. Huonot scifi-kirjat ja muut noloudet ovat vielä erikseen vetolaatikoissa.

Kaunohyllyn subjektiivisessa paremmuusjärjestyksessä on se heikkous, että esimerkiksi saman kirjailijan eri kirjat saattavat olla eri hyllyillä, joten niitä ei millään tahdo löytää. Paremmusjärjestys on aiheuttanut myös tiukkoja keskusteluja siitä, mitkä kirjat ansaitsevat paikkansa ylimmällä hyllyllä. Joskus uhkailin muuttoauton tilaamisella, kun Sylvia Plathille ei tahtonut löytyä tilaa klassikkojen joukosta. Sehän ei kerta kaikkiaan sopinut, että Plath alennettaisiin kakkoshyllylle. Mikä loukkaus!

Tietokirjallisuuden hyllyssäkin on oma järjestyksensä, mutta siihen olen saanut vaikuttaa enemmän kuin kaunoon. Ylimmällä hyllyllä ovat omat parisuhdesosiologiani ja elokuvafestivaalien katalogini. Seuraavalla hyllyllä on lähinnä filosofiaa, uskontotiedettä ja psykologiaa. Alimmalle hyllylle ovat joutuneet erinäiset oppikirjat sun muut orgaanisen kemian kurssikirjat. Humanistin ja diplomi-insinöörin yhteistalous vaatii toisinaan kompromisseja, mutta harva asia herättää meillä niin paljon tunteita kuin tämä kirjahyllyasia.

Minkälaiseen järjestykseen te uskotte?