Aina kun lukee Tove Janssonia, voi upota samaan tuttuun tunnelmaan. Hieman alakuloiseen maailmaan, jossa kaikki tapahtuu hiljaa ja hitaasti. Tunnelma yhdistää niin Toven lastenkirjoja kuin aikuisille suunnattuja teoksiakin. Pituudellakaan hänen kirjojaan ei liiemmin ole pilattu.

Olen aiemmin lukenut Tove Janssonin aikuisten kirjoista Kesäkirjan, ja näin Kunniallisessa petkuttajassa oikestaan sen jonkinlaisen vastinparin. Kesäkirjassa nautitaan loppukesän pitkistä päivistä ja vietetään aikaa saaristossa vain viikkoja, ennen kuin mökki pitää laittaa talviteloille ja lähteä takaisin mantereelle. Kunniallisessa petkuttajassa on pienen merenrantakylän lunta tupruttava talvi. Kylä on hiljainen, ja kaikki pysyvät sisällä. Joku jo haaveilee jäiden lähdöstä ja merille pääsemisestä.

Katri elää veljensä Matsin kanssa kaupan yläkerrassa. Hän on fiksu nainen ja erityisen taitava laskemaan. Siksi hän onkin pitkään toiminut kauppiaan apuna, kunnes on lopettanut niissä hommissa. Öisin hän katselee ikkunoista ja miettii lähinnä rahaa, sitä miten sitä saisi paljon ja nopeasti ja miten kaiken myöhemmin maksaisi takaisin. Hänen sydäntään painaa huoli, raskas kuin nuoskalumi.

Joka yö minä kuulen lumen pehmeän suhahtelun sen osuessa ikkunaan, lumen jota tuuli ajaa tänne mereltä, se on hyvä, minä toivoisinkin että kylä hautautuisi kokonaan lumen kätköön, niin että siitä vihdoinkin tulisi puhdas… Mikään ei ole niin rauhallista ja loppumatonta kuin pitkä talvipimeä, se vain jatkuu jatkumistaan, on kuin eläisi tunnelissa jossa pimeys välillä syvenee yöksi ja välillä vaalenee päivänkajoksi, sitä on eristetty kaikesta, suojassa ja yksinäisempi kuin tavallista. Vain odottaa ja on piilossa, kuin puut.

Eräänä päivänä Katri tarjoutuu viemään ostokset kylässä asuvalle hyväsydämiselle rouvalle Annalle, joka maalaa yksin huvilassaan kuvituksia lastenkirjoihin. Mitään hän ei itse kirjota, vaan kustantaja saa luvan laatia tekstit kuvien oheen. Katri ja Anna alkavat ystävystyä vähitellen, kun Katri alkaa autella rouvaa erinäisissä askareissa. Koska Annan raha-asiat ovat hoituneet toisten hyväntahtoisuuteen luottaen, Katri katsoo asiakseen pitää Annan puolia, jos muut yrittävät häntä huijata.

Kunniallisesta petkuttajasta kehkeytyy vähä vähältä psykologinen tutkielma siitä, mikä muuttuu, kun erilaiset maailmankatsomukset kohtaavat. Katrin suoraselkäisyys ja Annan näennäinen huolettomuus ajautuvat törmäyskurssille, jonka myötä kumpikin alkaa hitaasti muuttua. Tove Jansson on luonut hahmonsa huolellisesti, ja molemmat naiset vaikuttavat omine oikkuineen uskottavailta. Erityisesti Katri, joka on oikeudenmukainen mutta hyvin suoraviivainen, tuntuu särmikkyydessään mielenkiintoiselta.

Suuren osan kirjan lumosta luo silti Tove Janssonin kaunis kuvaus kylän loputtomasta talvesta. Satuin käymään viime tammikuussa Hangossa, jonka talvinen hiljaisuus palasi lukiessani monesti mieleeni. Kirjan loppupuolella luonto alkaa pimeyden jälkeen kuitenkin heräillä kevääseen. Kirjojaan kuvittava Annakin alkaa innostua siitä, että hän pääsee pian maalaamaan luontoa, kunhan luminietokset ovat ensin sulaneet.

Ehkä tämä on sittenkin ennen kaikkea kevätkirja.

Tove Jansson: Kunniallinen petkuttaja (Den ärliga bedragaren)

Suomennos Kyllikki Härkäpää

WSOY 2014 (1983)

198 sivua

Lainattu kirjastosta

Helmet-lukuhaaste 2016, 19. kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi

Kuva: Hans Gedda/Wikimedia Commons