Sukupuolipohdintaa
Meille tulee siis melko varmasti poikalapsi. Se on jännittävää.
Alunperin en ajatellut, että lapsen sukupuolella olisi väliä. Olen kyllä joskus aikaisemmin haaveillut lapsista ja miettinyt, että poika olisi kiva. Raskauden alussa en ajatellut sukupuoliasiaa juuri ollenkaan. Toisen kolmanneksen ja rakenneultran lähestyessä mulla alkoi jostain syystä olla enemmän tyttöolo. Olin aika varma, että saadaan tyttö ja mietin semikauhuissani, kuinka osaan olla tytön äiti. Itsekin tyttönä kasvanut ja siskon kasvua vierestä seuranneena, tiedän ettei ole helppoa vanhemmille. Pojistahan en sen isommin sitten tiedäkään.
No rakenneultrassa saatiin sitten melkoisen varma poikalupaus ja täytyy myöntää, että hetki meni sulatellessa. Innostusta, pettymystä, pelkoa, hämmennystä? En oikein osaa kuvata sitä fiilistä, mikä oli, kun poistuttiin sairaalasta. Ystäväni puki tuntemukseni myöhemmin sanoiksi aika hyvin. ”Miten sä osaat olla pojan kanssa, kun eihän sulla ole edes veljeä?” Aika hönttiä kyllä myönnän, mutta just tota mäkin mietin! Kai sitä nyt osaa sitten olla vaikka minkäsukupuolisen kanssa, kun se siinä sylissä on. 😀 Eihän mulla ole minkäänlaisista vauvoista ja lapsista kokemuksia muutenkaan.
Välillä kyllä mietin, miten mä pärjään noiden kahden kanssa, kun katson mieheni säätämistä ja pikkupoikamaisia metkuiluja. Mutta tiedän, että siitä tulee hyvä isä ja oikein odotan näkeväni miehen ja pojan keskenään. Toki tahdon itsekin olla pojalle läheinen mutta onhan siinä varmasti jotain ihan erityistä olla isänä pojalle.
Nimi meillä on jo ainakin puoliksi valmiina. Toiseksi tai kolmanneksi nimeksi tulee todennäköisesti miehen toinen nimi, joka kulkee heillä suvussa. Ensimmäistä (ja mahdollisesti toista) nimeä täytyy vielä pohtia. Tähän mennessä nimipallottelu on mennyt lähinnä niin, että mä ehdotan ja mies hylkää mun ehdotukset. Hieman lannistavaa, mutta luulen, että jäljellä olevista vaihtoehdoista saadaan ihan hyvä kombo aikaiseksi. Tai sitten aletaan viime hetkillä panikoida ja pojalle tulee joku ihan muu nimi. 😀
Mahdotonta sanoa, miltä tuntuisi, jos olisikin tyttö tulossa. Ei ehkä kovinkaan erilaiselta. Sukupuolesta riippumatta toivoisin, että onnistumme kasvattamaan sydämellisen ja hyvällä itsetunnolla varustetun ihmisen, joka pärjää elämässä itsensä ja muiden kanssa.
