Maailma on kyllä kumma paikka

23.7.2014 hanskimus

Neuvolalääkäri ja hirvein aamu

Eilen aamulla oli neuvolalääkäri. Ennen lääkäriä tein ne normitestit.

Pissatesti ok.
Paino 59,4 kg (+3,2 kg ekasta neuvolasta)
Verenpaine 99/72

Lääkäri kyseli vointeja (hyvä) ja tutkasi äitiyskortista hemoglobiinia (131 silloin 22.5.) sekä mittasi kohdun kokoa eli sf-mitan. Mitta oli 16,5 cm. Lääkäri ei kertonut, onko se iso, pieni tai normaali mutta äitiyskortissa olevan käyrän perusteella ilmeisesti yläkäyrillä mennään. Minkähänlainen jättiläinen tuolla on kasvamassa, kun se nt-ultrassa mitattu sikiön pituuskin oli joku ihan tosi iso lukema? 😛

Sitten oli aika kuunnella sikiön sydänääniä. Niitä ei löytynyt! Edes terveydenhoitaja ei hakemallakaan saanut ääniä kuulumaan. Koska meidän neuvolassa ei ole ultraäänilaitetta, laittoivat lähetteen Kätilöopistolle. En muista, olisinko ikinä ollut yhtä paniikissa. Kaikki kauheimmat ajatukset vain pyörii päässä ja pohdin, mitä olen viime päivinä tehnyt, mikä olisi voinut vaikuttaa lapseen. Mietin, milloin viimeksi olen oikeasti tuntenut mitään liikkeitä. Itketti vain ihan kauheasti. Mies oli töissä, olin siellä ihan yksin ja nyt jos koskaan olisi tarvittu kainaloa.

Sain miehen onneksi kiinni aika pian ja se karkasi töistä mun mukaan Kätilöopistolle. Kolmannella luukulla olin vihdoin oikeassa paikassa ja päästiinkin aika pian lääkärille. Lääkäri kyseli oloista ja olenko sairastellut ja muita rutiinijuttuja. Sitten tehtiin taas sisätutkimus. (Neuvolassa tehtiin kohdunkaulantarkistus myös vielä lopuksi.) Tässä vaiheessa ei mitään hälyyttävää ja vihdoin lääkäri otti ultralaitteen ja alkoi etsiä masukkia.

Itketti vielä enemmän siinä kohtaa, kun vilkas, pikkuväkkärä löytyi ja sydän pumputteli normaalisti ruudulla. Mikä helpotus! Lääkäri ihmetteli, miten ei sydäänääniä oltu neuvolassa saatu kuulumaan, kun se niin vilkkaasti siellä löi ja istukkakin on kuulemma takaseinässä. Ehkä siinä dopplerissa oli joku vika. Tai ehkä lapsi vain teki kiusaa ja hyppi karkuun niin, ettei kuulunut kuin mun oma syke… Pääasia, että kaikki on kuitenkin kunnossa. Lääkäri tsekkasi vielä muutaman mitan ja antoi sikiölle painoarvion 313 g. Ensi viikolla on rakenneultra, joten kovin tarkkaa tutkimusta ei tässä kohtaa tarvinnut tehdä.

Mies oli kovin pahoillaan, ettei ollut heti aamusta mun mukana mutta eihän tuommoista kukaan osannut odottaa. Jatkossa saa kyllä tulla jokaikiselle käynnille mun kanssa, jos vaan mitenkään mahdollista. Ihana, rakas mies. Lapsikin oli vilkkaalla tuulella koko loppupäivän. Ehkä se hoksasi mun hädän ja halusi siksi hyöriä ja pyöriä oikein urakalla, etten taas huolestuisi. Ihana, rakas lapsi.

Viikkoja tänään 19+3. Kaikki on hyvin.

Suhteet Rakkaus Mieli Terveys

17.7.2014 hanskimus

Ensimmäisten odotusostosten esittely

Vihdoin! Ne ostokset, joista mainitsin aiemmin, ovat nyt saapuneet kotiin! Kylläpä kestikin.

Kuvat on otettu kännykällä, koska kamera on tällä hetkellä Skotlannissa. Eka nämä ylisöpöiset bodyt.

Ihan tavallisia pikkuvauvan vaatteitahan nuo ovat mutta sydän sulaa, kun hiplaan niitä. Aaaww.. Enää viisi kuukautta ja saan pujottaa niihin pikkuihmisen. <3

Mammafarkut olikin hieman yllättäen tuollaiset lyhytlahkeiset. Lahje loppuu auki käärittynäkin suunnillen sentin verran kehräsluun yläpuolelle enkä oikein ole niin lyhyisiin housuihin tottunut. Ennemminkin käytän liian pitkiä housuja, joiden lahje on jatkuvasti kantapään alla ja siten rikki. Onneksi nykymuoti suosii tiukkaa lahjetta, joten ihan niin pitkiä lahkeita ei enää edes mulla näe. Toivottavasti tulee lämmin syksy ja vähäluminen alkutalvi niin noita housuja voi käyttää sitten kesän jälkeenkin hieman pidempään.

Harmaat pöksyt olivat heti eka sovituksella mun uudet lempparit. Kummatkaan housut eivät kiristä mistään väärästä paikasta mutta noi harmaat stretsit on kyllä niin mukavat, että voisin varmaan nukkuakin niissä! Lisäksi ne on melkein samanlaiset kuin mun omat vanhat, harmaat housut, joten välttämättä ihmiset ei edes huomaa mun vaihtaneen housuja. Eipä sillä, että haittaisi, vaikka huomaisivatkin.

Lisäksi meidän mummu lähetti paketin, jossa oli hänen itsensä kutomia töppösiä ja tumput sekä potkupuku koossa 74. Kuva on hieman tärähtänyt, pahoitteluni siitä, eikä potkiksen väri tule yhtään nyt oikeuksiinsa. Kuvassa se näyttää vaaleanpunaiselta mutta luonnossa väri on ennemminkin fuksia.

Niin toi väri. Mutsin kanssa ihmeteltiin, jotta mites tämä värivalinta, kun ei edes tiedetä vielä, kumpi on tulossa. Mummu siihen tuhahti, että mitäs sitten vaikka tulis poikakin. 😀 Nimenomaan! Kyllä mun poikani voi pukeutua fuksiaankin, on se sen verran kova jätkä. 🙂 Oikeasti luulen, että mummu meni hieman sekaisin perheissä, kun serkkuni sai juuri kesäkuun lopussa tytön. Mutta ei se mitään. Jos ei meillä tulekaan noille kaikille käyttöä niin ehkä serkun tytölle kelpaa.

Tilasin muuten (villiinnyin lomalla…) Bookyn alesta miehelle luettavaksi ”Mies hoitaa vauvaa”-nimisen kirjan. Jonkin verran sitä on jo selattu ja palaute oli positiivista. Ostin yhden toisenkin kirjan, mutta palaan siihen myöhemmin. 🙂 Tässä nämä nyt oikeastaan olikin sitten kaikki. Mitään muuta ei olla vielä hankittu. Kesäloma alkaa parin viikon kuluttua ja silloin olisi tarkoitus hankkia niitä isompia juttuja, kuten vaunut ja pinnis ynnämuut.

Muoti Hyvä olo Höpsöä Päivän tyyli