Maailma on kyllä kumma paikka

2.6.2014 hanskimus

Sanon jo heipat ekalle kolmannekselle

Kolmastoista viikko alkaa eli rv 12+0 tuli tänään täyteen. Eka kolmannes olisi sitä myöten pikku hiljaa lusittu ja tokaa aloitellaan. En nyt kyllä ihan varma ole, alkaako se toka kolmannes vasta rv 13+0 kohdalla mutta nyt on kolme kuukautta joka tapauksessa aika lailla täynnä, joten lasketaan sillä. Ihmeellisen vaikeaa tämä raskauslaskeminen. 😀

Vielä viikko pitää odottaa ultraan pääsyä. Sen verta helpolla on päästy, että alkaa suorastaan pelottaa tuo ultra. Toivottavasti kaikki on hyvin. Labratuloksista ei ole kuulunut. Ilmeisesti neuvolasta oli soiteltu aamulla, kun olin palaverissa, mutta eivät soittaneet uudestaan enkä itsekään sitten ehtinyt perään kyselemään. Varmaan sitä neuvolalääkäriä olisivat varanneet.

Kolmen kuukauden kunniaksi tein tämmöisen yhteenvedon kyselyhaastattelun muotoon.

Miten on mennyt?
No, kiitos kysymästä. Aivan loistavasti. Viikoilla 9-11 on ollut ehkä eniten oireita, kuten päänsärkyjä (taisi olla viikolla 9 kun se kesti 3 päivää!), turvotusta, öklömöklöoloa ja väsymystä. Etenkin iltaisin on maha ollut palloksi turvonneena ja helposti illemmalla on ne pahat olotkin tulleet. Laatta ei ole lentänyt kertaakaan, joskin aamuisella hampaanpesulla on pari kertaa ollut lähellä. Jouduin opettelemaan uuden tavan takahampaiden pesuun. Olen kyllä todella onnellinen ja helpottunut ja iloinen, että olo on ollut näinkin hyvä. Tiedän, että monella muulla ei todellakaan ole yhtä helppoa.

Kelle kaikille olette jo kertoneet raskaudesta?
Vanhemmille, isovanhemmille ja siskoille. Lisäksi yksi mun tädeistä ja serkuista iskän puolelta tietää. Parille mun kaverille oli kerrottava jo melkein heti alussa viikolla 5, kun vietettiin heidän kanssa pääsiäistä ja olisi ollut omituista hengailla siellä muuten vain selväpäisenä. Muutoin en olekaan joutunut tilanteisiin, jossa juomattomuutta pitäisi selitellä. Työkuvioissa ollut pari dinneriä, joihin alkoholikin on kuulunut mutta join vettä ja limua eikä kukaan enempiä kysellyt niin en alkanut selitelläkään.

Systeri oli möläyttänyt raskaudestani hyvälle ystävälleni, kun olivat kadulla törmänneet. En jaksanut olla kauhean vihainen, vaikka sanoinkin siskolle, että pitäisi jatkossa muiden asiat muiden asioina ja omistaan voi sitten huudella niin paljon kuin lystää. Juttelin myöhemmin ystävän kanssa ja olivat kyllä miehensä kanssa kovasti iloisia meidän puolesta. Heillä itsellään on kesäkuun lopussa laskettu aika ja oli kyllä ystävä mielissään, kun on vihdoin joku jonka kanssa jutella näistä asioista. Voi raukkaa. Olisihan se saanut mulle aiemminkin raskausjuttuja kertoilla, en vaan itse kauheasti ole kehdannut udella, kun toinen on ollut niin hissukseen. 😀 Ihana, rakas ystävä. <3

Niin ja avomies oli kertonut illanistujaisissa yhdelle työkaverillemme. (Joo, ollaan samassa työpaikassa.) Mutta se on luotettava taho, en huoli juoruista tai muustakaan. 🙂

Miten kutsutte vauvaa?
Ei vielä mitenkään. Työnimi on vielä työn alla. Ehkä se hahmottuu paremmin, kun ultrassa on nähty jotain konkreettista. Käytettyjä ilmaisuja ovat olleet ainakin pähkinä, vauva, bébé, rahareikä… Appilassa se on kuulemma toukka.

Oletteko hankkineet jo jotain tarvikkeita?
Tulijalle ei nyt sentään vielä. Koitin käydä lastenvaatteita katselemassa viime viikonloppuna mutta eivät herättäneet niin minkäänlaisia tuntemuksia. Itselleni jouduin ostamaan sellasen kapean tuubitopin (bandeau?), jolla saan tissit pysymään öisin paikoillaan. Tuntuu, ettei pysty kyljellään enää olemaan, kun tisseihin sattuu. Kohtapuoliin joutunee ostamaan isompikuppiset rintsikatkin.

Pikku hiljaa olen alkanut vertailla lastenvaunuja ja muita isompia hankintoja. Haaveissa on myös pesutorni, ettei tarttisi jatkuvasti katsoa kuivuvia pyykkejä mutta joo, ollaan tosi surkeita missään hankkimisissa. Vasta tänään sain tilattua meille parvekekalusteet, joita ollaan pari vuotta mietitty. Viime kesänä asuttiin ilman sohvaa kolme kuukautta…. Kai ne pakolliset asiat sitten tulee kuitenkin hoidettua.

Mites masu, joko näkyy?
Liekö tuo turvotusta mutta on se alkumasusta vähän kasvanut.

Menneitä päivämääriä:
Plussatikku 8.4.2014
1. neuvola 8.5.2014
Seulontaymslabrat otettu 22.5.2014

Tulevia päivämääriä:
Nt-ultra 9.6.2014
2. neuvola 18.6.2014
Neuvolalääkäri xx.xx.2014 (ei vielä vahvistettu)
Rakenneultra 30.7.2014

Laskettu aika 15.12.2014.

Suhteet Ystävät ja perhe Hyvä olo

26.5.2014 hanskimus

Työpaikka ja raskaus -ahdistusta

Tunnen itseni hieman roistoksi. Kävin tänään allekirjoittamassa uuden työsopparin määräaikaiseen pestiin toiselle osastolle meidän firmassa. Työ on äitiyslomasijaisuus ja kestää siihen saakka, kunnes edellinen tyyppi tulee takaisin. Varsinaiset vanhempainvapaat (tai miksikä niitä kuuluu kutsua) hänellä käsittääkseni loppuvat loppusyksystä mutta varmuudellahan ei voi sanoa, tuleeko henkilö vielä silloin takaisin. Sitten pitäisikin jo ite olla jäämässä pois töistä.

Tuleva esimies kyseli, onko mulla jotain sanottavaa näistä siirtymisasioista. Ei mulla ollut, vaikka mietin koko ajan, pitäisikö mun sanoa, että jään tod näk itsekin pois töistä viimeistään marraskuussa. Apua. Teinkö pahasti? En tahdo puhua vauvasta töissä ennen kuin tiedän, että ensinnäkin mahassa on joku ja että sillä on kaikki hyvin.

Työsopparissa lukee nyt, että palaan vanhaan duuniini, kun tämä edellinen loppuu. Sinänsä hyvä, ettei ole pelkästään määräaikainen sopimus. Sellaista en tosin olisi allekirjoittanutkaan. Meidän työnantaja on kyllä siitä reilu, että jos heille joku ongelma tästä kehkeytyy, päästään varmasti yhteisymmärrykseen tavalla tai toisella. Ehkä juuri siksikin on vähän huono omatunto tästä. Meidän duuni on oikein hyvä paikka olla töissä. Sitä tahtoisi olla reilu puolin toisin, nyt tuntuu että kusetan niitä. Vaikka eihän mulla ole mitään velvollisuutta raskaudesta vielä puhua.

Viime viikolla isommalla porukalla tuli puhetta ihmisistä, jotka ovat jossain vaiheessa jäämässä äitiyslomalle. Pomo luetteli vaikka kuinka monta tyyppiä ja jäi sitten miettimään, olikohan joku vielä… Viheltelin hiljaa mielessäni ja käänsin katseeni pois, ettei valehtelu näkyisi naamasta kun vastaan, ettei mulla ainakaan tule muita mieleen.

Uudet työtehtävät sinällään ovat jännittäviä siinä mielessä, ettei mulla ole niihin mitään koulutusta mutta kaikki osapuolet ovat luottavaisia, että tekemällä oppii. Ei mulla ollut tähän varsinaiseen tehtäväänkään mitään koulutusta, joten siitä puolesta en oikein jaksa ollakaan huolissani. Lisäksi pääosa tehtävistä ovat ainakin jollain tasolla tuttuja vanhan työnkuvan puolesta, joten ihan järisyttävä muutos ei ole kyseessä. Pääsenpä vaikuttamaan entistä enemmän. Palkkakin nousee ja vaativuusluokka. Lisäksi saan työsuhdepuhelimen! Whuppii. Tunnen itseni ihan aikuiseksi jo. 😀 Huh, pitää vain muistaa pitää pää kylmänä eikä antautua pelkälle työnteolle mutta sen luulisin olevan helppoa, kun kesä on tulossa (rauhallisempaa projektirintamalla) ja syksyllä tulee varmaan jo luonnostaan hidastaminen ja rauhoittuminen.

Hyvinvointi Mieli Työ Ajattelin tänään