Feministi ei ole kovin mieleinen kumppaniehdokas ihan joka miehelle. Näin minulle on kerrottu ja tämän olen myös itse havainnut. Ymmärtäähän sen, että kaikki ei tykkää naisesta jolla on mielipiteitä mutta ei suostu pitämään niitä itsellään, tai joka aktiivisesti vastustaa eri sorron muotoja. Helposti alkaa (valkoisen) heteromiehen puntti tutista, ja ajatus siitä että kohta se pyytää mua tsekkaamaan etuoikeuteni saa vähän rohkeammankin kaverin helposti vetäytymään. Ja se on ihan okei, aivan joka mies ei myöskään ole minulle mieleen.

Totuus on kuitenkin se, että harvoin esimerkiksi treffeillä puhun feminismistä ellei toinen osapuoli ota sitä puheeksi. En minä sitä peittelekään, mutta ainakin ekoilla treffeillä pyrin pitämään keskustelun suht kepeänä. Ja toisaalta kyllä sen toisen maailmankuva ja arvot yleensä tulee pikkuhiljaa selväksi vaikkei feminismikissaa nostaisikaan heti pöydälle. Missä vaiheessa sitten olisi hyvä ottaa esille oma arvomaailma kevyen ”mikä sun lempiväri on, mitä sä harrastat” -juttelun lomassa, ellei se tule rivien väleistä selväksi? Ajattelen että toki mahdollisimman aikaisin, koska miksi tuhlata aikaa ja emotionaalisia resursseja ihmiseen jonka kanssa ei ole yhteistä arvopohjaa, eikä näin ollen yhteistä tulevaisuuttakaan.

Voisinko ikinä tapailla tai seurustella miehen kanssa joka ei identifioidu feministiksi? Kyllä varmastikin, mutta arvomaailmasta en ole paljoa valmis tinkaamaan, ja jos toisen suhtautuminen feminismiin (edes termin tasolla, vaikka tavoitteista olisikin samaa mieltä) olisi suoranaisen vihamielistä niin en näkisi kovin ihmeellistä tulevaisuutta suhteella. Kumppanipooliani rajoittaa myös oma vapaaehtoinen lapsettomuuteni, ja vielä kun samaan soppaan heitetään vetovoima, josta en myöskään ole valmis luopumaan, niin kyllähän tässä joutuu olemaan sinut myös sen mahdollisuuden kanssa että yksin on mahdollisesti loppuelämä elettävä.

Olisinko sitten valmis luopumaan feministisistä periaatteistani jos se takaisi minulle kumppanin löytymisen? Lyhyt vastaus: EN HELVETISSÄ. Pidempi vastaus: vaikka haluaisin ainakin kerran kokea intohimoisen, molemminpuolisen rakkauden, ja mieluusti ottaisin myös elämänmittaisen kumppanuuden, en voi suostua siihen että se tulisi identiteettini tai arvojeni kustannuksella. Vaikka olisin varmasti jollain tasolla onnellisempi jos voisin elää ilman tietoisuutta yhteiskunnan sortavista rakenteista jonkun pullantuoksuisena pikkuvaimona, en voi muuttaa kerran nähtyä näkymättömäksi.