Eräälle ylioppilaalle
Kun toiset syövät kakkua, toiset heittelevät voltteja.
Rakas Annika
Minusta on melko kummallista, että tänään vietetään lakkiaisiasi. Vastahan kirjoitin itse ylioppilaaksi ja sinä olit pieni pulleasäärinen pallero, jolla oli pellavainen tukka ja naurava suu.
Ja nyt olet hurmaava nuori nainen, joka kääntää uuden sivun elämässään.
En ole aina ehtinyt olla kummitäti niin kuin olisin halunnut. Vuodet ovat menneet liian nopeasti. Yhdessä hujauksessa kasvoit kypärämyssystä valkolakkiin.
Tiedä kuitenkin, että olet minulle tärkeä. Minusta on hauskaa katsoa sinua, sillä toisinaan minusta tuntuu kuin katsoisin peiliin menneisyydessä. Tunnistan sinussa itseni. Olet vain parempi versio minusta. Kypsempi, vakaampi ja varmempi.
Tänään sinulla on syytä juhlaan ja maljojen nostamiseen. Sait hyvän todistuksen ja se on hienoa. Se ei kuitenkaan ole tärkeintä. Tärkeintä on se, että löydät oman tapasi olla ja oman polkusi kulkea. Sellaisen, joka tuntuu luontevalta taivaltaa ja jonka päässä on jotain, mitä haluat tavoitella.
Minusta tuntuu, ettei minulla ole paljon elämänohjeita annettavaksi. Vaikuttaa siltä, että tiedät jo paljon sellaista, jonka ymmärtämiseen minulta on mennyt näin kauan. Saattaa jopa olla, että ymmärrät paljon sellaistakin, mitä minä en ole vielä ymmärtänyt.
Muutaman asian haluan kuitenkin sanoa. Ensimmäinen on, että kuuntele itseäsi. Älä äitiäsi, isääsi tai ystäviäsi. Älä edes Matiasta. Teillä voi toki olla yhteisiäkin suunnitelmia, ja jos parisuhteenne on luotu kestämään, se ei sulje pois kummankaan haaveita vaan löydätte yhdessä keinon toteuttaa ne. Kuuntele siis itseäsi. Luulen, että se on ainoa keino tulla onnelliseksi.
Toiseksi halua sanoa, että onnea kannattaa tavoitella ja sen eteen tehdä töitä. Asiat eivät tapahdu itsestään. Sen sijaan ne saattavat lopulta järjestyvät itsestään, kun niille vain antaa aikaa. Ja kolmanneksi: älä epäröi sanoa unelmiasi ääneen. Minusta tuntuu, että unelmia toteuttavilla voimilla on korvat: asioita alkaa yleensä tapahtua, kun ne on pukenut sanoiksi.
Ja sitten haluan vielä sanoa yhden, edellisiä kevyemmän ja kuplivamman ohjeen: panosta ajoittain aitoon samppanjaan. Juo se kauniista lasista hyvässä seurassa. Saat minulta yhden pullon tänään. Toivon, ettet varastoi sitä kaapin perälle vuosikausiksi jotain erityisen tärkeää päivää varten. Toivon, että avaat sen ihan vain melko tavallisena päivänä, jota kuitenkin tekee mieli kevyesti kohottaa.
Sillä tärkeimpiä ovat hetket. Samppanjalla niistä voi tehdä hieman tavallista ihanampia.
Oscar Wilden kerrotaan sanoneen, että ihminen potee mielikuvituksen puutetta jos ei keksi hyvää syytä samppanjan juomiseen.
Olen samaa mieltä.
Onnea Annika! Elä, unelmoi ja löydä!
