Kävin perjantaina monen vuoden tauon jälkeen pyörähtämässä kirjamessuilla Helsingissä. Ja yksin! En massiivisen kirjahyllynperkaamisurakan jälkeen halunnut yhtään kirjaa ostaa, vaan menin messuille kuuntelemaan haastatteluja ja keskusteluja. Monia kirjoja hypistelin tai katselin haikaillen kaukaa, mutta syy ostamattomuuteen oli tämä: en olisi voinut ostaa kuin yhden kirjan, joten minkä olisin valinnut? entä jos se olisi ollut pettymys? entä jos jokin toinen olisi ollutkin parempi ja saanut kenties pysyvän paikan hyllystä? pettymyksen olisin kuitenkin jossain vaiheessa lahjoittanut, myynyt tai vienyt kiertoon.

Monta hyvää keskustelua jäi varmasti kuulematta, mutta kuulemistani nautin eniten joka tapauksessa kahdesta. Jaakko Selin esitteli uutta matkakirjaansa ja Laura Kolbe, Maria Lyytinen ja Leena Parkkinen keskustelivat Jane Austenista. Yhteistä näille kahdelle keskustelulle oli se, että niitä käyvät ihmiset olivat innostuneita aiheesta josta puhuivat ja nauttivat siitä, että he saivat kertoa siitä kuulijoille, ilman mitään itsekorostuksen tai liioiteltua itsensä esille tuomisen tarvetta. Minusta on viehättävää, kun ihminen puhuu siitä, mistä on innostunut ja kiinnostunut. Jane Austen -keskustelun kolme naista olivat hyvin asiantuntevia ja sivistyneitä, mutta ilman sellaista minä tiedän tietäväni enemmän kuin te ja alennun nyt kuitenkin kertomaan tiedoistani teille, ja keskustelivat toistensa kanssa, eivät vain vastanneet siihen kysymykseen, joka heille esitettiin. Jaakko Selin taas jutteli noin sadalle ihmiselle niin kuin olisi istunut tuttavan kahvilassa, kertoi esimerkiksi tarinan speedo-uikkari-kuvasta, joka oli valittu kirjan takakanteen ja joka monilta olisi saattanut jäädä tietoisesti unohduksiin valokuva-albumin sivujen väliin.

Lopuksi pari pientä ja turhaa huomiota: Matti Vanhanen on oikeasti tosi pitkä, Sofi Oksanen pystyy puhumaan todella pitkiä pätkiä hengittämättä sisään ja Juha Itkonen on yllättävän pieni ja hento.