Ajatusvääristymät, haitalliset uskomukset ja HOT

Viime postauksessa pohdin vaurastumista ja sitä, kuka sitä saa harrastaa. Tänään olen ajatellut ajatusvääristymien vaikutusta elämään.

Kun samaan aikaan pitää lumoutua luonnosta, omistaa harmoninen Insta-feedi, luoda erottuva henkilöbrändi, olla sosiaalinen mutta etsiä itseään yksinään kalliiden hotellipakettien turvin, tuntea nyky- ja mennyt kirjallisuus, kasvattaa jälkikasvusta kelpoisia ja täyspäisiä, huoltaa terveyttään aktiivisesti ja olla työelämän boss lady, alkaa hapottaa. Sitä etsii vimmattuna ulospääsyä oravanpyörästä. Keinoja on monenmoisia. Voi esimerkiksi alkaa juoda, kehittää itselleen jonkin monista muista riippuvuuksista, päättää, että hei mun perhe on ihan äässistä ja etsiä uusi tai alkaa sisustaa viherkasveilla. Jotkut juoksevat maratooneja, toiset kiertävät maapallon. Jokainen räpeltää parhaimmalla katsomallaan tavalla.

Ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että häiriöt psyykkisessä, fyysisessä tai sosiaalisessa ulottuvuudessa haavoittavat koko systeemin optimaalista toimivuutta. Henkinen kuorma vaikuttaa tutkimusten mukaan fyysiseen sairastavuuteen, ongelmat ihmissuhteissa fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen, fyysiset sairaudet mieleen ja niin edelleen. Pointtina on se, että ihminen on monimutkainen järjestelmä, joka on altis bugeille.

Erilaisilla uskomuksilla on suuri rooli ihmisten henkisessä hyvinvoinnissa. Siksi myös uskomusten purkamiseen täytyy käyttää aikaa, jos halutaan selvittää taustalla vaikuttavia käyttäytymismalleja ja ajatuskeloja. Esimerkiksi rahapeliriippuvaisella saattaa olla uskomus, että tänään on se päivä, kun tulee suuri voitto. Hävittyään rahansa hän uskoo, että hävittyään kolme peliä neljäs on onnenpeli, joka tuo voiton. Hän uskoo pystyvänsä myös huijaamaan pelikonetta.

Samaan tapaan erilaiset ajatusvääristymät hallitsevat jokapäiväistä elämäämme. Uskomme olevamme laiskempia, lihavampia, tyhmempiä, fiksumpia ja parempia kuskeja kuin muut. Tietty ajatus saa meidät tuntemaan tietyllä tavalla. Tuo tunne ohjaa meitä toiminnassamme. Toiminta aikaansaa meissä tiettyjä ajatuksia. Näin oravanpyörä on valmis.

Well hello there!

Pääsin osallistumaan upean kouluttajan ja psykoterapeutin, kognitiivisen käyttäytymisterapian ja hyväksymis- ja omistautumisterapian (HOT) gurun, Arto Pietikäisen koulutukseen. Pietikäinen kouluttaa psykoterapeutteja ja psykologeja käyttämään HOTtia, ja hän on luonut mainetta niittäneen Joustava mieli -kirjasarjan. HOT on kognitiivisen käyttäytymisteorian moderni suuntaus. HOTissa kyse on yksinkertaistettuna siitä, että opetellaan hyväksymään vaikeat ajatukset ja tunteet. Niitä ei yritetä muuttaa väkisin positiivisiksi. Positiivisuuteen pakottaminen ainoastaan voimistaa näitä tunteita. Otetaan esimerkki. Ajatellaan jotain ikävää asiaa elämässä, johon halutaan saada aikaan muutos. Rahapeliriippuvaisella se olisi rahapeliriippuvuus. Jos yrität koko ajan vain sivuuttaa pelihimon mielestäsi, himo vain voimistuu ja kasvaa. Himoa voi kuvata rantapallona, jota yritetään painaa väkisin veden pinnan alle. Mitä kovempaa rantapalloa painaa, sen kovempi vastus on.

Pyrkimykset paeta tai kieltää ikävät asiat vain kasvattavat kärsimystä. Rantapalloesimerkin rinnalla voidaan ajatella, että omat tunteet ovat kuin hirviö, jonka kanssa vedetään jatkuvasti köyttä. Voimakas hirviö vetää kovaa köydestä. Mitä silloin teet? Vedät entistä kovempaa, kynsin ja hampain voittaaksesi hirviön. Mitä tapahtuu, jos irrotat köydestä? Hirviö ei katoa mihinkään, mutta se ei myöskään vedä sinua kuiluun. Köydenveto ei lopu koskaan, ellei ikäviä tunteita opettele kohtaamaan ja hyväksymään. Se vaatii paljon työtä ja motivaatiota.

HOTissa on olennaista, että todellisuus ja omat uskomukset erotetaan toisistaan. En siten ole sama kuin vaihtelevat kokemukset itsestäni. Hoemme itsellemme tiettyjä asioita päivästä toiseen. En jaksa, en selviä tästä päivästä, lapsi varmasti sairastuu taas viikonlopuksi, en pärjää työssäni riittävän hyvin, olen huono äiti/isä. Minä esimerkiksi hoin tänään itselleni, etten varmasti ehdi istuttaa rairuohoa lapseni kanssa. Seuraavan kerran, kun huomaat iskostavasi näitä lauseita päähäsi, sano ensin itsellesi uskomuksesi. ”Minä en selviä tästä päivästä”. Korvaa sen jälkeen uskomuksesi uudella, joka alkaa: ”Minulla on ajatus, että en selviä tästä päivästä.” On tärkeää, että ajatus erotetaan todellisuudesta, jotta siihen ei samaistuta. Uskomuksesi ei ole sama kuin sinä itse.

Ajatuksilla on uskomaton voima. Ne voivat nostaa meidät tai hukuttaa, antaa siivet tai tehdä sairaiksi. Tärkeintä on ymmärtää, mistä on kyse.

Rairuohon kylveminen 6 – ajatusvääristymä 0!

Tunnistatko itselläsi ajatusvääristymiä? Mitä ne ovat? Kommentoi alle, jos haluat!

Ps. Tämä opettavainen musiikkivideo on Arto Pietikäisen YouTube-kanavalta. Psykologinen joustavuutemme on testissä joka ikinen päivä. Life is fun! 😉

Hyvinvointi Oma elämä Mieli Ajattelin tänään

Vaurastuminen – kuka sitä saa harrastaa

Matti kukkarossa.

Osallistuin toissapäivänä naisille suunnattuun sijoitusiltaan. Päädyin Talouselämän toimittajan haastattelemaksi. On se rahasta ja varallisuudesta puhuminen Suomessa edelleen vaikeata. Mutta jotain on tapahtumassa, ainakin jos seuraa Facen erilaisia sijoitusryhmiä. Jengiä paukkuu ovista ja ikkunoista ja itsekin huomaa koukuttuvansa lukemaan pitkiä ketjuja huoltajuuskiistoista, perintöriidoista, asuntosijoittamisesta, hankalista vuokralaisista tai vuokranantajan velvollisuuksista, vaikka yhtään ei osuisi keskustelun teema omaan tilanteeseen.

Tilaisuudessa toinen osallistuja kysyi minulta, olenko aktiivinen sijoittaja. Ensi reaktio oli epäuskoinen naurahdus, mutta kun kysyjä heti perään tähdensi, että niin siis omistatko rahastoja tai osakkeita, niin meninkin hiljaiseksi. Olenhan minä aktiivinen sijoittaja. Onko sijoittaja, jos rahastoissa on muutamia vaivaisia euroja tai kuukaudessa tililtä menee tietty pieni summa johonkin rahastoon? Tätäpä minä pohdin tilaisuuden jälkeen. Miksi on niin vaikeaa rinta rottingilla sanoa että hei, olen aktiivinen sijoittaja, kyllä!

Jotenkin tuntuu, että jos omat vanhemmat ovat vaatimattomista oloista, ei ole asiaa tuollaisiin varallisuusiltoihin, tiedättekö? Ehkä jotkin samassa tilanteessa olevat pystyvät samaistumaan. Samassa pöydässä kanssani istui noin 60-vuotias rouva, joka kertoi lapsuuden joulujen olleen aina tylsiä, koska ”jouluna sai aina vanhemmilta kasan vain niitä papereita”. Papereilla hän tarkoitti osakekirjoja. Hän oli havahtunut tässä vaiheessa elämää siihen, että kun asuntoja ja omaisuutta on valtavasti, niin niitä pitäisi jotenkin hallitakin. Siis hallita omaisuutta! Jumankekka. Tunsin itseni kyökkipiiaksi ja teki mieli vetää olematon huppu pään yli. Mitä mä täällä oikein teen? Ei mulla ole varallisuutta.

Jos ei ole rahaa, sitä täytyy itse tehdä. Näin järjellä ajattelen. Eikö silloin, sitä suuremmalla syyllä, tulisi ravata sijoitusilloissa ja lukea ja opiskella kaikki mahdollinen vaurastumiseen liittyvä? Eikö juuri minun kuuluisikin istua täällä? Just silloin ja siksi, kun sitä rahaa ei ole mutta sitä pitäisi jostain saada?

Vaikka ilmapiiri on mielestäni mennytkin keveämpään suuntaan viime vuosina, ei varallisuus nyt aivan työpaikan kahvihetkien keskustelunaihe ole. Siis ainakaan oma. Ehkä jonkun julkkiksen, jota on riepoteltu mediassa velkojen tai ökyelämän vuoksi. Varallisuustaidon pitäisi kuitenkin olla kansalaistaito. Tai taito siinä missä vaikka medialukutaidon tai englanninkielen. Mitä sä teet nykymaailmassa, jos et ymmärrä rahasta?

Mä en ole osannut käyttää rahaa koskaan oikein, mutta yritän opetella. Silti tuskin koskaan muutun sellaiseksi ”eläkkeellä sitten” -tyypiksi. Mähän voin kuolla vaikka huomenna tai olla vanhana liian sairas yhtään mihinkään. Toki sairastaminen ja hoivakin maksavat. Mutta saatte pointin. Elämä on elämistä varten. Mutta voi siinä rahankäytössä silti joku roti olla.

Perustin viikko sitten yrityksen, ja huomaan jo nyt suhtautuvani rahaan täysin toisin. Ihan uskomatonta. On eri asia kuvitella olevansa ilman kuukausipalkan tuomaa turvaa kuin oikeasti olla ilman sitä. On kuulkaa rovot pieninä ympäri maailmaa! Ja yhtään ei oo ennen kuin on. Outo tilanne, mutta aika opettavainen myös, henkiselläkin tasolla, olla täysin riippuvainen omasta työpanoksestaan.

Olen aina arvostanut yrittäjiä äärettömän paljon. En tajua, miksei yrittäjien polkua edesauteta vieläkään riittävästi. Noin pari kuukautta taaksepäin oli lehdessä juttu siitä, miten keskiverto yrittäjä tienaa Suomessa noin 2000 euroa kuussa. Hirrveeellä painamisella. Ja toiset puhuu yrittäjistä rikkaina. Suomi on pienyrittäjien maa – ei täällä suurin osa yrittäjistä kuin hädin tuskin sinnittelee laskusta toiseen.

”Play money”, toim. huom. 🙂

Eksyin vähän aiheesta… Mutta siis, sijoittaminen, ETF:t, osakkeet, bondit, rahastot whatever, kuuluvat kaikille. Ei vain rikkaille. Vaurastuminen on MIELENTILA. Jokainen voi vaurastua. Edes sentin puolikkaalla. Onneksi valtiovalta on myös herännyt suomalaisten tileillä tyhjän panttina makuuttamien, noin 90 miljardin euron järkevämpään käyttöön. Tuoton kasvattaminen on ensi vuoden alusta helpompaa kuin koskaan, kun eduskunta hyväksyi maaliskuussa osakesäästötililait. Kun osakekauppaan liittyvä verotus huojentuu, pörssiosakkeet ovat helpommin tavallisen ihmisen ulottuvilla.

Se, ettei raha tuo onnea, on ihan bullshittiä. Kokeile olla kokonaan rahaton vaikka kuukauden. Mut se tekee ainakin onnettomaksi. Raha tuo turvaa, raha tuo ruokaa, raha tuo lääkärin ja lääkkeet ja katon pään päälle. Usein sellaiset ”ilman rahaa voi elää tosi onnellista ja hyvää elämää” -tyypit eivät ole itse olleet rahattomia. Pointtini tässä eniveis on se, että mielestäni rahasta, suhteesta rahaan ja siitä mitä rahalla saa ja ei saa tulisi jutella avoimesti ja ilman rahaan liittyviä tabuja. Ehkä meidän lapset jo osaa sen.

no_photo.png VastaaLähetä edelleen
Työ ja raha Oma elämä Raha Ajattelin tänään