Kohti kotisynnytystä

Kuten jo viime raskaudessa kerroin, kotisynnytys on aina ollut minulle iso haave ja tuntunut itselleni parhaalta valinnalta. Kahden ensimmäisen lapsen kohdalla menin kuitenkin sairaalaan, koska ensimmäisen kohdalla rohkeus ja toisen kohdalla talous eivät antaneet myöden kotisynnyttää. Tällä kolmannella kerralla minulle oli kuitenkin heti selvää, että panostaisin kotisynnytykseen. Siirryimme miehen kanssa molemmat keväällä palkkatöihin, minkä vuoksi rahatilanne vihdoin mahdollisti kotikätilön palkkaamisen. Melkeinpä saman tien raskaustestin näytettyä plussaa aloin viestitellä alueemme kätilöille ja kartoittaa vaihtoehtoja. Tiesin, että kotisynnytysten suosio on viime aikoina noussut ja lisännyt kätilöiden kysyntää, joten asian kanssa oli hyvä olla ajoissa.

Olin ensisijaisesti ajatellut itselleni yhtä lähellä asuvaa, ihanaa kätilöä, jota olen seurannut jo pidempään somessa. Viestiä laitettuani selvisi kuitenkin, että hän olisi koko lokakuun ulkomailla lomailemassa. Koska oma laskettu aikani osuu marraskuun ensimmäisille päiville, hänen palkkaamisensa ei ollut oikein mahdollista. Pohdin kyllä alkuun, pyytäisinkö synnytykseen kahta kätilöä, jotta voisin synnyttää vain toisen heistä kanssa, mikäli synnytys starttaisi lokakuun puolella. Kahden kätilön hinta olisi kuitenkin noussut liian korkeaksi ja ajatus siitä, etten voisi etukäteen olla varma, ketä synnytyksessäni on paikalla, ei houkutellut. Siispä päädyin etsimään jonkun muun kätilökseni.

Parille viestiteltyäni päädyin tekemään alustavan diilin erään naapurialueen kätilön kanssa. Hän ei ollut minulle entuudestaan kovin tuttu, mutta tuttavat olivat kuulleet hänestä paljon hyvää palautetta. Hänellä on pitkä ja vankka kokemus, hän laskuttaa kattavasta paketistaan huolimatta vähemmän kuin osa kollegoista ja hänestä tuli heti vakaa ja asiantunteva vaikutelma. Ainakin itselleni on nimittäin tärkeää, että kätilön kanssa arvot kohtaavat edes jotenkuten. Aika monet kotisynnytysten parissa työskentelevät ovat kallellaan new agen suuntaan, joten koin tärkeäksi, ettei kätilö välittäisi voimakkaita fiiliksiä arvoista, jotka ovat ristiriidassa omieni kanssa. Kaikkein ihanteellisin olisi tietysti ollut kristitty kätilö, mutta heitä ei nyt tähän kohtaan ollut saatavilla.

Vaikka sovimme kotikätilöinnistä jo raskauden alkumetreillä, livenä tapasimme kätilön kanssa ensimmäisen kerran vasta nyt puolivälin jälkeen. Se tuntui luontevalta ajankohdalta, koska kuten neuvolankäyntienkin osalta, myös synnytykseen liittyen saa myöhemmillä viikoilla tapaamisista enemmän irti. Oli kiva huomata, että kätilö oli melkeinpä kaikesta samoilla linjoilla kanssani. Kävimme läpi käytännön asioita, kuten tarvittavat reseptit sekä ammeen sijoittelun ja täytön. Lisäksi juttelimme muun muassa streptokokin seulonnasta, perätilasta ja siitä, mitä istukalle tehdään.

Tapaamme kätilön kanssa vielä uudelleen raskausviikon 30 tuntumassa sekä kerran hieman ennen synnytystä. Siten ehdimme tulla matkan varrella tutuiksi molemmin puolin. Aion yrittää saada kotisynnytyksessä tarvittavat reseptit neuvolalääkäriltä, joten olen pyytänyt, että voisin mennä (oman raskauteni näillä näkymin ainoalle) lääkärikäynnille jo hieman aiemmin kuin tyypillisillä viikoilla 35-36. Mikäli reseptejä ei neuvolasta irtoa, haluan, että aikaa jää vielä yksityiseltä hakemiseen. Lisäksi tässä jossain kohtaa pitäisi alkaa pohtia altaan täyttöletkun liitintä, kosteussuojia sun muita oheistarvikkeita synnytykseen. Voi kyllä olla, että iso osa järjestelemisestä jää äitiyslomalle… Viikot vierivät niin hurjaa tahtia työkiireiden pyörteissä, että kolmannen kolmanneksen lähestyminen tuntuu ihan epätodelliselta ajatukselta.

Lapset osalta olemme sopineet, että viemme heidät itse syntymän ajaksi mummilaan hoitoon. Monet kotisynnyttäjät toivovat, että lapsetkin pääsevät olemaan läsnä syntymän hetkellä, mutta itse en usko, että pystyisin riittävästi rentoutumaan ja vetäytymään omaan kuplaani lasten hyöriessä ympärillä. He ovat vielä sen verran pieniä, että kaipaavat jatkuvaa huomiointia eivätkä ymmärtäisi, miksi en pysty keskittymään heihin. En myöskään halua, että miehen kaikki huomio menee lastenhoitoon. Hänellä varmasti riittää muutenkin puuhaa käytännön askareissa ja tukihenkilönä toimimisessa. Kotisynnytyksessä on kuitenkin kiva, että on ihan meistä itsestämme kiinni, koska lapset pääsevät tapaamaan pikkusiskonsa ensimmäistä kertaa. Saamme kutsua läheisiä käymään oman mielemme mukaan ja muutenkin päättää itse, mitä puuhailemme ensimmäisten päivien ajan.

Kaiken kaikkiaan olen kyllä miettinyt synnytystä tällä kolmannella kerralla oikeastaan häkellyttävän vähän. Viime raskaudessa minulla oli käynnissä kunnon synnytysvillitys, kun kuuntelin päivittäin synnytyspodcasteja, etsin jatkuvasti tietoa ja uppouduin täysillä synnytysten maailmaan. Ehkä siitä onkin jäänyt vielä tietynlainen ”synnytysähky”. En ole tällä kierroksella jaksanut pohtia aihetta juurikaan, ja koska kaikki olennainen tietämys on jo hallussa, ei sille ehkä ole ollut niin paljoa tarvettakaan. Tiedän jo, miten synnytys toimii, mikä on minulle tyypillistä synnyttäjänä ja mitä toiveita minulla tapahtumaa koskien on. Luotan siihen, että kaikki menee oikein. Ne mieltä myllertävimmät tutkimusten selaamiset, koti- ja sairaalasynnytysten riskien vertailut sun muut on tullut käytyä läpi niin monesti, että minulla on varma ja selkeä olo valinnastani. Samalla tiedostan, että jos jotain poikkeavaa ilmenee, siirrymme sairaalaan, ja olen sinut myös sen vaihtoehdon kanssa.

Toki kotona synnyttäminen on varmasti joka tapauksessa kokemuksena hyvin erilainen kuin aiemmat sairaalasynnytykseni. Siivoukset ja ammeen tyhjentämiset pitää hoitaa itse eikä ruokaa tupsahda automaatiolla naaman eteen. Toisaalta sairaalaan lähtemisen hetkeä ei tarvitse arpoa, synnytyksen jälkeen saa pötkötellä omassa sängyssä eikä stressaavaa sairaalahenkilökunnan kanssa neuvottelua ja heidän suhtautumisensa jännittämistä tarvitse pohtia. Synnytys saa tapahtua arkisesti tutussa ympäristössä, keskellä meidän perheen elämää. Se tuntuu tosi hyvältä ja luonnolliselta ajatukselta. Vaikka en siis ole juuri nyt samanlaisen synnytysinnostuksen vallassa kuin pari vuotta sitten, uskon, että meidän kolmannen lapsen syntymästä tulee unohtumaton ja ainutkertainen. Miten ikinä Jumala sen sitten johdattaakin.

perhe raskaus-ja-synnytys vanhemmuus lapset
Kommentit (7)
  1. Moikka! Minua jäi kiinnostamaan tuo pohdintasi kotikätilöiden ”new age” -henkisyydestä. Onhan se totta, että moni kotikätilö on kiinnostunut myös esim. joogaharjoitteista (etenkin hengitystekniikoista) raskauden ja synnytyksen apuna. Olisi kiinnostavaa kuulla kristityn ihmisen näkökulma siitä, miksi se voi tuntua omien arvojen vastaiselta tai mitä tarkoitat ”new age” -henkisyydellä?

    Itse edustan päinvastaista näkökulmaa: olen pohtinut, miksei kristillisyydestä löydy mitään apuja rai rituaaleja synnyttämiseen,toisin kuin esim. kuolemaan tai naimisiinmenoon, ja olen muutenkin kokenut kristillisen kirkon nais- ja seksuaalisuus-vihamielisenä. Tämä kokemus lienee yleinen, ja ehkäpä siksi moni meistä äidiksi tulevista tukeutuu raskausaikana jonkinlaiseen luontoäiti-ajatteluun, jotkut ehkä myös suomalaisesta kansanperinteestä ammentaviin äidiksitulorituaaleihin. Tähänkö viittaat ”new agella”?

    Tarkoitukseni ei ole mitenkään kritisoida näkökulmaasi, olen vain tosi kiinnostunut siitä, miten erilaisista asioista ihmiset ammentavat turvaa ja voimaa ja mitkä asiat taas koetaan jotenkin uhkaavina tai itselle epäsopivina.

    1. Kiitos kysymyksestä! Tarkoitan new age -henkisyydellä juurikin esimerkiksi energiahoitoja tai muita vastaavia synnytykseen valmistautumisessa, istukkaseremonioita, ”spirit baby” -ajattelua, tiettyjä manifestaatio-/meditaatio-/affirmaatioharjoituksia ja niin edelleen. Esimerkiksi eri hengitystekniikoissa tai rentoutumisessa ei toki sinällään ole mitään vikaa, vaan niistä voi olla paljonkin apua synnytykseen. Itse en kuitenkaan haluaisi tehdä harjoituksia, joissa on vaikkapa buddhalaistyyppistä mielen tyhjentämistä tai jotka pohjautuvat ajatukseen, että luomme todellisuutta omilla sanoillamme tai uskomuksillamme.

      Omassa synnytykseen valmistautumisessani tärkeintä on ollut luottamus siihen, että kaikki on lopulta Jumalan käsissä ja hän johdattaa kaiken siten, kuin hyväksi näkee. Rukoileminen ja monet Raamatun jakeet (vaikka eivät suoranaisesti synnytykseen liittyisikään) ovat myös olleet itselleni hyviä rohkaisijoita. Vaikka Raamatussa ja kristillisessä perinteessä ei tosiaan ole ensi ajattelemalla kovin paljoa synnytykseen liittyviä perinteitä, minua on puhutellut esimerkiksi Marian synnytys. Lisäksi Vanhassa testamentissa ohjeistetaan lapsivuodeajan viettoon (3. Moos. 12), eli Vanhan testamentin lain aikana israelilaisia naisia kehotettiin pysymään tietty aika kotona synnytyksen jälkeen. (Tässä artikkelissa on muuten selitetty mielestäni hyvin, mitä epäpuhtaus tässä yhteydessä tarkoittaa, vaikken itse olekaan mormoni tai kannata noin muutoin heidän oppejaan).

      1. Kiitos vastauksesta! Juu, nuo kaikki mainitsemasi jutut voivat kyllä nostaa karvat pystyyn myös monella täysin tieteellisen maailmankuvan omaavalla. Joskin heillä toki sitten myös kaikki uskontoon liittyvät jutut menevät siihen samaan ei-kiitos-kategoriaan. Oma maailmankuvani kun on avoin eikä sulje pois mitään sellaista, mikä toimii, niin on kiintoisaa kuulla muiden ajattelutavoista.

        Mielen tyhjennys muuten on kai myös mukana joillain kristillisissä mystikoilla? Itse olen tutustunut siihen juurikin zen buddhalaisuuden kautta, mutta koen, että omista ajatuksista ja tunteista (hetkellisesti) irrottautuminen on yleismaailmallisesti juuri sellainen juttu, joka mahdollistaa hengellisen kokemuksen – ikään kuin avaa itsessä tilan sille, mitä kristitty ehkä kutsuisi ”kristuksen valon”laskeutumiseksi tms. Toki meditaatiota on vastustettu kaikissa institutionalisoituneissa uskonnoissa, minkä ymmärrän, koska jos ihminen löytää sanattoman ja suoran väylän ”Jumalan luo” ja alkaa itsestään toimia myötätuntoisesti, niin papeilta ja teologeilta menee työt. 🙂

        Kiitos tuosta artikkelista, siinä mielenkiintoinen termi jolle löytyy vastine idän filosofiasta ”tamas”. Kaikki nämä suuret uskonnot taitavat kietoutua lopulta yhteen vyyhtiin, jossa käännösvirheillä ja patriarkaalisilla tulkinnoilla on oma iso roolinsa. Itse en Vanhasta testamentista ole ryhtynyt elämänohjeita ottamaan, tuntuu sen verran väkivaltaiselta eikä ihan ajan tasalla olevalta tuo teos minun makuuni, mutta Uuden testamentin symboliikassa ja Jeesuksen (osin ehkä suorastaan buddhalaishenkisessä/tantrisessa) väkivallattomuudessa on paljon kiehtovaa. Ja Marian synnytys tosiaan siellä keskeisessä roolissa – tosin neitseellinen sellainen, joten itse olen kokenut hiukan vaikeaksi samaistua.

        Joka tapauksessa toivon kaikkea hyvää synnytykseen ja elämään muutenkin teidän perheelle!

  2. Olen aikoinani synnyttänyt vauvani kotona. Se oli minunkin tapauksessani oma toive ja unelmasynnytystapa.

    Kokemus oli erittäin hyvä. Kaikki meni sujuvasti, jopa oppikirjatasoisesti.

    Kokeneen ja osaavan kätilön osuus on ratkaiseva. Sain loistavan, sydämellisen ja kokeneen kätilön. Kun supistukset olivat jatkuneet tovin, kävin käynnillä hänen luonaan. Hän arvioi supistuksia vatsan päältä tunnustellen milloin synnyttäisin. Tsekkasi myös miten paljon olin auennut. Oltiin alkuvaiheessa.
    Ihmetyksekseni hän oli arviossaan tunnilleen oikeassa.

    Hyvä päätös on pitää lapset poissa paikalta. Tärkeää on rauhallinen ja levollinen ilmapiiri.
    Kätilön lisäksi paikalla minun tapauksessani olivat mieheni ja hyvä ystäväni, kolmen lapsen äiti.
    Hänen panoksensa apuna ja koutsina oli äärimmäisen tärkeä, sillä mieheni oli ensikertalainen. Hän suoriutui kuitenkin kunnialla.

    Fyysiset puitteet ja järjestelyt ovat myöskin toki tärkeät, lakanoiksi suunnittelisin sellaiset, jotka sopivat poisheitettäviksi.

    Kokemuksena kotisynnytys oli hieno ja suosittelen sitä aina jos raskaus on ollut normaali ilman komplikaatioita.

    Suunnitelma B on myös äärimmäisen tärkeä: minne mennä jos komplikaatioita ilmenee, reitti, ajoneuvo, kuski, kassi jne. kaikki valmiina.
    Koskaan ei voi tietää miten asiat tosi tilanteessa menevät. Vauvan ja äidin turvallisuus ennen kaikkea.

    Olin ensisynnyttäjä. Ensisynnyttäjälle en kuitenkaan suosittele, eikä muutenkaan suositella, kotisynnytystä.

    Minun keissini oli mallisuoritus, mutta aina ei mene niin.

    Tsemppiä loppuraskauteen ja huolelliseen valmistautumiseen.

    Ihan loppuvaiheessa kävisin vielä joko lääkärin tai kätilön tarkastettavana. Varmuuden vuoksi, että kaikki on OK synnytystä varten.

    1. Kiitos paljon vinkeistä ja kokemuksesi jakamisesta! Yksi synnytyksen hienoimmista ja samalla haastavimmista puolista on kyllä tuo, että ikinä ei voi etukäteen tietää, mitä tulee tapahtumaan. Eri tilanteiden varalle on toki hyvä tehdä toimintasuunnitelmia, mutta lopulta sitä voi vain antautua, luottaa prosessiin ja olla valmiina toimimaan sen mukaan, mitä eteen tulee.

      1. Kiva kun vastasit!
        Ihan totta, emme tiedä etukäteen miten asiat menevät.

        Etene kuten tähänkin asti, luottavaisin mielin, rennosti ja rauhallisesti, hyvin se tulee menemään!

        Turvallista ja onnellista (loppu)odotusta ja synnytystä!

        1. Kiitos, ihanaa viikonloppua sinulle!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *