6:40. Herään kelloon, puen nopeasti vaatteet päälle ja menen sitten sanomaan lapsille huomenta. Isommat pukevat omatoimisesti huoneessaan, mutta vien taaperon kylppäriin aamutoimille. Kun esikoinen ja keskimmäinen ovat saaneet vaatteet ylleen, hekin tulevat kylpyhuoneeseen ja teen heille kampaukset. Esikoinen haluaa tänään ponnarin ja keskimmäinen kaksi lettiä. Mies tekee aamiaisen valmiiksi, ja syötyämme pesemme lasten kanssa hampaat ja luemme lasten Raamattua, niin kuin joka aamu.

7:50. Aamutoimet on hoidettu, mies aloittanut työpäivänsä ja ennen eskarin alkua vielä hyvin aikaa. Ehdimme siis rakennella lasten kanssa Plus-plus-paloilla. Esikoinen kokoaa mallin avulla upean ketun ja ankan, keskimmäinen tekee kukkaniityn ja taapero yhdistelee paloja oman mielensä mukaan värikkääksi kokonaisuudeksi.

8:15. Menemme pukemaan ulkovaatteita päälle. Viemme esikoisen eskariin puoli yhdeksäksi ja jatkamme nuorempien kanssa matkaa pikaiselle kauppavisiitille. Tilaamani vauvakirja on saapunut postiin, noudamme sen pakettiautomaatista ja nappaamme samalla mukaan pari sekalaista ruokaostosta.

9:10. Kotona. Lapset ryhtyvät touhuamaan keskenään Duploilla, joten hoidan kotiaskareita: tyhjennän tiskikoneen, laitan koneellisen pyykkejä pyörimään ja kokkaan. Tänään mennään ruoan suhteen helpolla. Teen valmiista muussijauheesta jauheliha-perunasoselaatikon. Ruoanlaitto keskeytyy taaperon vaipan vaihtamisella ja pienen lasten välisen kinan setvimisellä. Kun ruoka on saatu uuniin, lueskelen lapsille kirjoja ja muovailemme pitkästä aikaa muovailuvahalla.

10:55. Syömme lounaan eli muussilaatikkoa punajuurisalaatin ja kurkkusiivujen kera. Lapsille maistuu hyvin ja molemmat ottavat lisää. Siivoan pikaisesti keittiön ja jatkamme sitten vielä hetken aikaa kirjojen lukemista. Taaperon lemppareita ovat tällä hetkellä Puppe-kirjat.

11:40. Siivoamme aina ennen taaperon päiväunia lelut paikoilleen, niin myös tänään. Sitten ripustan vielä lasten avustuksella pyykit kuivumaan.

12:00. Laitan taaperon päiväunille. Pian syntyvän vauvamme vauvakirjahankinnan yhteydessä muistin, että neljävuotiaamme vauvakirjasta on vielä tyhjänä sivu, jolle lapsi saa keksiä itse tarinan. Keskimmäinen keksii kaksikin tarinaa, joista toisessa seikkailevat pupu ja leijona ja toisessa prinsessa ja yksisarvinen. Kirjoitan tarinat muistiin ja laitan hänelle sitten Palomies Sameja pyörimään. Itse lähden hakemaan esikoista eskarista. Koska mies on etäpäivällä, pystyn jättämään nukkuvan taaperon ja ohjelmia katselevan keskimmäisen kotiin.

12:40. Palaamme esikoisen kanssa kotiin ja hän menee keskimmäisen seuraksi katselemaan piirrettyjä. Kirjoitan tätä postausta varten muistiin päivän tapahtumat ja selailen pienen hetken nettiä.

12:55. Meille on tulossa iltapäiväksi vieraita, joten menen tekemään tarjoiluiksi juustosarvia. Kuuntelen samalla Spotifysta Luonnollinen synnytys- ja Kätilöpesä -podcasteja. Juustosarvien taittelussa meneekin kauemman kuin olin ajatellut, joten taapero saa nukkua hieman normaalia kauemmin.

13:30. Vihdoin juustosarvet ovat valmiina uuniin menoa odottamassa ja pääsen herättämään taaperon. Yleensä hän nukkuu enää tunnin ja vartin. Alan saman tien tehdä välipalaa. Lapsille on tarjolla ruisleipää, mandariinia ja muroja ja aikuisille juustosämpylää, banaania ja pähkinöitä.

14:00. Olemme sopineet vieraiden saapumisajan vähän epämääräisesti, joten varsinkin lapset jo odottelevat serkkuja ja mummia. Tämä on sellaista ”tyhjää aikaa”, istuskelen sohvalla ja juttelen lasten kanssa, he kurkkivat välillä ikkunasta ja höpöttelevät juttujaan.

14:35. Vieraat saapuvat, ensin miehen sisko lastensa kanssa ja hetken päästä myös mummi. Lapset menevät touhuilemaan keskenään ja me aikuiset juttelemme sohvalla. Suunnilleen tunnin päästä mies lopettaa työt ja liittyy seuraan. Käyn laittamassa juustosarvet uuniin.

15:40. Syömme juustosarvia, eilen valmiiksi tekemääni makaronisalaattia sekä lapset myös mummin mukanaan tuomia pikkupullia ja keksejä. Kaikkea jää reilusti yli, joten laitan loput juustosarvet pakkaseen talteen.

17:40. Mummi lähtee kotiin ja kuuden aikaan alamme kannustaa lapsia siivoamaan leikkien jäljet. Myös miehen sisko ja serkut lähtevät kotiin.

18:30. Mies tekee lapsille iltapalan ja minä menen pitämään jokailtaisen rukoustuokioni, koska meille on tulossa tänään vielä muukin vieras. Aloitimme alkuvuodesta kaveripariskunnan kanssa ”Raamattu läpi kahdessa vuodessa” -lukusuunnitelman. Lisäksi käyn läpi päivän ulkoa opeteltavat jakeet BibleMemory -sovelluksesta.

19:00. Miehen kaveri saapuu meille pelailemaan. Hän ja mies kahvittelevat keittiössä sillä välin, kun hoidan lasten iltapesut ja autan taaperolle pyjaman päälle. Pienemmät menevät puoli kahdeksan jälkeen sänkyihinsä ja esikoinen menee ensin tekemään omia pöytäpuuhiaan. Aloitamme Civic Doodle -piirustuspelin aikuisten kesken, mutta esikoinenkin haluaa mieluummin liittyä seuraan, joten hän pääsee osallistumaan peliin tabletilla piirtäen. Hieman kahdeksan jälkeen esikoinenkin menee nukkumaan. Jatkamme pelejä aikuisporukalla, pelaamme Super Bombermania ja Bidiotsia.

21:00. Vaihdamme tietokonepeleistä kortin peluuseen ja käyn tekemässä iltapalaksi paahtoleipää ja mysliä. Pelaamme Chicagoa ja Batman Fluxxia. Kymmenen jälkeen kaveri suuntaa kotiinsa ja me menemme miehen kanssa iltatoimiin.

22:35. Menemme sänkyyn, juttelemme vielä hetken ja alamme sitten nukkua.

Neljäs raskauteni vetelee viimeisiään: laskettuun aikaan on jäljellä viikko. Oloni on ollut edelleen hyvä. Jotkut kolmannen kolmanneksen oireista, kuten suonenvedot, ovat pikemminkin helpottaneet, eikä niitä ole enää hetkeen tullut lainkaan. Levottomat jalatkin helpottivat muutamaksi viikoksi, mutta nyt vaiva on taas palannut suunnilleen samanlaisena kuin aiemminkin. Nukun muuten hyvin, mutta joskus neljän maissa herään kääntelemään kylkeä, kun jalat alkavat puutua. Onneksi useimpina öinä nukahdan nopeasti uudelleen, mutta hieman levotonta aamun nukkumiseni on.

Reilu viikko sitten ehdin jo pohtia, käynnistyykö synnytys, kun yöllä supisteli niin napakasti. Sen jälkeen supistuksia on tullut toisinaan, yleensä etenkin iltaisin, mutta ei mitenkään säännöllisesti tai kauaa. Uskoisin, että tämäkin vauveli syntyy sisarusten tapaan suunnilleen lasketun ajan tietämillä. Se hyvä puoli yllättävissä supisteluissa kyllä oli, että sain vipinää kinttuihin valmistelujen kanssa. Pakkasin saman tien sairaalakassin ja lasten yökyläkassin valmiuteen. Parissa päivässä vauvanvaatteet oli pesty ja järjestetty kaappiin, ykköskoon vaipat ostettu ja pikkuiset villavaatteet tuotu eteiseen. Nyt kaikki onkin sitten valmista. Olen kerännyt muun kokkailun ohella pakastimeen makaronilaatikkoa, sosekeittoa ja sämpylöitä, jotta ensimmäisten päivien ruokahuoltokin pelaisi mahdollisimman jouhevasti.

Olen yrittänyt kiinnittää nyt viimeisinä viikkoina ennen vauvan tuloa erityistä huomiota isosisarusten kanssa olemiseen. Monesti lapset touhuavat etenkin ”pöytäpuuhia” itsenäisesti esimerkiksi silloin, kun itse teen kotiaskareita, mutta nyt olen varta vasten mennyt pidemmäksi toviksi värittämään ja kokoamaan plus-plus-paloilla heidän kanssaan. Taapero on kova halimaan, joten olen koettanut ottaa oikein paljon kiireetöntä aikaa hänen sylittelyynsä. Kohta äidin sylissä kun on enemmän ruuhkaa.

Eniten päänvaivaa nyt viimeisillä viikoilla tuntuu teettäneen pukeutuminen. Toisin kuin voisi kuvitella, haasteena ei ole ollut -15 asteen pakkanen, vaan ihan tavalliset sisävaatteet. En tiedä, onko mahani oikeasti isompi kuin aiempina odotusaikoina, mutta monet raskausvaatteistani tuntuvat olevan liian pieniä nyt viimeisillä viikoilla. Sf-mitta on keskikäyrällä ja painoni on suunnilleen sama kuin ennenkin loppuraskauksissa, mutta vatsaan jää legginsseistä painaumia, paitojen helmat eivät meinaa riittää ja farkuista jalkaani mahtuvat enää yhdet – ja niissäkin on reikä.

Raskausvaatteeni ovat pitkälti peräisin esikoisen odotusajalta, ja siksi koko tai paria pienempiä kuin mikä oikea vaatekokoni nykyisin on. Mutta onhan se silti vähän huvittavaa, kun edes raskaushousujen resori ei yletä mahan päälle. Vielä jonnekin vikan kolmanneksen alkupuolelle asti pystyin käyttämään kuminauhavyötäröllisiä normihousujakin, mutta tällä hetkellä vaatevalikoima koostuu lähinnä löysistä hameista, mekoista ja niistä parista raskauslegginsseistä, jotka edelleen sopivat.

Olen kyllä muutenkin suosinut viime aikoina enemmän hameita ja mekkoja, eikä vuoden 2019 raskausfarkkujen pillilahjemalli oikein puhuttele. Joten ehkä niistä iänikuisista raskausvaatteista voisi senkin puoleen alkaa luopumaan. Se tuntuu kuitenkin vaikealta, koska muutaman kuukauden käytössä olevaan raskausajan pukeutumiseen rahan käyttäminen tuntuu tuhlaukselta, ja takaraivossa on aina se ajatus, että ”jos nyt vielä kuitenkin tulen raskaaksi, ovathan nämä periaatteessa käyttökelpoisia”. Mutta ehkä siinä tapauksessa voisin sitten sijoittaa sen verran, että ostaisin yhdet kunnolliset raskausfarkut ja pari oikeasti mieleistä raskauspaitaa!

Onneksi nyt äitiyslomalla ei tarvitse juuri liikkua kodin ulkopuolella, ainakaan ilman takkia. Ulkoilut ovat hoituneet hyvin jo esikoisen vauva-aikana hankkimallani, kantoreppuiluun tarkoitetulla toppatakilla. Siihen voi kantopaneelin sijaan liittää myös raskausvatsalle tarkoitetun levennyskaistaleen. Takki on myös niin pitkä, että se lämmittää mukavasti jalkoja. Olen ihme kyllä pystynyt käyttämään myös normaaleja toppahousujani, kun olen virittänyt nappiin pitkän kumilenkin. Vähän housut kiristävät ja saattavat alkaa reippaamassa liikkeessä valumaan, mutta ihan hyvin niillä on silti pärjäillyt. Yksi paksu fleece-takkini on myös sen verran reilu, että sen saa ongelmitta kiinni edelleen, vaikka helma normaalia korkeammalle jääkin.