Vaikka pyrin pitämään lasten ruutuajan kohtuullisena, meillä on ollut jo pitkään tapana, että vapaapäivinä isosiskot saavat katsella taaperon päiväunien aikaan lastenohjelmia. Se on hyvä hetki meille aikuisille viettää tovi kahdenkeskistä aikaa tai levähtää. Suosimme rauhallisen tempoisia, opettavaisia ja perinteisiä lastenohjelmia, joista monet ovat niitä samoja, joita jo itse lapsena katselin. Mies on ladannut ohjelmia tabletille, mistä niitä on kätevä katsella ilman mainoksia tai valmiiksi tuutattavia ehdotelmia.

Esimerkiksi Muumit, Kaapot, vanhat Franklinit ja Postimies Patet ovat mielestäni kivaa ja välillä jopa ihan hyödyllistäkin katseltavaa lapsille. Olen listannut reilut pari vuotta sitten lemppariohjelmiamme tähän postaukseen. Aina sitä kuitenkin miettii, voisivatko lapset käyttää ruutuaikansa johonkin vieläkin parempaan. Missä ovat selkeän kristilliset, suomenkieliset lastenohjelmat?

Toistaiseksi olemme onnistuneet löytämään vain muutamia hengellisiä lastenohjelmia. Jos tiedät lisää, niin vinkkejä otetaan vastaan! Koska uskoisin, että muutkin kristityt perheet toivovat näitä, listasin tähän postaukseen kolme meillä katselussa ollutta kristillistä lastenohjelmaa.

Ermot. 2000-luvun alkupuolella kuvatut symppikset Ermo-jaksot ovat kivan rauhallista katsottavaa lapsille. Teknisesti laatu ei päätä huimaa, ainakaan nykyajan tuotantoihin verrattuna, mutta tietty kotikutoisuus tekee sarjasta suloisen. Ermot on lasten kristillinen erä- ja monitoimikerho, ja joka jaksossa Ermo-poppoo käy tutustumassa johonkin paikkaan tai aktiviteettiin. Jaksoissa on vierailtu esimerkiksi paloasemalla, curling-radalla ja hevostalleilla. Lisäksi kaikkiin jaksoihin sisältyy kristillinen opetustuokio, jossa puuhaillessa esiin nousseita aiheita peilataan Raamattuun. Nykyajan välkkeen- ja ärsykkeentäyteisessä ohjelmatarjonnassa Ermot on ihanan verkkainen ja maanläheinen sarja, jota ainakin meidän lapsemme myös mielellään katselevat. Ermo-jaksoja löytyy iso arkistollinen ilmaiseksi TV7:n sivustolta.

Superkirja. Superkirja menee välillä omaan makuuni vähän liikaa siihen ”välkettä ja vilkettä” -kategoriaan, mutta kristillinen sisältö kompensoi hyvin sarjan ajoittaista vauhdikkuutta. Superkirja kertoo sisaruksista Rikusta ja Anusta, sekä heidän robotistaan Ismosta, jotka päätyvät joka jaksossa ”Superkirjaan” eli mukaan johonkin Raamatun kertomukseen. Rikun ja Anun huomiot tuovat monesti tuoretta ja nykylasten maailmaan osuvaa peilauspintaa tuttuihin Raamatun tarinoihin. Mukaansatempaava tunnari ja laadukas animointi ovat myös plussaa Superkirjassa. Osa jaksoista on melko hurjia äänitehosteineen ja käänteineen, mutta vähän isommille leikki-ikäisille tai pikkukoululaisille sarja sopii hyvin. Superkirjaa löytää ilmaiseksi YouTubesta.

Ikuisia tarinoita (The Beginners Bible). Ikuiset tarinat ovat aika perinteisiä ”Raamattu-animaatioita” siinä mielessä, että niissä käydään läpi aina jokin Raamatun kertomus. Toki mukaan on laitettu myös joitain lisäyksiä ja taiteellisia vapauksia, mutta pääpiirteiltään jaksot etenevät Raamatun mukaisesti. Nämäkin löytyvät YouTubesta.

Nyt on lomakkeet täytetty DVV:lle ja pienimmänkin perheenjäsenemme nimi lyöty lukkoon. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun lapsemme koko nimi ei ollut valmiina heti hänen syntyessään. Etunimi oli kyllä ihan selvä ja päätetty jo hyvissä ajoin raskausaikana (tai oikeastaan jo ennen koko lapsen olemassa oloakaan), mutta toista nimeä mietiskelimme vielä ainakin viikon ikään asti. Mitenkään harvinaistahan tällainen ei ole – jotkuthan pohtivat lapsen etunimeä vielä ristiäisaamunakin. Mutta me olemme ottaneet nimen käyttöön aina jo heti vauvan synnyttyä, emmekä ole sitä raskausaikanakaan salailleet, joten tuntui vähän oudolta, kun koko nimi ei ollutkaan tällä kertaa valmiudessa.

Kolmen tytön jälkeen luulisi, että pojan nimeäminen olisi tosi helppoa. Onhan käyttämättömiä ideoita ehtinyt kerryttää runsaasti jo aiempien raskauksien aikana. Ensimmäisen etunimen osalta päätös olikin selvä. Meillä oli jo esikoisen raskausajasta asti ollut pari suosikkinimeä pojalle, ja vauvan etunimi oli molemmille selkeä valinta alusta alkaen. Jotkuthan päättävät nimen varmaksi vasta sitten, kun vauva on syntynyt ja näkee, sopiiko se juuri hänelle – mutta meillä on puhuttu vauvoista nimellä jo raskausaikana, enkä koe, että mikään ulkonäöllinen tai temperamenttiin liittyvä seikka saisi nimivalintojamme muuttumaan.

Toiseen nimeen meillä oli pari eri vaihtoehtoa, joita pyörittelimme tosiaan vielä vauvan synnyttyäkin. Lopulta päädyimme valitsemaan nimen, jonka itse asiassa keksin vasta aika myöhään ja jota emme vielä ainakaan aiemmissa raskauksissa olleet tosissamme pohtineet lastemme nimeksi. Lopullinen toinen nimi tuli valittua ennen kaikkea sillä perusteella, että se sointui etunimeen paremmin kuin toinen vaihtoehtomme. Nimiyhdistelmä tuntui myös kokonaisuutena sopivan vauvalle hyvin.

Tykkään, että perheessä lasten nimet ovat riittävän erilaisia keskenään, vaikka sopivatkin tyylillisesti yhteen. Esimerkiksi kaikkien lastemme etunimet alkavat eri kirjaimilla. Jokaisella on kaksi nimeä, ja etunimet tulevat Raamatusta. Itse asiassa nyt tällä neljännellämme myös toinen nimi on raamatullinen, löytyyhän Raamatusta huomattavasti enemmän valikoimaa pojan- kuin tytönnimiin. Pidämme harvinaisemmista nimistä, ja etenkin kahden ensimmäisen lapsemme etunimet ovat erittäin harvinaisia. Kolmannen ja neljännen lapsen nimet ovat selvästi yleisempiä, mutta eivät kuitenkaan niin tavallisia, että kaimoja tulisi vastaan joka käänteessä.

Nimien miettiminen on minusta mukavaa ajanvietettä. Edelleen listalla olisi käyttökelpoisia ideoita sekä tytölle että pojalle. Nimien osalta taitaa kyllä olla niin, että lopulta osa niistä ihanista ja mieleisistä jää aina käyttämättä! Tuntuu, että vaikkei nimi-ideoita edes aktiivisesti miettisi, jotenkin uusia ajan saatossa vain kertyy kuin itsestään. Esimerkiksi kolmannen tyttäremme nimet ovat sellaisia, jotka eivät olleet vielä esikoisen raskausaikana juolahtaneet mieleenikään.