Vuosi vaihtui ja juttelimme illalla miehen kanssa siitä, mihin asioihin tulevana vuotena 2026 olisi hyvä erityisesti panostaa. Mieleeni tuli omalta kohdaltani heti pari selkeää juttua, joten listataan ne nyt ihan julkisesti ylös! Varsinaisia uudenvuodenlupauksia en ole tavannut harrastaa, mutta meillä on jo vuosia ollut tapana asettaa joka kuukaudeksi jokin haaste. Tammikuu 2026 starttaa kliseisesti herkuttomuushaasteella, koska joulun aikaan makeaa on tullut syötyä jatkuvasti. Lisäksi on kuitenkin asioita, joihin haluan panostaa halki tulevan vuoden.

Käytännössä vuoden 2026 keskeisin ja isoin asia tulee tietysti olemaan vauvan syntymä ja sen kautta laajemminkin kotiäitiys- ja perhearki. Laskettuun aikaan on enää kolmisen viikkoa ja tuntuu epätodelliselta ajatella, kuinka lähellä pikkuisen syntymä jo on. Kun olen kotona, ehdin toivon mukaan keskittyä taas enemmän esimerkiksi ruoanlaittoon ja muuhun kodinhoitoon, leivontaan, käsitöihin, lukemiseen ja monipuolisen tekemisen järjestämiseen lapsille. Nimenomaan itseni kannalta haluaisin panostaa liikuntaan ja blogin kirjoittamiseen.

Koen olevani tällä kertaa kaikista heikoimmassa kunnossa verrattuna aiempiin raskauksiini. En ole vuosiin harrastanut mitään rasittavampaa liikuntaa, mutta viimeisen vuoden aikana myös sellainen ihan perus arkiliikunta on jäänyt hävyttömän vähälle. Olin valtaosan viime vuodesta töissä, joka oli hyvin istumispainoitteista. Koiramme kuoltua pari vuotta sitten päivittäiset kävelylenkit jäivät pois, ja vaikka nyt jatkossa lasten kanssa kotona ollessa arkiliikuntaa tulee toivottavasti hieman enemmän kuin työpaikalla tönöttäessä, tiedän, että kehoni tarvitsisi muutakin. Vaikka urheilu ei ole ikinä ollut oikein juttuni siinä mielessä, että käyttäisin siihen mielelläni vapaa-aikaa, ihan oman hyvinvointini vuoksi haluaisin liikkua ensi vuoden ajan edes kerran viikossa.

Hyvä kaverini aloittaa nyt tammikuussa vauvansa kanssa äiti-vauvapilateksen. Itsekin olen harrastanut sitä edellisten lasten kanssa ja tykännyt. Täällä kotimme lähellä pidettävä kurssi loppuu kevään osalta jo huhtikuussa ja ihan vastasyntyneen kanssa tunneille en ehkä viitsi lähteä, joten voi olla, että omalta osaltani aloitus menee kuitenkin syksyyn. Pilates on myös aika kevyttä liikuntaa, joten saa nähdä, olisiko syksylle fiksumpaa valita jo joku vähän urheilullisempi tunti. Pilates kun on mielestäni parhaimmillaan juuri aika nopeasti postpartum-ajan jälkeen.

Alkuvuoden osalta olemme samaisen kaverin kanssa jutelleet, että voisimme alkaa käydä viikoittaisilla kävelylenkeillä vauvojen kanssa. Koska palo urheilla ei tule minulta mitenkään luonnostaan, säännöllinen rytmi, toisen seura ja etukäteen sovittu ajankohta varmasti helpottaisivat liikkumaan lähtemistä. Hetkellisenä hupina odotan jo hiihtämässä käymistä. Saataisiinpa ladut äkkiä kuntoon, niin ehtisin ehkä vielä parille kevyelle hiihtolenkille ennen synnytystä!

Liikunnan lisäämisen ohella toisena toiveenani on aktivoitua ensi vuonna blogin kirjoittamisessa. Halusin samaa jo viime vuonna, mutta käytännön arjen ja työkiireiden vuoksi tavoite jäi realisoitumatta. On blogi siinä mielessä hengissä pysynyt, että olen julkaissut lähes joka kuukausi jotakin, mutta vauhti on huippuajoista hiipunut huomattavasti. Täysiaikatyön ja lapsiarjen keskellä blogi vain oli vuonna 2025 se palikka, joka jäi aina syrjään. Koska tämä on kuitenkin itselleni tärkeä muistio ja ajatusten purkamiskanava, haluan ensi vuonna pyrkiä säännöllisempään postaustahtiin.

Kun blogi on sivuroolissa, postausideoitakaan ei tule mietittyä, ja moni ihan raportoimisen arvoinen ja kiva teksti jää kirjoittamatta. Sama toimii päinvastoin: nytkin heti, kun olen alkanut aktiivisemmin kirjoittaa, on ideoita teksteihin syntynyt melkeinpä itsestään.Vauva-arjessa luulisi materiaalia riittävän, joten yritän vuonna 2026 tähdätä viikoittaiseen julkaisuvauhtiin. Postauksia on kuitenkin aina jälkikäteenkin tosi kiva selata ja palata niiden kautta aiempien vuosien ja elämänvaiheiden muistoihin.

Innostuin tänä vuonna tekemään useamman joululahjan itse virkaten. Virkkausinspiraationi on aina ollut kausittaista: usein teen jonkin aikaa tosi ahkerasti useita projekteja, ja sitten koukku ja langat odottelevat taas yli puoli vuotta käyttämättöminä laatikossa. Nyt, kun aatto on ohitse ja nämä paketit jo avattu, halusin jakaa teillekin tekeleeni.

Omille lapsille virkkasin kaksi kukkakoristeltua pipoa: yhden esikoiselle ja toisen keskimmäiselle. Kummallakaan ei ole oikein ollut mieleistä, talvikeleille sopivaa hattua. Samanlainen samistelupipo olisi toki ollut söpö taaperollekin, mutta hänellä siskojen vanhoja, paksuja kypäräpipoja on useampia. Tein pipot tällä, jo aiemminkin hyväksi havaitsemallani ohjeella. Pipon tekeminen sujui sillä nopeasti ja näppärästi. Virkataan vain puolipylväitä ja joka rivin reunaan matalampaa silmukkaa, ja lopuksi ommellaan putkiloksi ja kiristetään päästä. Kukkaset tein tällä ohjeella. Ne tuovat pipoihin kivan ekstrasäväyksen ja valmistuivat ihan muutamissa minuuteissa.

Lasten serkulle virkkasin useammankin lahjan itse. Hän oli toivonut nuken vaatteita ja leikkiruokia, ja keksin, että kumpikin niistä on helppo toteuttaa itse tehden. Meidän taaperollamme sattuu olemaan samanlainen nukke kuin serkullakin, joten nuken asua oli kätevä sovitella ja mallata vauvanukelle aina tekemisen ohessa. En käyttänyt housuihin mitään valmista ohjetta, sillä olen jo joskus muinoin virkannut samalla idealla vauvanpöksyt esikoisellemme. Samantapaisiin on kuitenkin paljon ohjevideoita YouTubessa. Itse tein vain ensin nuken vyötärön mitan mukaisen, kapean pätkän puolipylväitä, loin sitten reunaan uudet silmukat peppuosuuden virkkaamista varten, jaoin silmukkamäärän puoliksi molempien lahkeiden välille ja tein ensin toisen ja sitten toisen lahkeen. Housut valmistuivat nopeasti ja ovat mielestäni helppo projekti aloittelijallekin. Kuvien ottamisen jälkeen intouduin virkkaamaan vielä toiset, valkoiset nukenhousut.

Neuletakki tuotti enemmän päänvaivaa, vaikka käytin siihen ohjetta. Tuo kyseinen video ei nimittäin mielestäni ole kovin selkeä oikean mitoituksen saamiseen. Minulla ei edelleenkään ole aavistustakaan, miten ensimmäiseksi virkattavan kaistaleen koko pitäisi arvioida, muutoin kuin jatkamalla tekemistä ja toteamalla myöhemmin, osuiko nappiin vai ei. Ensimmäisestä harjoituskappaleesta virkkasin aivan liian leveän ja jouduin aloittamaan koko homman kertaalleen alusta.

Vaikka sovittelin tekelettä yhtenään, malli ei valmiissa neuleessakaan osunut aivan kohdilleen, vaikka ihan käyttökelpoinen neuletakista tulikin. Koska selusta oli edelleen hieman turhan leveä, istuvuuden parantamiseksi lisäsin neuleeseen napit enkä tehnyt kaikkia ohjeessa neuvottuja lisäyksiä. Koska neuletakki on virkattu pylväillä, ei nappeja varten tarvinnut onneksi jättää mitään erillisiä napinreikiä, vaan ne saa avattua ja suljettua näppärästi silmukoiden väleistä. Ja ehkä jaksan virkata ensimmäisestä, aivan liian isosta selkäkappaleesta vielä myöhemmin toisen neuletakin vaikka omien lasteni isompikokoisille nukeille?

Leikkiruoaksi virkkasin serkkutytölle korillisen pehmoisia hedelmiä. Valitsin hedelmät lähinnä hyvältä vaikuttaneiden ohjeiden sekä valikoimista löytyneiden lankojen perusteella. Keltaista ja oranssia ostin kyllä varta vasten tätä projektia varten. Tein vesimelonin, kiivin, banaanin, appelsiinin ja ekstraksi vielä muutaman vadelman. Muokkailin tosin ohjeita vähän: tein esimerkiksi appelsiinista yhtä kerrosriviä pienemmän version kuin ohjeessa, jotta se sopisi paremmin yhteen muiden hedelmien kanssa. Lisäksi vesimeloni olisi kannattanut tehdä mieluummin jollain muilla silmukoilla kuin pylväillä, jottei täyte kuultaisi pinnan alta niin selkeästi. Vadelmien ohjevideo oli sen verran kummallinen, että otin siitä lähinnä idean ja alun silmukkamäärät. Mutta tekemällä viisastuu!

Olen ylipäätään huomannut, että seuraan harvoin virkkausohjeita aivan orjallisesti ja usein pienillä muutoksilla lopputuloksia pystyisi kohentamaan. Ruskeaan hedelmäkoriin en käyttänyt ohjetta lainkaan, vaan virkkasin ensin pohjaksi soikion parin kokeilun ja päästä keksittyjen silmukoiden lisäysten avulla. Sitten vain jatkoin laitoja ylöspäin sopivan mitan verran ja lisäsin kantokahvan. Erilaisia hedelmiä olisi voinut lisätä kokoonpanoon vaikka millä mitalla, mutta esimerkiksi omenan teosta luovuin, koska kokonainen, järkevässä mittakaavassa oleva omena olisi vienyt korista niin paljon tilaa.

Sellaisia virkkauksia! Lahjojen itse tekeminen on mielestäni kivaa ajanvietettä, koska siinä yhdistyvät hupi ja hyöty. Omaan käyttöön virkkauksia tarvitsee kuitenkin loppujen lopuksi vain rajallisen määrän. Tänä vuonna toki tein näiden tässä esiteltyjen lahjojen ohella jouluksi omaan kotiimme yhden tummanpunaisen kukkaruukunsuojuksen lisää sekä virkkasin jouluisamman päällisen sohvatyynyyn… Ja tammikuun projekteina odottavat vielä toinen sohvatyynyn päällinen (en jaksanut tehdä heti putkeen toista identtistä, niin isoa ja kaavamaista virkkaushommaa) sekä lapaset vauvalle. Eli ihan hetkeen en taida päästä laskemaan virkkuukoukkua kädestä, haha.