Jäin muutama päivä sitten äitiyslomalle. Aika on kulunut vauhdikkaasti. Olen virkannut ja paketoinut valmiiksi viimeisiä joululahjoja, leiponut pipari-juustokakun pakkaseen joulua odottamaan ja järjestellyt lasten askartelulaatikon. Ihan perus arjen kotitöihin, kuten ruoanlaittoon ja siivoukseenkin, on saanut kulumaan ison osan päivistä. Toki olen myös kuunnellut äänikirjoja siinä ohessa ja välillä surffaillut netissä, mutta täytyy myöntää, että sellainen ”aivot narikkaan” -rentoutumistila ei ole vielä laskeutunut ylleni. Ainakin muutamien to do -listan hommien hoitaminen joka päivä ja asioiden aikaan saaminen on tuntunut hyvältä, mutta odotan kyllä jo vähän joulun jälkeistä aikaa, jolloin ehkä paremmin pystyy laskeutumaan sellaiseen aivan kiireettömään olotilaan ja vauvan odotukseen. Henkistä kuormaa töiden loppuminen on kyllä jo vähentänyt, kun työjutut eivät pyöri jatkuvasti mielessä kotona.

Lapset olivat tällä viimeisellä viikolla lyhyitä, muutaman tunnin päiviä eskarissa ja hoidossa. Nyt hekin ovat sitten pitkällä joululomalla. Mies ei pidä koko joululomaa vapaata, mutta onneksi pyhät ajoittuvat tänä vuonna aika kivasti, ja joitain päiviä hän tekee vain puolikkaina niin, että ehdimme aina iltapäivisin hyvin touhuta koko perheenä. Olen suunnitellut alustavia lomapuuhia. Ainakin uimahalliin ja sisäleikkipaikkaan olemme menossa, ja lisäksi tapaamme varmasti lomalla jonkin verran kavereita ja perhettä. Käymme miehen mummun luona ja katsotaan, jos lapset pääsisivät joksikin päivää sukulaisille hoitoon.

Joulun aikaan monet paikat, kuten kirpparit, ovat kokonaan kiinni, ja pyhät toki rajoittavat aukioloaikoja muutenkin. Uskoisin, että keksimme kuitenkin ihan kivasti touhua tuleville parille viikolle. Kun vielä säät tarjoilisivat jotain muuta kuin viime viikkojen jokapäiväistä vesisadetta, olisi ulkonakin hauskempi viettää aikaa. Näistä eilen otetuista vihertävistä kuvista ei ihan heti arvaisi, että eletään joulukuun loppua!

Raskausjutut ovat jääneet viime aikoina pitkälti joulu- ja lomatunnelmien jalkoihin, mutta perjantaina kävin neuvolalääkärillä. Lääkäri oli oikein mukava ja juteltiin vähän synnytysjutuistakin. Kerroin edellisestä kotisynnytyksestä ja hän suhtautui siihen tosi kivasti. Käynnillä tehtiin kaikki perus mittaukset, paino minulla on noussut normaalitasostani koko raskauden aikana noin kymmenen kiloa ja sf-mitta oli laskenut keskikäyrältä alakäyrälle. Siihen toki vaikuttaa paljon sekin, kuka mittauksen tekee: nyt mittaaja ei ollut sama tuttu terkka vaan lääkäri.

Lääkäri otti myös valmiiksi GBS-näytteen synnytystä ajatellen. Itse pidän streptokokkitestausta vähän turhana, koska en joka tapauksessa haluaisi antibioottia näytteen ollessa positiivinenkaan, eikä sitä nopeissa synnytyksissäni ehdittäisi edes laittaa. Antamatta jätetty testitulos tulkittaisiin kuitenkin sairaalassa positiiviseksi, joten tuumin pääseväni helpommalla, kun annan näytteen. Se todennäköisemmin on negatiivinen, ja silloin asiasta ei tarvitse vääntää. Jos streptokokkia ei ole testattu, sairaalasta ei välttämättä päästetä ajoissa kotiin, vaan halutaan jäädä seurailemaan mahdollisia tulehduksen merkkejä vauvassa.

Ainoana vähän ikävämpänä juttuna hemoglobiinini oli laskenut edelleen. Alkuraskaudessa se oli vielä vallan mukavat 142, edelliskäynnillä raskauden puolivälin jälkeen 121 ja nyt enää 111, mikä on jo viitearvojen alapuolella. Ei siis muuta kuin saman tien rautakapseliostoksille. Olen syönyt joissain edellisissäkin raskauksissani satunnaisesti rautaa, ja se on onneksi sopinut minulle ihan hyvin. Jotenkin en ehkä vielä viimeksi noteerannut hemoglobiinin laskua niin kummoisesti, koska oloni on ollut koko ajan ihan hyvä. Aloin kyllä syödä ystävältä saatua raskausajan monivitamiinia, jossa rautaakin hieman on, mutta tuollaisissa ”kaikille sopivissa” kapseleissa määrä on varmasti nyt tähän kohtaan liian alhainen. No, on tässä onneksi vielä varmaan noin kuukausi aikaa tankata varastoja ennen synnytystä.

Seuraavina to do -juttuina vauvaa varten onkin oikeastaan enää raskauskuvien ottaminen ja sitten lähempänä synnytystä vaatteiden pesu, tarvikkeille paikkojen kehittely sekä synnytyskassin pakkaus. Nämä postauksen räpsyt mies onneksi taas parissa minuutissa ikuisti, mutta kokonaisuudessaan kuvia on kertynyt tästä odotuksesta tosi vähän. Vuodenaikaan kuuluva pimeys on myös osaltaan vaikeuttanut valokuvaamista. Noh, eiköhän joululta tule ainakin vähän kuvamateriaalia, ja täytyy yrittää saada vielä tammikuun puolella vaikka jotain tunnelmallisia lumisia raskauskuvia ikuistettua – jos siis säät sen osalta suosivat.

Kokonaisuudessaan olen kuitenkin ihan hyvässä vauhdissa vauvaan valmistautumisessa, vaikka tuntuukin, etten ole tehnyt juuri mitään. Mutta näin neljännellä kerralla kaikki on jo muutenkin niin hyvin valmiina, ettei sellaista älytöntä valmistautumisrumbaa ehkä tarvitakaan. Sen kun vain antaa ajan kulua ja touhuilee aina pala kerrallaan jotain pieniä juttuja valmiuteen.

Tuleva neljäs lapsemme on poika. Se on tarkoittanut jonkin verran hankintojen tekoa. Tänään kurkistetaan vähän ennakkoon, millaista vaatekokoelmaa olen vauvallemme kartuttanut. Kolmen tytön jäljiltä kaapit ovat olleet täynnä vaaleanpunaista, kukkasia ja röyhelöitä. Entuudestaan pojalle sopivia vaatteitakin oli onneksi jonkin verran, erityisesti esikoisen äitiyspakkauksesta. Pojalle sopivat kuteet olivat kuitenkin pääasiassa sellaisia tosi perusvaatteita, kuten yksivärisiä valkoisia tai harmaita bodyja. Siksi olen yrittänyt metsästää kirpparilta erityisesti vähän erilaisempia, söpöjä ja värillisiä poikien vaatteita, vaikka etenkin kuviollisia ja värikkäitä housuja on ollut vaikea löytää.

Sopivaa vaatemäärää on tuntunut vaikealta arvioida, koska varsinkin kolmannella lapsellamme oli käytössä niin älytön kasa sieltä täältä ja sukulaisilta kertynyttä kampetta, että hyvä kun ehti kaikkia vauvanvaatteita pariin kertaan käyttämään. Nyt tälle neloselle en halua haalia ylimääräisiä vaatteita vain kaapin tukkeeksi. Olen arvioinut, että kolme pyjamaa ja 6-7 bodya ja housua pitäisi riittää ainakin pienemmissä koissa. Aina voi kuitenkin käyttää varavaatteina seuraavan koon kuteita tai niitä kaapin perältä edelleen löytyviä tyttömäisiä vaatteita. Uskoisin myös, että vauvan synnyttyä lahjaksikin saattaa tulla jonkin verran vaatteita, joten en halua etukäteen ostella hirveitä röykkiöitä jemmaan.

Vauvanvaatteita on mielestäni usein vaikea jaotella koon mukaan, koska eri merkkien mitoutukset ovat niin erilaisia. Yleensä vaatteet on helpompi järjestää jatkumoksi kokojärjestykseen kuin tiukasti eri kokosenttimäärien mukaan. Nämä kuvatkin on jaoteltu hyvin karkeasti, ja esimerkiksi koko 56/62 on osittain päällekkäistä. Se on ihan hyväkin, kun koon vaihdosta ei tarvitse tehdä yhdellä rykäyksellä.

Pienimmässä eli koossa 50 alkaa olla koossa kiva valikoima vaatetta. Sekä housuja että bodyja on seitsemän (kuvassa kaksi valkoista perusbodya on päällekkäin) ja pyjamia kolme. Housuja ehkä riittäisi vähempikin, pikkuvauvalla kun sotkua tulee yleensä useammin bodyihin, mutta kokonaisuus toimii mielestäni kivasti ja vaatteet yhdistyvät hyvin toisiinsa. Ehkä joku kuviollinen body voisi vielä olla kiva lisä, mutta muutoin tulemme varmasti näillä toimeen.

Tuo kuvan vasemman reunan vihreä body ja turkoosit housut ovat sellaiset ”perinnevaatteet” jo esikoisen ajalta, joissa kaikki lapsemme ovat kotiutuneet sairaalasta. Ne vastaavat oikeastaan kokoa 44 ja mahtunevat vain ihan vauvan ensihetkinä. Eihän koko 50 ylipäätään vauvalle kauaa mahdu, mutta on kiva, ettei vastasyntyneen tarvitse hukkua ihan liian suuriin vaatteisiin. Uusina (eli kirpparilta tätä uutta vauvaa varten) olen ostanut tuon sinisen ja vihreän yksivärisen Lindexin bodyn sekä kuvan vasemman reunan tummansiniset ja mustavalkokuvioidut housut. Oikean reunan kaksi valkoista ja punainen body ovat esikoisen äitiyspakkauksesta.

Koossa 56 bodyjen ja housujen suhde onkin sitten reilusti toisin päin. Meillä oli edellisten lasten jäljiltä valmiina runsaasti juuri niitä harmaita ja valkoisia perusbodyja tässä koossa. Halusin vauvan vaatekaappiin kuitenkin vähän väriä ja vaihteluakin, joten innostuin hamstraamaan tässä koossa kirpparilta vielä viisi bodya lisää. Uusia hankintoja ovat kaikki muut bodyt paitsi kuvassa päällekkäin olevat kolme perusbodya sekä alemman rivin reunimmaiset bodyt. Vähempikin olisi varmasti riittänyt, mutta kun parilla eurolla sai, niin tuli innostuttua.

Housuja koossa 56 on aika niukasti, vain viidet tavalliset housut ja yhdet potkuhousut. Vain keskellä olevat yksiväriset vihertävät olen ostanut nyt tätä neljättä vauvaa varten. Ehkä ainakin yhdet olisi vielä hyvä olla, mutta koska koossa 62 pöksyjä on reippaammin, selvinnemme myös tällä nykyisellä kokoelmalla.

Okei koossa 62 perusvaatetta on paljon, vaikken ole ostanut lisää kuin yhden kumpaakin (sinisen pesukarhukuvioisen bodyn ja eläinkuvioidut housut). Nämä ovat pääosin jo esikoisen ajoilta ja äitiyspakkauksesta. Vaikka kappalemäärällisesti vaatetta on paljon, vaihtelevuus on aika vähäinen: housuista valtaosa on vaaleaa tai harmaata yksiväristä, ja bodyista yksivärisen vihertäviä on peräti kolme kappaletta. Kyllä nämä kaikki varmasti käyttöön tulevat, kun jo kaapista kerran löytyvät, mutta kokonaisuudessaan tämä koon 62 setti ei ehkä ole ihan niin mieluisa kuin pienempien kokojen vaatesetit.

Pyjamia meillä oli ennalta vain yksi pojalle kelpaava (sekin yksisarviskuvioitu), joten yöpukuja olen ostanut kirppikseltä kuvassa ylimmän ja alimman.

Koossa 68 puuttuu vielä useampi vaatekerta. Pyjamia on ainoastaan yksi jouluaiheinen ja pitkähihaisia bodyja neljä kappaletta. Juuri tämän koon bodyt ja pyjamat ovat siis tällä hetkellä hankintalistan kärjessä. Onneksi 68-koon käyttöönottoon menee muutama kuukausi vauvan syntymästä, joten aikaa etsiskellä on hyvin. Näissä vähän suuremmissa koissa käyttöikää alkaa olla sen verran, ettei haittaisi, vaikka vaatetta olisi hieman enemmänkin kuin pikkukoissa.

Tämän koon housukokoelma on värikäs ja monipuolinen, mutta melko yksivärinen. Olen ostanut kirppikseltä jo neljät housut: pandat, Gugguun kaksiväriset siniset legginssit (ei kuvassa), oranssinruskeat legginssit ja nuo vaaleansiniset yksiväriset housut, koska tykästyin niiden kauniin raikkaaseen sävyyn. Ehkä jotkut neutraalin väriset kuviolliset housut voisivat vielä täydentää kokoelmaa, vaikka määrällisesti näissä onkin varmasti ihan tarpeeksi.

—

Sellaiset setit! Jonkin verran meillä on vaatetta valmiudessa myös suurempiin kokoihin, mutta niitä en ole vielä käynyt tarkemmin läpi. Jos nelonen kasvaa edes suunnilleen samaan malliin kuin isosiskonsa, kokoa 74 tarvitsee miettiä aikaisintaan loppusyksystä. Sellainen yleiskutina minulla on, että bodeissa valmiina oleva vaatetus on enimmäkseen vain tytölle sopivaa, kun taas housuista löytyy enemmän neutraalin yksivärisiä ja pojalle sopivia. Taaperokoissa oikein mitään vaatetta ei tosin ole sukupuolineutraalina. Siinä kohtaa mekot ja vaaleanpunaisuus lähtivät minulla vahvemmin valloilleen, haha. Mutta toki niitä ei vielä tässä kohtaa tarvitse miettiäkään. Kuopuksellemme olen jo nyt koettanut hankkia ulkovaatetta vähän neutraalimmassa hengessä, jotta kaikkea ei tarvitsisi uusia pikkuveljelle.