Pikkuneitimme on nyt vuoden ja neljä kuukautta vanha, ja ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella hänen kuulumisiaan. Tuntuu, että kuukaudet ovat kuluneet hurjaa  vauhtia sen jälkeen, kun hän täytti vuoden. Siinä missä silloin vuoden kieppeillä kutsuin häntä edelleen vauvaksi, nyt meillä asuu jo aivan ehta taapero. Hän ei ole enää mikään ympäriinsä konttaileva mini, vaan jotenkin jo niin paljon enemmän lapsi. Lapsi, joka osaa, kommunikoi ja ymmärtää vaikka mitä. Jolla on yhä selkeämmin oma persoonallisuutensa, huumorintajunsa, kiinnostuksenkohteensa ja suosikkijuttunsa. Tuntuu jopa, että tyttö kehittyy nyt nopeammin kuin vauvana. Melkein joka päivä saa hämmästyä jotakin uutta taitoa. Tietysti taidot ovat ehkä mittakaavaltaan pienempiä, eivät mitään kävelemään oppimisia vaan enemmän sellaisia ”ai sinä tajuat jo tuonkin” -tasoa, mutta silti.

Hän tekee palapeleja ja yrittää pukea itse vaatteita päälleen. Hän istahtaa mielellään syliin katselemaan kirjoja, osoittaa sormella kuvia ja haluaa, että ne nimetään hänelle. Hän lähtee heti tepastamaan syöttötuolia tai kylpyhuonetta kohti, kun mainitsen puuron tai vaipanvaihdon. Hän osaa viedä pyynnöstä tavaroita isille tai roskikseen. Mallioppiminen on tässä iässä aivan huikeaa! Jos esimerkiksi lelu vierii sohvan alle, hän yrittää haroa sen pois pitkävartisella lelullaan, kuten on nähnyt meidän vanhempien tekevän.

Vaikka jonkin verran sanoja jo tulee, pääasiassa tyttö kommunikoi osoittelemalla, ilmeillä ja erilaisilla tavuilla. ”Pa” on pallo, banaani tai välipala, ”pu” on puuro tai pillipullo ja niin edelleen. Erityisesti hän tykkää matkia eläinten ääniä. Kaikki tyypillisimmät ammuut ja kvaakit sujuvat jo hienosti, ja hän myös osaa kysyttäessä vastata, mitä vaikkapa koira sanoo. Ensimmäisten sanojen, kuten ”äidin” ja ”papan” kohdalla vielä tuntui, että lapsi käytti niitä tilanteesta riippumatta, mutta nyt yhä useammalle sanalle on alkanut löytyä selviä merkityksiä. Kokonaisista sanoista eniten käytössä ovat tällä hetkellä ehkä vauva ja tyttö.

Pienempänä tyttö viihtyi tosi hyvin itsekseen lelujensa parissa, mutta nyt hänellä on ollut jo pidemmän aikaa vahva sylivaihe. Hän haluaa, että istun lattiatasolla samassa huoneessa hänen kanssaan. Esimerkiksi ruoanlaitto ei siis ole nykyisin kovin helppoa kahdestaan, ellen halua toisella kädellä kannatella kymmenkiloista taaperoa, joten aika paljolti kokkaan niin, että mies viihdyttää lasta toisessa huoneessa. Loukkaantuessaan (vaikkapa siitä, että yritän sekoittaa muutaman sekunnin ajan soppaa) tyttö heittäytyy dramaattisesti lattialle makaamaan. Perusluonteeltaan hän on silti edelleen tosi hyväntuulinen tapaus. Ja ehdottomasti varovainen luonne, viihtyy parhaiten tutuissa ympyröissä ja arkailee uusia ihmisiä.

Lapsi myös noudattaa jo tosi hienosti ohjeita! Vaikka hän saattaa hetkellisesti harmistua kielloista ja on ajoittain pienoinen drama queen, ei hän juuri uhmaa sääntöjä. Hänen perässään ei tarvitse pahemmin juosta kieltämässä, koska hän tietää, mitkä asiat ovat sallittuja ja myös noudattaa rajoja. En tiedä miten tässä niin on käynyt, koska ilmeisesti yleensä taaperot viis veisaavat vanhempien ohjeista esimerkiksi sen suhteen, mitä kaappeja on ok penkoa ja mitä ei. Mutta hän uskoo parin kiellon jälkeen eikä enää yritä kiellettyyn paikkaan.

Typy on myös alkanut vihdoin noudattaa säännöllistä päivärytmiä. Vauva-aikana nukkumaanmenoajat vaihtelivat aina sen mukaan, kauanko hän oli valvonut. Ei ollut selvää tahtia, että kello kahdelta päiväunille tai kahdeksalta nukkumaan, vaan jouduin aina laskeskelemaan, montako tuntia edellisestä herätyksestä oli kulunut. Menojen sopiminen etenkin iltapäiväksi oli haastavaa, kun koskaan ei voinut olla ihan varma, milloin hän nukkuu. Mutta nyt, yksiin päiväuniin siirtymisen myötä, meilläkin on vihdoin kellon mukaan etenevä päiväjärjestys.

Aamulla hän herää siinä puoli seitsemän korvilla. Kun aamutoimet on tehty ja aamiainen syöty, menemme koko perheen voimin viemään koiran lenkille. Ulkoilun jälkeen mies aloittaa opiskelunsa ja me puuhaamme lapsen kanssa jotakin. Lounasta syödään yhdentoista jälkeen, ja tasan kahdeltatoista alkaa päiväuniaika. Unta tytöllä riittää noin 1,5h, sitten kahden maissa on välipala ja päivällinen pyritään saamaan pöytään puoli viiden aikoihin. Iltapuuroa aletaan syödä ihan viimeistään puoli seitsemältä, ja siitä mennäänkin sitten iltatoimien kautta seitsemältä nukkumaan. Ihanan täsmällistä!

Pakko sanoa, että tykkään tästä taaperovaiheesta aivan hurjasti. On mahtavaa, kun lapsen kanssa pystyy oikeasti kommunikoimaan, hän ymmärtää sanomisiani ja minä hänen eleitään. Meille on muodostunut ihanat yhteiset jutut, ja hän on kaikin puolin aivan hurmaavan huumorintajuinen pikku hulluttelija. Koen myös, että olemme saaneet aikamoisen jackpotin, kun helposta vauvasta on kasvanut yhtä lailla helppo taapero. Elämä on juuri nyt aika ihanaa ja leppoisaa.

Black Friday on nykyään vakiinnuttanut Suomessakin paikkansa marraskuun lopun alehysteriana. Samaan aikaan Black Fridayn vastaliikkeet tuntuvat nekin vahvistuvan joka vuosi. Kerskakulutusta ja ostomaniaa kritisoidaan, ihmisiä kannustetaan kestäviin valintoihin ja loputonta halpuuttamista ja heräteostoksia katsotaan karsaasti. Allekirjoitan nuo kaikki ajatukset, ja yleisesti ottaen ostamme tosi vähän ja senkin käytettynä. Miksi emme sitten boikotoi Black Fridayta?

Siksi, koska ostamisesta kieltäytyminen juuri tuona yhtenä päivänä ei mielestäni auta mitään. Jos ostaa oikeaan tarpeeseen ja harkitusti, ei halvempi hinta tee ostoksesta yhtään sen huonompaa. Päinvastoin, säästäminen on yksilön kannalta yksinomaan fiksua. Tietysti firmojen tavoitteena on saada se massiivinen ostoryntäys aikaiseksi ja myydä niillekin, jotka eivät normaalihinnoilla ikinä ostaisi, mutta se taas ei varsinaisesti liity yksittäisen kuluttajan pohdittuihin ja hyödyllisiin järkiostoksiin. On totta, että moni perustelee ”tarpeella” sellaisiakin ostoksia, joita ilman pärjäisi vallan mainiosti ja jotka napsahtavat ostoskoriin lähinnä edullisen hinnan vuoksi. Se ei tietenkään ole hyvä juttu. Mitään ei kannata ostaa vain siksi, että halvalla saa, mutta jos joka tapauksessa aikoo hankkia kyseisen tuotteen, on se vain järkevää ostaa juuri alennuksesta. Myös Black Fridayna voi tehdä fiksuja hankintoja sellaisista liikkeistä, joissa asioisi muutoinkin. Kyseessä ei tarvitse olla pelkän aivottoman shoppailumanian, vaikka sitäkin tietysti on Black Fridayna liikkeellä.

Me tulemme varmasti tekemään ensi perjantaina useampiakin hankintoja. Mies on kerännyt pitkin syksyä listaa elektroniikasta, jota etsiä tarjouspäivinä, ja lisäksi aiomme ehdottomasti tilata tytöllemme turvaistuimen. Harkitsin sen ostoa jo viime Black Fridayna, mutta onneksi maltoin silloin vielä mieleni, koska neiti mahtuu edelleen kaukaloonsa. Kasvunvara alkaa kuitenkin huveta, joten alennukset tulevat kreivin aikaan. Kahlasin jo tuolloin vuosi sitten lävitse Facebookin turvaistuinryhmät ja perehdyin suosituksiin ja plus-testeihin, joten nyt minulla on selvät sävelet, mitä metsästää. Luultavimmin päädymme Britax MaxWay:hin, koska se on edullinen, kevyt, mahtuu pieneen tilaan ja menee selkä menosuuntaan 25-kiloiselle asti. Mutta jos joku hyvä ovelle kääntyvä isofix-kiinnitteinen penkki on myynnissä superhalvalla, harkitsen kyllä vielä sellaistakin.

Elektroniikkapuolelta ostimme jo näistä BlackWeekin alennuksista muun muassa äänettömämmän näppäimistön miehelle (hän ei voi kirjoittaa kunnolla koulutehtäviään lapsen nukkuessa, koska näppäimistön nakutus kuuluu niin lujaa jopa viereiseen huoneeseen) sekä kunnolliset kuulokkeet minulle (kahdeksan euron halpisversiot hajosivat taas, joten oli syytä sijoittaa johonkin vähän laadukkaampaan). Listalle jäi vielä jonkin verran miehen ”haaveilumateriaalia”. Siis sellaisia tuotteita, jotka eivät ole täysin välttämättömiä ja jotka luultavasti jätetään ostamatta, mutta joiden hintoja hän on kiinnostunut seuraamaan.

Elektroniikka lienee varmasti ylipäätään yksi suurimpia Black Fridayn tarjoustuoteryhmiä. Ymmärrän sinänsä sen kritisoimisen, koska elektroniikka ei ole mikään hengissä pysymiseksi vaadittava todellinen välttämättömyystuote. Fakta kuitenkin on, että länsimaisessa yhteiskunnassa aika harva juttu todella on tarpeellinen siinä mielessä, että sitä ilman ei voisi elää. Jokainen määrittelee itse kunkin tuoteryhmän kohdalla, mitä pitää tarpeellisena, ja eri ihmisten käsitykset voivat olla hyvinkin erilaisia. Sama pätee vaikkapa muotiin. Itse en esimerkiksi pidä punaista neuletakkia tarpeena, jos omistaa jo sinisen, vihreän, ruskean, harmaan ja mustan neuletakin, mutta joku toinen saattaa pitää.

Kuuntelin jonkin aikaa sitten Ilana Aallon Paikka kaikelle -äänikirjan, jossa oli mielenkiintoisia pointteja kuluttamisesta. Tuhlaamista ja shoppailua pidetään yleisesti niin ei-toivottuna toimintana, että vaikka ihmisten kulutustavat eroavat suuresti toisistaan, ajattelevat silti lähes kaikki ostavansa vain oikeaan tarpeeseen. Himoshoppailijoita ja ylikuluttajia ovat jotkut ihan muut. Ongelma vain on siinä, että myyjät pyrkivät brändäämään aina vain uusia tarpeita ja perustelemaan milloin minkäkin ostamisen sillä, että se on tarpeen. Siksi aito kriittisyys ja omien tottumusten tarkastelu kannattaa itse kullekin.

Toki mekin pärjäisimme ilman elektroniikkahankintojamme. Mies voisi kantaa tietokoneensa olohuoneeseen lapsen nukkuessa ja viritellä johtonsa sinne. Minä voisin käyttää vanhoja kuulokkeita, koska toinen korvanapeista toimii yhä. Silti pidän ostoksiamme tarpeellisina. Osin elektroniikka on myös harrastus miehelleni, hän on tosi kiinnostunut laitteista ja pyrkii aina löytämään hyvät hinta-laatusuhteet. Siinä missä hän ei osta vaatteita tai huonekaluja koskaan uusina, vaan aina mahdollisimman edullisesti kierrätettyinä, hänelle on tärkeää, että kodin elektroniikka pelittää ja on suhteellisen tuoretta. Toki hän etsii elektroniikkaa myös käytettynä netistä, mutta silti se on yksi niitä harvoja tuoteryhmiä, jota ostamme aika usein myös uutena liikkeiden alennuksista. Parin torihuijarin jälkeen emme luota enää yhteenkään postittamalla kalliimpaa tavaraa kaupittelevaan myyjään, ja ylipäätään kierrätettynä ei aina löydy kovin helposti juuri sitä, mitä etsii toimivuustakuun kera.

Meille kaikille tärkeitä ovat eri jutut, ja mielestäni on ihan sallittua olla kiinnostuneempi jostain tietystä tuoteryhmästä. Tärkeintä on, että myös niissä itselle sydäntä lähellä olevissa hankinnoissa toimii vastuullisesti, miettii tarpeitaan realistisesti ja pohtii kulutuksensa kokonaismäärää.