Lähdimme torstaina vauv… siis vaaperon, äitini ja isäni kanssa retkelle Hämeenlinnaan. Ajattelin etukäteen, etten ehtisi opiskelukiireiden vuoksi mukaan, mutta onneksi menimme kuitenkin! Pieni päiväreissu muihin maisemiin piristi tosi paljon, ja tenttilukemiset ovat hoituneet hienosti nyt viikonlopun aikana. Hämeenlinna on kiva lähikohde tällaiselle lyhyelle reissulle ja toimisi varmasti isommankin lapsen kanssa.

Hyppäsimme autoon siinä puoli yhdentoista maissa, joten perille päästyämme kävimme heti ensi töiksemme lounaalla ravintola Uomassa. Tilasin tapani mukaan lohta, joka oli tosi maukasta. Ruokailun jälkeen suuntasimme Hämeenlinnan vankilamuseoon. Museo oli todella mielenkiintoinen, ja erityisen kiinnostavia olivat pienet tietoiskut, jotka valottivat vankilaelämän arkea eri vuosikymmeniltä. Väkeä oli paikalla yllättävänkin paljon, mutta hyvin museossa pääsi silti kiertämään matkarattaidenkin kanssa eikä sellien luokse tarvinnut odotella kuin välillä aivan pieniä hetkiä.

Museovierailun jälkeen ajoimme hetkeksi ulkoilemaan Aulangon näkötornille. Näkymä järvelle oli hieno, vaikka torni olikin suljettu, eikä ylös asti päässyt tällä kertaa kiipeämään. Me tyydyimme lyhyeen pikku kävelylenkkiin, mutta kauniin metsäistä lääniä olisi riittänyt isompaankin ulkoiluretkeen. Säätiedotuksen varoittelemista sateista huolimatta säilyimme kuivina, eikä koko päivänä satanut oikeastaan lainkaan.

Lapsen päiväuniaika alkoi olla käsillä, joten päätimme poiketa vielä kauppakeskus Goodmaniin. Arvelin, että hieman pidempi yhtäjaksoinen oleilu rattaissa voisi saada pienen torkahtamaan sopivasti. Isäni jäi kärryttelemään pikkuneitiä käytäville, kun me äidin kanssa katsastimme vaatekauppojen tarjonnan. En meinannut ensin löytää itselleni mitään, mutta lopulta bongasin sattumalta kivan kukkapaidan sovituskoppien rekiltä, kun äiti kokeili erästä hametta. Shoppailukierros ei siis mennyt aivan hukkaan, vaikka tyttö pitikin silmänsä sitkeästi auki eikä suostunut nukahtamaan rattaisiinsa.

Viimeiseksi kohteeksemme valitsimme Tiirinkosken tehtaan. Idyllisessä maalaismiljöössä sijaitsevan tehtaan pihassa on eläimiä ylämaankarjasta ja hevosista lampaisiin, ja laadukkaiden design-tuotteiden lisäksi paikan kahvilasta saa ostaa herkullisia vohveleita. Vohvelitilauksiin oli nyt vähän pidempi jono, joten ehdimme kierrellä tilaustamme odotellessa rauhassa pihapiiriä. Lapsi luovutti viimein taistonsa unihiekkaa vastaan ja ehti ottaa mukavat parinkymmenen minuutin tirsat kärryissään. Kahvittelun ajaksi hänkin heräsi ja sai ennen lähtöä ihmetellä häkissään lekottelevia kanoja. Vaikka ihanteellisin kohde Tiirinkosken tehdas olisi varmaan vähän vanhempien lasten kanssa, yllätyin, miten kiinnostuneena tällainen vuoden ikäinenkin tapitti kanoja! Niitä osoiteltiin sormella monet kerrat ennen autoon kipuamista.

Hämeenlinna on mielestäni oikein kiva ja monipuolinen kohde tällaiselle vähän lyhyemmällekin reissulle. Meiltä sinne ajoi alle tunnissa, joten perillä ehti viettää mukavasti aikaa, vaikkei yöpaikkaa ollutkaan. Ehkä menemme uudelleen ensi kesänä, kun tekemiset aukeavat lapsellekin jo ihan eri tavalla?

Meidän vauva vietti nyt viikonloppuna 1-vuotisjuhliaan! Vauvavuosi on virallisesti ohi ja meikäläisen täytyy alkaa opetella vaapero-sanan käyttöä. Vaikka en kyllä suostu luopumaan vielä vauvastakaan, typy saa olla mun vauvani ainakin siihen asti, että oppii kävelemään itse. Tai ehkä siihen asti, että menee kouluun…

Juhlat menivät tosi mukavasti. Halusimme pitää kestit pienellä porukalla vain läheisimpien kesken, joten kutsuimme ainoastaan vauvan isovanhemmat, isomummon, tädit ja sedät  puolisoineen sekä kummin. Muutama ei harmillisesti päässyt tulemaan, joten lopulta meitä oli noin reilun 10 hengen porukka. Ihan sopivasti kyllä, mahduimme hyvin eikä ollut turhaa tungosta. Ajattelimme, että on kiva järjestää synttärit omassa kodissa, kun taas esimerkiksi ristiäiset vietettiin vähän isommalla vierasmäärällä vanhempieni luona. Omassa kodissa oli helppo hoitaa kaikki järjestelyt ja koristelut, kun tällä kertaa kahvipöydän antimista vastasin minä itse palkatun tuttavan sijaan.

Näin kesällä mansikkakakku on mielestäni ihana, joten leivoin makeaksi tarjottavaksi perinteisen mansikka-kerma-täytekakun. Toiseksi kakuksi tein mango-juustokakun, koska juustokakun pystyi tekemään kätevästi pakkaseen jo edellisellä viikolla. Siten kaikki leipominen ei jäänyt viimeiselle parille päivälle. Suolaiseksi tarjottavaksi meillä oli härkis-feta-paprikapiirakkaa sekä (kaupasta haettuja) riisipiirakoita munavoilla. Kaupan hyllystä tarjoilupöytään pääsi myös viinirypäleitä ja pareja erilaisia keksejä. Synttärisankarille sekä juhlien toiselle taaperovieraalle tein omena-banaanimuffinssit. Hyvin upposivat!

Meillä oli miehen kanssa juhlajärjestelyihin selkeä työnjako: minä leivon ja siivoan, hän leikkii sillä aikaa lapsen kanssa. Kekkereiden ainoan varsinaisen ohjelmanumeron, eli synttärisankariaiheisen Kahoot-visan, kysymyksien keksimiseen hänkin tosin osallistui. Meillä on tapana, että juhlissa on aina jotain pientä ohjelmaa, ja tietokilpailu oli siitä kiva, että kysymysten yhteyteen pystyi lisäämään myös kuvia kuluneelta vuodelta. Kahvittelun ja seurustelun taustalla pyöri muitakin valokuvia päivänsankarista. Koristeisiin emme panostaneet sen enempää, vaan meillä oli olohuoneessa ainoastaan kankainen viiri, jonka ystäväni teki jo baby showereilleni.

Lahjaksi pikkuneiti sai paljon kaikkea ihanaa: pari vaatetta, nuppipalapelin, hänestä itsestään kertovan kirjan, Duploja, vauvanuken, kummitädin itse tekemät palikat ja niin edelleen. Minun vanhempani kustansivat 1-vuotisvalokuvauksen, ja menemmekin ottamaan potretit heti maanantaina. Kuvauksen vuoksi myös lapsen asua pohdittiin etukäteen hartaudella. Lopulta päädyimme simppeliin valkoiseen t-paitabodyyn ja ihanaan, vähän violettiin taittavaan tyllihameesen. Aikuiset olivat meillä rennoissa vaatteissa, joten itse laitoin vain farkut ja vähän arkityyliäni siistimmän paidan.

Valokuvauksen lisäksi 1-vuotistunnelmat jatkuvat vielä ensi viikolla neuvolan merkeissä. Odotan jo innolla, että pääsen kuulemaan neidin tuoreet mitat – neljä kuukautta edellisestä käynnistä tuntuu tosi pitkältä! Miehellä alkaa kohta pieni breikki opiskeluista, joten ehdimme nyt elokuun alussa toivottavasti viettää hieman aiempaa enemmän perheaikaa. Vaikka siirtymä vauvasta kohti isomman lapsen äitiyttä on totta kai haikeaakin, tuntuu tulevaisuuden ajattelu tällä hetkellä tosi hyvältä. En malta odottaa tulevia taaperovuosia näiden rakkaiden kanssa.