Ennen vauvan syntymää mielessä kävi useasti se, mitenköhän koiramme suhtautuu uuteen tulokkaaseen. Se ei ole koskaan varmaan nähnytkään vauvoja lähietäisyydeltä eikä ole viettänyt aikaa myöskään pikkulasten kanssa. Emme kuitenkaan olleet asiasta kovin huolissamme, koska perusluonteeltaan koira on (ainakin sisätiloissa) rauhallinen ja omissa oloissaan viihtyvä.

Ihan ensimmäisinä päivinä koira tuli usein nuuhkimaan vauvaa erityisesti silloin, kun yritin imettää sohvalla. Viime aikoina haukku ei kuitenkaan ole enää kiinnittänyt bebeen juuri mitään huomiota.  Edes vauvan kovaääninen itku ei ole saanut koirassa aikaan juuri minkäänlaista reaktiota. Yhteiselo on siis sujunut paremmin kuin hyvin: koiraa ei ole tarvinnut erityisesti totuttaa vauvaan tai opettaa käyttäytymään oikein, vaan asia on järjestynyt kuin itsestään. Eläimen kanssa täytyy toki silti aina muistaa olla varovainen. Vältämme esimerkiksi vauvan jättämistä yksinään sängylle makaamaan, koska vaikka koira ei olekaan osoittanut minkäänlaisia aggression tai edes mielenkiinnon merkkejä, vauvan hengailu valvomatta paikassa, jonne koirallakin on pääsy, ei ole ikinä sataprosenttisen turvallista. Lisäksi tilanne voi tietenkin muuttua sitten, kun vauva lähtee liikkeelle ja alkaa ottaa itse kontaktia koiraan. Uskon kuitenkin, että rauhallisella totuttelulla siitäkin vaiheesta selvitään.

Koiran ulkoilutus on jäänyt vauvan syntymän jälkeen pääasiassa miehen kontolle. Koska minä syötän öisin vauvaa ja hoidan mahdolliset iltaiset, nukkumaanmenoa edeltävät itkut, olen jäänyt monena aamuna vielä vauvan kanssa nukkumaan, kun mies on noussut koiralenkille ja aamiaista laittamaan. Päivä- ja iltalenkeille olemme lähteneet välillä koko poppoollakin vauva vaunuissa tai kantorepussa. Lenkkeihin osallistuminen riippuu kuitenkin aika paljon siitä, sattuuko beibi olemaan valmiina lähtöön oikeaan aikaan. Esimerkiksi kesken päiväunien emme ole halunneet häntä herätelleet pukemis- ja lähtemisrumballa.

Mies palaa kohta takaisin opintojen pariin. Yritän sitten ulkoiluttaa koiraa vauvan kanssa kaksin ainakin joinain päivinä jo ennen, kun hän palaa kotiin. Rattaiden kuljettaminen ja ainakin vielä toistaiseksi puolelta toiselle poukkoilevan koiran lenkitys ei ole kovin helppoa yksinään, mutta kantorepussa lenkkeily sujuu varmaankin ongelmitta. Minun pitää tosin vielä vähän harjoitella repun pukemista itse: etenkin niskan alapuolella olevan klipsun kiinnitys on toistaiseksi aika kankeaa ilman apua.

Koska tapoihini kuuluu kirjata joka kuukauden menot ja tulot Exceliin, päätin jo raskauden alkupuolella tehdä myös vauvaan liittyvistä kuluista oman taulukkonsa. Sen avulla olen pystynyt kartoittamaan tarkasti, minkä verran rahaa beben hankintoihin on ihan oikeasti kulunut. Laskelmaan olen kirjannut kaikki suoraan raskausaikaan, synnytykseen tai vauvan tuloon valmistautumiseen liittyvät hankinnat. Ulkopuolelle olen jättänyt ainoastaan beibin syntymän jälkeiset kulutustavaraostokset, kuten vaipat tai jälkivuotoa varten hankitut siteet. Lisäksi taulukosta puuttuvat tietysti myös sellaiset asiat, joita emme ole vielä hankkineet. Esimerkiksi syöttötuolia ei vielä ole, vaan saamme sen todennäköisesti ristiäislahjaksi. Sitterin, lelukaaren ja matkarattaiden hankkiminen saattaa niin ikään jossain kohtaa tulla ajankohtaiseksi, tai sitten ei – niitäkään meillä ei siis ainakaan vielä ole.

Lapsen saamisen hinta on aiheena mielestäni tosi mielenkiintoinen, koska vauvan tarvikkeisiin käytettävä rahasumma voi olla oikeasti melkein ihan mitä vain. Joku voi saada käytännössä kaiken ilmaiseksi tuttavilta, toinen taas ostaa kalliilla uutena niin vaunut, vaatteet kuin vaipparoskiksenkin. Meidän toimintafilosofiamme oli jotain näiden kahden ääripään väliltä. Halusimme suosia mahdollisimman paljon kierrätettyä, joten leijonanosa hankinnoista tehtiin kirpputoreilta. Uusia tarvikkeitakin kuitenkin ostettiin. Esimerkiksi turvakaukalo, kantoreppu, rintapumppu ja valtaosa omista raskausvaatteistani olivat uusia. Kelan äitiyspakkauksesta saimme myös paljon tavaraa. Lähipiirissämme ei ole vauvaperheitä, joten emme saaneet ilmaiseksi tutuilta juuri mitään, mutta vaatteita ja leluja on tullut jonkin verran lahjana. Lisäksi joitain perustarvikkeita, kuten pyyhkeitä, saimme vanhemmiltani. He maksoivat myös vauvan yhdistelmävaunut. En ole tietenkään voinut laskea saatujen lahjojen arvoa budjettiin, mutta vaunujen ostosumma on sisällytetty laskelmaan, koska niiden hinta on meillä tiedossa. Vaikka emme itse osallistuneet rattaiden kustannuksiin, summa on vauvaan käytetyn rahanmenon arvioinnin kannalta sen verran merkittävä, että olisi sitä paitsi tuntunut huijaukselta jättää se sivuun.

Kallein hankinta vauvalle olivatkin juuri nuo 170 euron yhdistelmävaunut. Muita isoja ostoksia olivat turvakaukalo (94,90€) sekä Tulan Free to Grow -kantoreppu (109,90€). Pinnasängyn saimme kahden euron suklaalevyä vastaan ilmaiseksi, samoin suurin osa pienemmistä tarvikkeista tuli huokeaan hintaan käytettyinä. Kylpyammeen, vaipparoskiksen, hoitoalustan, potan, vauvakirjan, pinnasängyn reunapehmusteen ja harsojen kaltaisiin pienempiin ostoksiin kuluikin yhteensä vain 88,14 euroa. Vauvojen vessahätäviestintään liittyvä nettikurssi kustansi 25 euroa, raskausaikana tarvitut foolihappo ja rautalisä maksoivat yhteensä 13,20 euroa ja ainoa vauvalle itse hankkimani lelu 1,50 euroa.

Vauvan vaatteisiin kulutin 138,22 euroa, kun taas omat raskausvaatteeni maksoivat 165,28 euroa – käytin siis omiin kuteisiini enemmän rahaa kuin vauvan vaatekaappiin! Aika hurjaa, mutta syynä on tietysti pitkälti se, että siinä missä vauvan vaatteista yli 90% on käytettyjä, itselleni löysin kirppareilta vain yhdet farkut ja paidan. Imetykseen liittyviin tarvikkeisiin, kuten rintsikoihin, kestoliivinsuojiin ja rintapumppuun, meni 57,68 euroa. Synnytys eli parkkimaksu plus minun ja miehen kolmen päivän perheosastolla oleilu maksoivat kokonaisuudessaan 331,40 euroa. Ostin myös kivunlievitykseen rentoutusäänitteitä sisältävän kännykkäsovelluksen hintaan 3,39 euroa. Synnytys itsessään oli siis yllättävänkin kallis kuluerä siihen nähden, että sairaalamaksua ei yleensä tule edes ajatelleeksi ja siten laskeneeksi vauvan kuluihin.

Kokonaisuudessaan vauvaa varten tekemämme hankinnat, synnytys sekä omat raskausajan tarvikkeeni maksoivat siis 1200,61 euroa. Summa kuulostaa tavallaan tosi suurelta, mutta jaoteltuja kuluja katsoessani olen kyllä tyytyväinen siihen, miten edullisesti  loppujen lopuksi selvisimme. Tuohon tonniin kun sisältyvät oikeasti ihan kaikki ostokset. Uskoisin, että monilla vauvan kokonaiskulut ovat paljon isommat – käyttäväthän jotkut jo niihin rattaisiin saman verran rahaa kuin mitä meillä meni kaikkeen aina omista raskauspöksyistäni vauvan ruokalappuun asti. Ja mahdollisia seuraavia lapsia vartenhan meillä on nyt olemassa hyvä varasto tarvikkeita. Beben sisarusten kohdalla pääsemme varmasti vielä huomattavasti edullisimmilla etukäteishankinnoilla.