Vauvakuulumisten keskelle vähän jotain muutakin, nimittäin useammassakin blogissa viime viikkoina kiertänyt En ole koskaan -haaste. Minä en ole koskaan…

ajanut mopolla. Skootterin kyydissä olen ollut kerran pikkulapsena, kun isä vuokrasi perhelomallamme Mallorcalla sellaisen pariksi päiväksi. Muutoin en ole ikinä edes ollut moottoripyörien kyydissä, vaikka siskollanikin oli teini-iässä skootteri. Minäkin olisin saanut sellaisen, mutta omassa kaveripiirissäni mopot eivät olleet suosiossa enkä ollut muutenkaan kiinnostunut ajamaan mopokorttia.

uinut avannossa. Olen niin vilukissa, että hyvä kun kesäaikaan menen järveen uimaan. Avantoon pulahtaminen olisi siis aikamoisen kynnyksen takana.

käynyt festareilla. En ole oikein kiinnostunut ”tavallisista” festareista ja niiden artisteista, joten jos joskus menen festareille, kyseessä olisi varmastikin kristilliset Maata Näkyvissä -festarit. Nyt lähivuosina tuskin olen menossa niillekään.

ollut leikkauksessa tai ambulanssin kyydissä. Aioin kirjoittaa, etten ole koskaan ollut yötä sairaalassa, mutta olenhan minä nyt synnytyksen myötä ollut. En kuitenkaan ole ikinä joutunut sairaalaan mihinkään vakavampiin toimenpiteisiin, vaan olen välttynyt aika hyvin isommilta tapaturmilta ja sairastumisilta.

ollut vuoristoradassa. Olen tosi arka menemään mihinkään hurjiin huvipuistolaitteisiin, joten vaikka olen kyllä käynyt aikuisiälläkin huvipuistossa, en ole ikinä mennyt Linnanmäen Kirnun tai Särkänniemen Tornadon kaltaisiin laitteisiin. Liian pelottavia ja lisäksi saan huonon olon kiepunnasta.

käyttänyt rakennekynsiä, ripsenpidennyksiä, itseruskettavaa tai hiuslisäkkeitä. Viihdyn parhaiten mahdollisimman luonnollisessa lookissa, enkä jaksaisi nähdä tarpeeksi vaivaa moisten lisäkkeiden kunnossa pitämiseen.

polttanut tupakkaa tai ollut humalassa. Olen aina ollut enemmän kiltti kuin kapinallinen, ja teini-iässäkin minulla oli onneksi kiva ja kunnollinen kaveriporukka, jonka ajanviettotapoihin päihteet eivät kuuluneet millään tapaa. Olin yläkoulussa musiikkiluokalla, ja sekä oman että ystävieni arjen täyttivät harrastukset rellestämisen sijaan.

viettänyt kaksin aikaa miespuolisen kaverin kanssa. Tai joskus pikkulapsena ehkä, mutta en ainakaan kouluun menemisen jälkeen. Kaikki läheiset ystäväni ovat aina olleet tyttöjä. Poikia on kyllä ollut samoissa isommissa seurakunta- ja lautapeliporukoissa, mutten ole koskaan nähnyt ketään miespuolista kahdestaan vapaa-ajalla ilman, että ilmassa olisi ollut jotakin romanttista. Ihastun tosi helposti, joten minun olisi varmasti ollut aika vaikeaakin olla pelkkä läheinen kaveri pojan kanssa. Koen oloni luontevammaksi tyttöseurassa, ja usein olen myös päätynyt ympäristöihin, joissa on enemmän naisia kuin miehiä. Esimerkiksi lukiossamme oli todella suuri tyttöenemmistö ja samaten opiskelualani on varsin naisvaltainen.

hypännyt uima-altaaseen pää edellä tai yli metrin korkeudesta. Tämä menee aika lailla samaan kategoriaan kuin vuoristoradatkin, eli yleensä välttelen kaikkea vähänkään hurjapäistä. Ei vain ole minun juttuni. Metrin ponnulta olen uskaltanut pomppia uimahallissa, mutta sen korkeammalle ei tulisi mieleenikään kiivetä. Ja pää edellä hyppäämistä en ole ikinä tullut opetelleeksi. Pidän vielä nykyäänkin aina nenästä kiinni, jos hyppään veteen.

ostanut itselleni käsilaukkua. Minulla on kaksi käsilaukkua, jotka molemmat olen saanut lahjaksi. En ole erityisemmin laukkuihminen, vaan minulle riittää, että omistan jonkinlaisen tavaroiden kantamiseen soveltuvan kapistuksen. Yleensä suosin reppuja, koska niihin mahtuu esimerkiksi kaupungille lähtiessä myös mahdolliset ostokset. Niitä olen kyllä hankkinut itsekin.

Lähdimme viime viikon perjantaina ensimmäistä kertaa vähän pidemmälle vauvan kanssa. Miehen isoäidillä oli 70-vuotissyntymäpäivät heidän mökillään. Olimme alunperin arvelleet, ettemme pääsisi paikalle, mutta koska vauva syntyi sopivasti hieman luultua aikaisemmin ja eka viikko sujui niin hyvin, päätimme kuitenkin osallistua. Emme tosin jääneet mökille yöksi muiden tapaan, vaan ajoimme illalla takaisin kotiin. Matkaa mökille on onneksi vain noin tunnin verran, niin tällainen päivävisiittikin oli ihan mahdollinen.

Paikalla olivat kaikki miehen perheenjäsenet eli hänen vanhempansa, sisko kumppaninsa kanssa, veli kaverinsa kanssa ja toinen sisko. Sekä tietysti mummu itse! Samalla miehen isä, veli ja mummu tapasivat vauvan ensimmäistä kertaa. Varsinkin mummu oli oikein otettu suvun uudesta jäsenestä. Saimme otettua myös hyviä perhekuvia: neljän sukupolven potretin sekä otoksen koko perheestä.

Vauva viihtyi mökillä oikein hienosti, olihan siellä useampia käsipareja sylittelemässä ja heijaamassa. Hänellä on ollut viime aikoina varsin paljon vatsavaivoja, mutta miehen äidin neuvomat asennot auttoivat vähän niihinkin. Illalla vauva nukkui tyytyväisenä pitkät pätkät raittiissa ulkoilmassa vilttiin käärittynä. Mökillä olikin nimittäin yllättävän kylmä: minäkin olin lähtenyt reissuun shortseissa, mutta aika pian illan edetessä sai kyllä vaihtaa pitkähihaista ja -lahkeista vaatetta päälle ja kääriytyä täkkiin.

Tällainen yhden päivän mökkivisiitti oli oikein sopiva harjoituskerta reissaamiseen. Paljoahan me emme matkustele muutenkaan, mutta oli kiva huomata, että vähän kotiseutua pidempikin autoreissu sujuu vauvan kanssa mukavasti. Tänään vauva tapaakin sitten ensimmäistä kertaa pienryhmäporukkamme ja myös itseään viikon vanhemman vauvakaverin.