Läkähtyneet raskausterveiset täältä hei. Tässä muutaman viikon sisään on totisesti selvinnyt, että hikoilussa ja kuumudesta kärsimisessä ei ole kyse pelkästään kotimme huonosta ilmastoinnista vaan myöskin raskaudesta. Pärjään ulkona illallakin hellevaatteissa, olen jatkuvasti hikinen ja pyörin öisin sängyssä kuumuuden vuoksi, vaikka lämpömittari ei edes ole kohonnut reilua pariakymmentä astetta ylemmäksi. Vettä täytyy juoda koko ajan. Vähän hirvittää, miten pärjään, jos sää tästä vielä heinäkuussa lämpenee ja raskaushikoilu pahenee.

Pientä edistystä vauvavalmisteluissa tapahtuu koko ajan. Hain ilmaisia vauvatarvikkeita ja näytteitä sisältävät Libero-pakkauksen ja Babyboxin kaupoista. Lisäksi kokosimme varastossa jemmassa olleet vaunut kuntoon vauvan tuloa varten. Niissä olikin aikamoinen säätäminen! Ohjekirjassa puhuttiin kantokopan asentamisesta, joten irrotimme ratasosan ja pyörittelimme tovin kantokoppaa käsissämme. Jonkin aikaa mahdottomalta tuntuneita ohjeita pähkäiltyämme kävi kuitenkin ilmi, että ilmeisesti meillä ei ole kantokoppaa vaan kantokassi, joka on tarkoitus kiinnittää ratasosaan. Eipä ihme, että ohjeet kuulostivat käsittämättömiltä! Lisäksi ostin vauvalle vielä vähän sukkia sekä pari söpöä mekkoa kirpparilta. Esittelen varmaankin vauvan koko vaatekaapin täällä blogissa sitten, kun beibi syntyy ja tiedän, minkä kokoinen hän on. Ihan pieniä vaatteita kun ei ole kovin montaa, joten niitä joudun mahdollisesti ostamaan vielä lisää, mikäli vauva on kovin siroa sorttia.

Neuvolakäyntejä on ollut melkeinpä joka viikolle. Viikolla 34 kävimme perhevalmennuksessa, joka oli mukavan rento tilaisuus. Suurin osa aiheista oli minulle entuudestaan tuttuja, koska olen surffaillut ahkerasti netissä ja etsinyt monista aiheista tietoa itsenäisesti. Miehen kannalta tietopaketti synnytykseen ja imetykseen oli kuitenkin hyödyllinen, ja opin kyllä itsekin joitain uusia asioita esimerkiksi vauvan kylvetyksestä. Perhevalmennuksen jälkeisellä viikolla menin neuvolalääkärille, jossa tsekattiin sisätutkimuksella ja ultraamalla vauvan meininkejä. Kohdunkaula oli pehmentynyt, mutta kaulaa on vielä pari senttiä jäljellä ja kohdunsuu oli kiinni. Vauva ei siis vaikuta olevan ainakaan ihan vielä syntymässä, niin kuin olen olotilani perusteella uumoillutkin. Saa nähdä, saadaanko hänet silti jo heinäkuun puolella mahan tälle puolen, vai viihtyykö tyyppi kohdussa elokuuhun asti. Toivoisin, ettei raskaus menisi kovin paljoa yliajalle, koska käynnistykseen joutuminen ahdistaa. Pidän kuitenkin todennäköisempänä, että bebe syntyy lasketun ajan hujakoilla kuin paljon etuajassa.

Hyvä uutinen oli myös se, että hemoglobiinini oli noussut rautalisän myötä sataan yhteentoista. Kohdun sf-mitta oli kuitenkin hieman laskusuunnassa, joten sain ylimääräisen kontrolliajan kahden viikon päähän. En ole jaksanut olla asiasta huolissani, koska lasku oli vähäinen ja eri mittaajakin voi vaikuttaa tulokseen. Vauva liikkuu todella aktiivisesti eikä minulla ole vieläkään mitään hikoilua ja satunnaisia ylävatsakipuja kummempia vaivoja, joten uskon kaiken olevan ihan kunnossa.

Otimme mieheni kanssa hieman lisää kuvia mahasta nyt, kun se todella alkaa olla täydessä mitassaan. Oli kiva saada raskausotoksia myös ulkona luontotaustalla. Haluaisin ehtiä ottaa vielä ainakin yhden satsin kunnollisia valokuvia ennen vauvan syntymää, koska raskauden päätyttyä suuren mahan  kanssa elämisen ja sen ulkonäön varmasti unohtaa pian. Olemme ottaneet kunnollisia raskauspotretteja kolmesti: ensimmäisen kerran viikolla 22, sitten viikon 27 tienoolla ja nämä uusimmat viikolla 34. Erot mahan koossa ovat kyllä selkeät! Lisäksi olen tietysti räpsinyt joitain epämääräisiä, huonosti valaistuja kuvia mahastani itse, mutta raskaustunnelmien fiilistelyn sijaan niistä voi lähinnä seurata vatsan kokoa. Alunperin ajattelin, että ottaisin joka maanantai raskausviikon vaihtuessa kuvat mahasta, ja jonkin aikaa teinkin niin vatsan alkaessa pikkuhiljaa erottua viikolla 18. Aika pian viikoittainen kuvien ottaminen kuitenkin unohtui, ja nyt raskauden loppupuolella olen muistanut ikuistaa itseni raskausviikkojen vaihteessa ehkä joka kolmas kerta. Kyllä niistä silti ainakin vähän kehityskaarta pystyy hahmottamaan.

Hyvää juhannusta!

Sekä miehen että minun puolen sukuni mökeille oli sen verran tunkua, että me jäimme ihan suosiolla kaupunkiin juhannukseksi. Miehellä oli perjantaina vapaapäivä, joten suuntasimme jo aamupäivällä ruokakauppaan tekemään viikon ostokset sekä hakemaan vähän juhannussyötävää iltapalaksi. Yleensä päivän ohjelmaamme kuuluu puolen tunnin henkilökohtainen hetki Jumalan kanssa ja puoli tuntia yhteistä Raamatun tutkimista ja rukoilua, mutta tänään päätimme korvata ne poikkeuksellisesti gospel-levyraadilla. Valikoimme kumpikin viisi hengellistä biisiä eri genreistä, kuuntelimme ne yhdessä ja annoimme toistemme kappaleille numerot. Soitimme muun muassa näitämuutama postaus aiemmin esittelemiäni artisteja. Keskiarvoista tuli varsin korkeat, koska hengellinen musiikki nyt vain on melkein aina hyvää.

Yleensä kaverimme tulee meille perjantaisin pelaamaan, mutta juhannuksen takia olimme siirtäneet perjantaipelailut tältä viikolta jo torstai-iltaan. Kotona oleilun sijaan suuntasimmekin illaksi miehen kaverin luokse, jonne kokoontui illan mittaa iso porukka väkeä. Sää oli onneksi hyvä, joten pystyimme istumaan koko illan ulkona terassilla. Loppuraskauden myötä minulla on jatkuvasti kuuma, joten vaikka auringon laskiessa paljaita sääriä alkoi vähän paleltaa, tarkenin hellemekossa ja neuletakissa oikein hyvin. Mies sen sijaan hytisi välillä shortseissaan. Hassua, miten roolit ovat nyt kääntyneet päälaelleen – yleensä minä olen vilukissa, kun taas hän valittaa hikoilua.

Juttelimme, oleilimme, joku kävi saunassa ja  me grillasimme mukaan ottamamme grillitassut ja söimme niitä perunasalaatin kanssa. Illemmalla muut pelasivat juomapelejä, mutta se ei meitä häirinnyt. Kaikki tietävät, että emme käytä alkoholia, ja ihmisten kanssa on yleensä ihan mukava viettää aikaa, vaikka he olisivatkin humalassa. Supermyöhään emme kuitenkaan viihtyneet, vaan lähdimme yhdentoista maissa kotia kohti. Nappasimme uimisesta ja pihalla olosta nauttimaan päässeen koiramme mukaan hoidosta miehen vanhemmilta ja veimme matkalla yhden kaverin kotiin.

Loput juhannusviikonlopusta vietämmekin varmaankin ihan kotosalla ilman ihmeempiä suunnitelmia. Viikonloppu tuntuu kyllä heti tosi pitkältä, kun siihen tulee yksi päivä lisää. Vaikka itse olen muutenkin lomalla, miehen opiskelupäivät ja niiden aikana tekemäni kotityöt ja tenttiin lukemiset kuitenkin rytmittävät jonkin verran minunkin arkeani.