Kerroin aikaisemmin käsityökärpäsen puraisusta ja innostuksestani virkata vauvalle. Ilokseni into ei jäänyt pelkäksi parin päivän rykäykseksi, vaan olen virkkaillut aktiivisesti koukun hankinnasta lähtien. Aiemmassa postauksessa esittelemieni rusettipantojen lisäksi tein vauvalle vielä toisenkin pannan hieman suuremmassa koossa. Tähän pantaan hyödynsin nättiä pastellisävyistä puuvillalankaa ja tein rusetin sijaan somisteeksi kukan. Pannat ovat tosi käteviä virkkuukohteita, koska niihin kuluu niin vähän lankaa ja valmista tulee hetkessä. Kuka tietää, ehkä teen vielä jossain kohtaa vauvalle pari pantaa lisää, niin on vaihtoehtoja ja kokoja mätsäämään eri asuihin.

Pantojen jälkeen virkkasin kolme norsua. Alunperin suunnitelmanani oli askarrella norsuista mobile vauvan pinnasängyn päälle, mutta lopulta kallistuin enemmän vaunukoristeen suuntaan. Aiomme pitää pinnasänkyä aluksi makuuhuoneessamme ja siirtää sen myöhemmin vauvan omaan huoneeseen, joten mobilen kiinnittämistä varten olisi pitänyt joko ruuvata kaksi koukkua kattoon tai ostaa erillinen, sängyn laitaan kiinnitettävä mobileteline. Koska yksi alkuperäisistä motivaattoreistani tehdä mobile itse oli rahan säästäminen, viidentoista euron investoiminen telineeseen ei houkutellut. Eihän se kallis olisi, mutta koska kyseessä on enemmänkin vanhempia ilahduttava koriste kuin oikeasti vauvan kannalta tarpeellinen juttu, päätin, että teen norsuista vaunukoristeen. En ole vielä ihan päättänyt, millaisella narulla ja kiinnityksellä vaunukoristeen kiinnitän, joten vielä toistaiseksi norsut hengailevat erillään toisistaan. Kunhan saamme lähiviikkoina vaunut viriteltyä käyttökuntoon, mittaan tarkemmin koristeen koon ja teen sen valmiiksi vauvaa varten.

Kolmatta projektia miettiessä selailin niin tuttinauhoja kuin helistimiäkin, mutta päätin lopulta aloittaa pehmorievusta. Tiedättehän, pehmoinen riepu, jossa on kiinni jonkin eläimen pää ja kädet? Pinterestissä oli valtava kasa erilaisia ohjeita, mutta päädyin lopulta soveltamaan oman versioni tästä koalalelusta. Oma pehmokaverini muistuttaa ehkä enemmän nallea kuin koalaa, mutta olen silti lopputulokseen tosi tyytyväinen. Kokonaisuudessaan pehmorievun toteuttaminen oli paljon työläämpää kuin etukäteen kuvittelin. Onneksi parin aiemman virkkuutyön sekä yrittämisen ja erehdyksen kautta olen pikkuhiljaa oppinut tulkitsemaan virkkuuohjeita vähän paremmin sekä soveltamaan tarvittaessa hieman itsekin.

Eniten aikaa koalassa kului ehdottomasti pään virkkaamiseen sekä kaikkien irrallisten osien kiinnittämiseen. Vaikka ompelin silmät ja korvat kiinni päähän jo ennen täyttämistä helpottaakseni irtolankojen päättelyä, oli ompelussa jonkin verran hommaa. Aloitin koalan teon pään virkkaamisella, ja koska en ollut aiemmin käyttänyt englanninkielistä virkkuuohjetta, en heti uskaltanut luottaa tuon ylle linkkaamani ohjeen neuvoihin. Siksi googletin suomenkielisen, erillisen ohjeen ja tein päätä varten tarvittavan suurimman pallon tällä ohjeella. Koska käyttämäni lanka oli huomattavasti paksumpaa kuin ohjeessa, päästä tuli huomattavasti suurempi kuin olin etukäteen ajatellut. Onneksi se ei lopulta haitannut ollenkaan. Sovelsin vain koalaohjeessa annettuja tassujen ja rusetin virkkuuohjeita hieman lisäämällä niihin pari silmukkaa ja ylimääräistä kerrosta, niin koalasta ei tullut eriparisen näköistä.

Viimeisenä tein isoäidin neliön periaatteella pienen viltin tai rievun, johon kiinnitin koalan pään ja kädet. Siinä missä muiden osasten teko ja etenkin kiinnittäminen ja päättelyt veivät reilusti aikaa, viltti valmistui yllättävän näppärästi. Kun isoäidin neliössä pääsi vauhtiin, kerroksia kertyi nopeasti. Esimerkiksi tässä on simppeli video-ohje isoäidin neliöön. Huolittelin viltin reunan vielä kerroksella kiinteitä silmukoita.

Näiden lisäksi virkkasin siskoni pyynnöstä hänelle feikki-ampiaispesän. On ollut kiva huomata, miten nopeasti virkkaustaitoni ovat kehittyneet. Nyt pelkän perussuoran kiinteän silmukan virkkaus tuntuu jo vähän puuduttavalta ja uskallan vähintään testata hankalammankin oloisia ohjeita. Seuraavaksi olenkin ajatellut etsiä jonkin helpon vauvanvaatteen ohjeen. Haluaisin myös tehdä virkkaamalla jotakin ristiäislahjaksi parhaan ystäväni vauvalle, mutten ole vielä aivan varma, mitä se voisi olla. Onneksi tässä on vielä kuukausi aikaa hioa taitoja sekä löytää sopiva idea.

Tämä viikko on mennyt tosi nopeasti. Maanantaiaamuna oli tavallista pidempi neuvolakäynti, jonka jälkeen käväisin itsekseni kirjastossa ja kaupungilla. Mies nappasi minut suoraan keskustasta autolla vanhempiensa luokse käymään, ja illalla meille tuli vielä kylään pienryhmäporukka. Tiistai kului kotosalla, mutta keskiviikkona kokoonnuimme seurakunnasta tuttujen tyyppien kanssa erään kaverin luokse pelaamaan Dungeons & Dragonsia. Olen pelannut peliä aikaisemmin miehen kavereiden kanssa, mutta edelliskerrasta on jo aikaa. Olikin hauska aloittaa uusi DnD-seikkailu uuden porukan kesken. Emme vielä päässeet juuri alkua pidemmälle, joten aiomme jatkaa toisella sessiolla kesäkuun puolella. Tarkoituksena oli vetää läpi varsin lyhyt stoori, mutta saa nyt nähdä, kuinka monimutkaiset juonikuviot hahmomme saavat aikaiseksi…

Aivan pian vaihtuu jo kesäkuuksi, mutta en ole tässä kuussa raportoinut jokakuukautista kuukauden haastettamme tänne blogiin. Päätimme jatkaa huhtikuun linjalla Raamatun lukemiseen ja rukoiluun keskittynyttä haastettamme, mutta muokkasimme sitä hieman. Päivittäisen tunnin itsenäisen Jumalan seurassa vietetyn ajanjakson sijaan vietämme kumpikin puoli tuntia omaa aikaa Raamattua tutkien tai rukoillen. Toisen puolituntisen vietämme yhdessä: juttelemme ja käymme läpi Raamatusta yksinämme tekemiämme havaintoja, rukoilemme sekä luemme yhdessä Raamattua. Tällä hetkellä olen itse menossa 2. Samuelin kirjassa, kun taas kahdestaan olemme lukeneet heprealaiskirjettä. Olen aina ajatellut, että Raamattutietämykseni on kohtuullisen hyvä, mutta päivittäinen Raamatun lukeminen on kyllä tuonut huimasti lisää havaintoja ja tietoa. Kun kirjaa ei ole aikaisemmin lukenut järjestelmällisesti, yksityiskohdat ovat unohtuneet ja osaa ei ole välttämättä koskaan edes kuullut.

Miehelle iski flunssa, joten menin tänään itsekseni vanhempien luokse kylään siskon kyydissä. Syömisen ja koirien ulkoilutuksen jälkeen käväisimme puutarhakaupassa ostamassa kukkia ulos ruukkuihin. Istutimme pelargoniat, muratit ja muutamat yrtit äidille kotipihaan ja siskolle terassille vietäviksi. Meille ei tällä kertaa ollut tarvetta hankkia mitään, koska taloyhtiössämme hiljattain alkaneen remontin vuoksi parveke poistuu käytöstä. Meitä parvekkeen puuttuminen ei juuri haittaa, koska emme ole oikeastaan koskaan sitä juurikaan käyttäneet. Ärsyttävää oli lähinnä se, että tieto parvekkeen tyhjentämistarpeesta tuli viikon varoitusajalla, joten jouduimme käyttämään yhden kokonaisen päivän kaiken mahdollisen purkamiseen. Häkkivarasto piti järjestellä uuteen uskoon, jotta muun muassa parvekkeen lattiassa olleet puupaneelit saatiin talteen. Onneksi saimme isommat kalusteet jemmaan vanhempieni luokse.

Parvekkeen käyttökielto on ikävä lähinnä koiran kannalta, koska hän on kyllä käyttänyt tilaa päivittäin meidänkin edestämme. Parveke on ollut mukava oma hengailupaikka hauvalle, kun pihalla vapaana ulkoilemisen mahdollisuutta ei kerrostalossa valitettavasti ole. Uskon kesän menevän jotenkuten ilman parvekettakin, koska helteisellä säällä lasitettu parveke on niin kuuma, ettei koira ole siellä viihtynytkään. Syksyn ja alkutalven kannalta tilanne on kuitenkin harmillinen. Lisäksi minua epäilyttää, miten huputettu julkisivu ja ikkunoiden pitäminen kiinni vaikuttaa jo muutenkin kesäisin pätsiksi lämpenevään kämppäämme. Olemme nyt onneksi saamassa sälekaihtimet, mutta olisi kiva, ettei verhoja tarvitsisi pitää koko loppuvuotta kiinni remonttimiesten tirkistelyn varalta. Remontin meteli ei myöskään ole välttämättä kaikista hauskin juttu pienen vauvan kanssa, mutta kaipa tässä jotenkin pärjäillään. Onneksi voin äitiyslomalla hengailla tarvittaessa vaikka vanhempien luona, jos kotona ei ole järin viihtyisää.