Kun menimme kesällä 2016 naimisiin, samana vuonna oli myös kolmen muun seurakunnasta tutun ystäväpariskuntamme häät. Kihlautumis- ja häähumua pursuili joka suunnasta. Tuntui, että kaikki tuntemamme pariskunnat suunnittelivat sitoutumista samoihin aikoihin. Se tuntui välillä hupaisalta mutta oli tietysti tosi kivaa, koska kutsukorteista ja kukkakimpuista pystyi jutustelemaan muiden kanssa kyllästyttämättä heitä hengiltä. Parhaan ystäväni loppukesäisissä juhlissa olin myös kaasona, joten erityisesti hänen kanssaan niin hääjuhliin liittyviä käytännön seikkoja kuin naimisiinmenon syvempiäkin kerroksia tuli puitua tuona keväänä runsaasti.

Hassua kyllä minusta tuntuu, että raskausuutisten ja vauvasuunnitelmien kanssa on käynyt ihan samoin. Paras ystäväni (jonka vauva syntyi pari päivää sitten!) oli raskaana jo ennen minua, ja juttelimme viime kesänä lukemattomia kertoja perhesuunnitelmista, ehkäisyn poisjättämisestä ja vauvahaaveista. Sen jälkeen, kun olimme julkistaneet oman raskausuutisemme, selvisi kuitenkin, että itse asiassa kaksi muutakin pariskuntaa ihan lähipiiristämme odottaa lasta! Toisella heistä on vieläpä laskettu aika vain parin viikon päässä omastamme. ”Vauvasuman” paljastuminen oli hauskaa, koska se tuli niin yllätyksenä. Toisin kuin naimisiinmenosta, raskaudesta ja perheen perustamisesta ei ole yleensä tapana keskustella vielä yritysaikana. Avioon aikovat menevät ensin kihloihin ja suunnittelevat häitä julkisesti, mutta lapsen yrittäminen pysyy yleensä puolisoiden välisenä asiana.

Sinänsä tämän vuoden useammat vauvauutiset eivät yllätä, koska olemme niin samanlaisessa elämäntilanteessa monien ystäviemme kanssa. Suurin osa on nyt ollut naimisissa sen kolmisen vuotta, ja jotkut ovat jo saaneet opintonsakin loppusuoralle. Koska perhe on monille tärkeä tulevaisuudensuunnitelma, ei ole mitenkään kummaa, että raskausuutisia alkaa tipahdella yhdestä jos toisestakin suunnasta. On ihanaa, että ystäväpiirissä eletään läpi samoja elämäntilanteita samoihin aikoihin. Samaistumispintaa ja yhteistä keskusteltavaa riittää. Ystävyys ei kuitenkaan tietenkään välttämättä vaadi koordinoitua elämänrytmiä, vaan myös aivan eri tilanteissa olevilla ihmisillä voi olla paljon yhteistä. Olen pohdiskellut perheeseen liittyviä teemoja jonkin verran myös vasta hiljattain seurustelun aloittaneen kaverini kanssa. Vaikka raskausviikot ja muut tarkemmat yksityiskohdat tulee puitua läpi toisten raskaana olevien kanssa, laajemmista tulevaisuuteen liittyvistä aiheista voi vallan hyvin keskustella kenen kanssa tahansa. Lopulta ystävyys on ennen kaikkea persoona-, ei elämäntilannekysymys.

Tein helmikuussa postauksen yhden viikon pääruoista, ja päätin toteuttaa samanlaisen koosteen nyt uudemman kerran. Arkiruokavinkit ovat mielestäni aina kiinnostavia, ja vaikkei tapanani ole ollut sisällyttää näihin listoihin tarkkoja reseptejä, uskoakseni jo ihan ruokalajeista lukeminen voi antaa vinkkejä uudenlaiseen kokkaamiseen. Kokeilimme tällä viikolla tehdä monet tutut ruoat hieman eri tavalla kuin yleensä, vaikka varsinaisia täysin uusia reseptejä en testannutkaan. Viikko lähtee liikkeelle lauantaista, koska käymme kerran viikossa kaupassa ja seuranta oli siten luontevampaa aloittaa maanantain sijaan uudesta kauppareissusta.

Lauantaina teimme tosiaan koko viikon ruokaostokset. Söimme lounaaksi edellispäivänä kokattua lasagnea, jonka ohjeen olen bongannut joskus S-ryhmän reseptivihosta. Olen tosin tyypilliseen tapaani yksinkertaistanut ohjetta huomattavasti jättämällä sitruunamehun ja tuoreen basilikan pois, korvaamalla emmental-juustoraasteen ihan perusjuustosta raastetulla kuorrutteella sekä suosimalla maustetun ruokakerman sijaan tavallista kaurakermaa. Maukasta on silti aina tullut muutoksista huolimatta! Lisäksi olen nyt muutamaan kertaan toteuttanut reseptin tonnikalan sijasta kidney-pavuilla. Tälläkin viikolla teimme siis lihatonta versiota, jonka proteiini oli peräisin pavuista, raejuustosta ja juustokuorrutteesta.

Päivälliseksi valmistin lauantaina kanawokkia. Käytämme wokkeihin valmiita maustekastikkeita, joista tällä kertaa vuorossa oli Sweet & Sour. Perinteinen wokkimme sisältää aina kanaa, herkkusieniä ja porkkanaa. Tällä kertaa valitsin niiden oheen paprikaa ja ananasta. Minulla on tapana syödä wokki riisin kanssa, kun taas mies suosii nuudelia. Aina en kuitenkaan jaksa odotella reilua varttia, jonka riisi vaatii kypsyäkseen, vaan tyydyn itsekin kolmen minuutin nuudeleihin.

Wokista riitti vielä parin seuraavankin päivän lounaiksi, mutta sunnuntaina söimme sen lisäksi tortilloita. Tortillat ovat mielestäni tosi kätevä ruoka siinä mielessä, ettei valmistamiseen kulu muutaman vihanneksen pilkkomista pidempää aikaa. Tällä kertaa täytteenä oli jauhelihaa, kurkkua, tomaattia, salaattijuustoa ja kastiketta. Yleensä syömme tortillat tonnikalalla, koska siten kokkausaika vähenee entisestään, mutta nyt halusin testata jotakin uutta. Jauhelihan kypsennys ei onneksi kauaa vie, ja koska 12 tortillalätystä riitti kahden päivän kahden hengen aterioihin, maanantaina jauhelihatäyte odottikin jo valmiina rasiassa jääkaapissa.

Tiistaina valmistimme ihanaa kunnon perinneruokaa, lihapullia ja perunamuussia. Pidän lihapullista tosi paljon, mutta koska muussin valmistus perunoiden kuorimisineen tuntuu aina jotenkin vähän vaivalloiselta hommalta, lihapullia ei tule tehtyä kovinkaan usein. Yhteistyöllä homma sujuu kuitenkin aika jouhevasti: minä pyörittelen lihapullat samalla, kun mies valmistaa muussia. Meillä on tapana syödä lihapullat ja perunamuussi kaupan valmiin punajuurisalaatin kanssa. Se tuo kivasti raikkautta ja lisämakua ateriaan. Tiistain toinen ateria oli tonnikalapasta, joka on varsinainen arjen pikaruoka. Pastan keitto, sipulien kuullotus, tonnikala ja kaurakerma sekaan pannulle ja valmista tuli.

Keskiviikon söimme edellispäivän jämiä, mutta torstaina oli taas tarve uudelle ruoalle. Vuorossa oli itsetehty pizza. Vakiopizzatäytteemme on tomaattikastikkeen ja juuston lisäksi ananas, jonka kaverina olemme yleensä käyttäneet vaihtelevasti tonnikalaa tai jauhelihaa. Tavallisesta kaavasta poikkeavien proteiininlähteiden kokeilussa päätimme ostaa tällä kertaa testiin aivan uuden pizzatäytteen, nimittäin kebablihan. Oikein hyvää pizzasta tulikin! Mausteinen kebabliha toi pizzaan aimo annoksen makua, ja oli kätevää, ettei sitä tarvinnut kypsentää etukäteen: sen kun ripotteli tomaattikastikkeen päälle suoraan paketista. Jatkossa suosimme luultavasti silti edelleen perinteisempiä lihoja, koska ne ovat edullisempia ja niitä löytyy kaapista ilman tarkempaa suunnittelua.

Menimme tällä viikolla poikkeuksellisesti kauppaan jo perjantaina. Seurantaviikon viimeisenä päivänä perjantaina saimmekin pizzan kaveriksi raikasta kanasalaattia juuri kaupasta haetuista aineksista. Emme olleetkaan tehneet pitkään aikaan pääruoaksi salaattia. Valikoimme mukaan varsin perinteiset ainekset: salaattia, kurkkua, tomaattia, omenaa, viinirypäleitä, kanaa ja salaattijuustoa. Kokonaisuudessaan viikon ruokailut onnistuivat siis oikein hyvin, ja normaalia aiemman kauppareissun vuoksi loppuviikostakaan ei tarvinnut kokata aina kaapista löytyviä vararuokia. Erinäiset tuttujen suosikkiruokien tuunaukset piristivät viikon menua, joskin kasvisruokaa oli osin niistä johtuen poikkeuksellisen vähän tarjolla. Toisaalta kasviksia ylipäätään tuli sisällytettyä aika mukavasti ja monipuolisesti viikon ruokiin, koska sekä wokissa, tortilloissa että salaatissa oli jo lähtökohtaisesti reilusti vihanneksia. Ensi viikolla voisi kuitenkin jälleen keskittyä vahvemmin myös kasvisproteiinien hyödyntämiseen ruoanlaitossa.