Toinen raskauskolmannes meni täysin ilman oireita, mutta nyt kolmannen pyörähdettyä käyntiin pienet, onneksi vielä toistaiseksi varsin harmittomat jomotukset ovat alkaneet vaivata aina toisinaan. Jos istun vähänkään huonossa asennossa tai pitkiä aikoja kerrallaan, kylkiluiden alle ylävatsaan alkaa särkeä. Varsinkin oikealla puolella kipu on välillä häiritsevää. Tuntuu siltä, kuin kasvava maha olisi työntänyt sisuskalut aivan kylkiluihin kiinni. Onneksi asennon vaihto yleensä auttaa. Lisäksi harjoitussupistuksia on alkanut tulla aiempaa useammin, muttei kuitenkaan mitenkään huolestuttavan paljoa. Itse asiassa harjoitussupistuksia on tainnut tulla satunnaisesti jo pidemmän aikaa, mutta vasta nyt niiden muututtua yleisemmäksi ilmiöksi olen hoksannut, mistä mahan ajoittaisessa kovettumisessa on kyse.

Neuvolakäynnit alkavat nyt tulevilla viikoilla tihentyä. Toukokuussa käyntejä on peräti kaksin kappalein, koska huhtikuun lopulle kuulunut tarkastus siirtyi viikolla eteenpäin. Minulle oli varattuna aamun ensimmäinen aika, mutta kun menin kahdeksan aikoihin paikalle, terveydenhoitaja tuli pahoitellen kertomaan, että oma neuvolatyöntekijämme on sairastunut. Koska kaikki muutkin tulivat töihin vasta kahdeksaan eikä sijaista ollut ainakaan vielä paikalla, he eivät olleet ehtineet ilmoittaa asiasta etukäteen. Jouduin siis lähtemään tyhjin käsin kotiin. Onneksi käynnin peruuntuminen ei siinä mielessä haitannut, että minulla ei ollut sinä aamuna muita kiireitä, ja viikko sinne tai tänne tuskin mitään sen pahemmin heilauttaa. Yleensä olemme myös aina menneet neuvolakäynneille miehen kanssa yhdessä, mutta tuona aamuna hän ei ollut koulukiireiltään jaksanut lähteä mukaan. Hyvä tuuri siis siinä mielessä, ettemme molemmat tehneet turhaa reissua.

Jollyroomista tekemäni vauvantarviketilaus eli turvaistuin, kantoreppu, manuaalinen rintapumppu, pinnasängyn reunapehmuste sekä hoitoalusta saapuivat. Suurin osa päätyi vielä häkkivarastoon odottelemaan myöhempiä raskausviikkoja. On kuitenkin mukavaa, että tuotteet ovat nyt perillä ja lupausten mukaisiksi todettu. Lisäksi löysin sattumalta taloyhtiömme roskakatoksesta siistissä kunnossa olevan, söpön Minni Hiiri -kuvioidun potan. Otin potan meille putsausta ja jatkokäyttöä varten. Potta ei välttämättä tule ihan heti tarpeeseen, vaikka kävinkin Maria Nordinin Vaipaton vauva -verkkokurssin ja aion yrittää soveltaa  vessahätäviestinnän  oppeja beben kanssa. Kätevää kuitenkin, että pottakin löytyi tuosta noin vain ilmaiseksi! Innostuin myös pitkästä aikaa hankkimaan vauvalle muutaman vaatteen kirpputorilta. Pyjamia puuttui vielä, koska äitiyspakkauksessa sellaisia tulee vain yksi, joten kun kirpparilta sattui löytymään kivoja, ostin kerralla useamman. Olen myös tosi iloinen, että Kela ryhtyi vihdoin jakamaan vuoden 2019 äitiyspakkauksia. Voin siis rauhassa tehdä tukihakemukset, eikä niitä tarvitse enää lykätä toukokuun lopulle.

Sorruin myös yhteen upouuteen hankintaan vauvalle.  Uusista lastenvaatteista silmääni miellyttävät eniten Newbien kohtuuhintaiset mutta älyttömän suloiset vauvanvaatteet. Ihastelin kaupassa jo alkuraskaudesta Newbien vaaleansinistä college-paitaa, jossa on pieni tasku ja nalle. Nyt se oli 30 prosentin alennuksessa, ja vaikka alennus ei siis ollut mitenkään valtaisa, en voinut vastustaa kiusausta. Kai sitä yhden uudenkin vaatteen saa ostaa? Valitsin myös kooksi selkeästi isomman 74, jotta paita mahtuu vauvalle pidempään. Lisäksi kaikki tähänastiset hankintani kuten myös äitiyspakkauksen sisältö päättyy kokoon 68, joten vähän suurempia vaatteita ei ole vielä entuudestaan ollenkaan. Voi miten söpöltä meidän pieni tuleekaan näyttämään paidassaan <3

Viime lauantai-iltana miehellä oli kavereita kylässä. Koska kyseessä oli koulutiimin illanvietto yhteisen projektin päättymisen kunniaksi, meikäläinen ei olisi oikein sopinut mukaan menoon. Pysyttelin siis pääosin tulevassa lastenhuoneessa ja annoin miehen ystävineen olla rauhassa olkkarissa. Koska kaipasin illaksi jotain tekemistä, keksin melko ex tempore aloittaa pienen käsityöprojektin. Inspiraationa toimi paitsi aktiviteetin tarve, myös aamulla saatu tieto parhaan ystäväni vauvan syntymästä. Ihanan vastasyntyneen kuvia katsellessa mieleeni tuli, miten kiva olisi viedä vauvalle tuliaisena jotakin oikeasti persoonallista ja itsetehtyä.

Koska en ole mikään käsityöekspertti ja edellisestä kerrasta lankakerien parissa on jo useampi vuosi, päädyin nopean Pinterest-selailun perusteella valitsemaan illan projektiksi söpöt rusettipannat. Otin inspiraatiota rusetin toteuttamiseen tästä ohjeesta, vaikka teinkin omat pantani virkkaamalla neulomisen sijaan ja kokokin on paljon pienempi. Pannat olivat hyvä tapa aloittaa käsitöiden tekeminen, koska niiden tekemiseen ei tarvittu tarkkaa ohjeen seuraamista, kerrosten ja silmukoiden laskemista tai perus kiinteää silmukkaa haastavampaa koukkutyöskentelyä. Kipaisin vain alkuillasta lähi-Tokmannilta virkkuukoukun ja kauniin vaaleanviolettia villalankaa, ja sain kaksi pantaa helposti valmiiksi illan mittaa. Tein tosiaan kaksi samanlaista, vain hieman erikokoista pantaa: toisen ystäväni vauvalle ja toisen meidän tulevalle pienellemme. Kokojen arviointi oli vaikeaa, joten en tiedä, ovatko pannat todellisuudessa sopivat reilulla parin kuukauden ikäerolla syntyville kaveruksille samaan aikaan, mutta ainakin teoriassa samistelu on siis pantojen avulla mahdollista. Omaan taitotasooni ja toteuttamisen helppouteen nähden pannoista tuli mielestäni tosi kivat.

Ostin villalangan lisäksi tarjouksesta myös pastellisävyistä, moniväristä puuvillalankaa mahdollista seuraavaa käsityöprojektia varten. Tässä blogissa oli kivannäköinen ohje virkattuihin norsuihin, joista voisi tehdä esimerkiksi mobilen vauvan pinnasängyn päälle. Hieman minua hirvittää, selviänkö jo paljon suoraa kiinteää silmukkaa monimutkaisemmasta virkkuutyöstä, mutta aion ainakin kokeilla norsujen tekemistä. Myös violettia lankaa jäi todella paljon yli, joten esimerkiksi vaunukoriste muutamalla erivärisellä elefantilla voisi olla tosi söpö, itsetehty yksityiskohta bebelle.

Saa nähdä, käykö minulle raskauden myötä klassiset eli hurahdanko käsitöihin ihan kunnolla. Tällä hetkellä uskon, että innostukseni ja aikani riittää muutamaan simppeliin projektiin, mutta tuskin jaksan vieläkään perehtyä aiheeseen tarpeeksi, jotta esimerkiksi monimutkaisten villatakkien tai muiden vaativampien käsitöiden maailma avautuisi. Onneksi miehen sisko on kunnon neulontaharrastaja, joten häneltä saamme vauvalle vähän kunnianhimoisempiakin käsitöitä. Minulla oli yläkoulussa käsityö valinnaisaineena, ja yläkouluaikoina neuloin välillä huvin vuoksi kotonakin. Mitään kaulahuivia mutkikkaampaa en kuitenkaan koskaan oppinut hallitsemaan, joten neuleohjeet, villasukan kantapäät ja tyylikkäät kuvioneulokset ovat auttamatta taitojeni ulottumattomissa. Vauvalle käsitöiden teko on kuitenkin siitä kivaa, että vauvakokoiset vaatteet ja asusteet valmistuvat käden käänteensä aikuisen tuotteisiin verrattuna. Vähän heikommillakin taidoilla voi saada aikaan kivan lopputuloksen.