Hartaan odottamisen jälkeen Kela julkisti viime torstaina vihdoin vuoden 2019 äitiyspakkauksen. Minulle uuden pakkauksen julkaisu oli tietysti tosi mielenkiintoinen juttu, koska heinäkuussa syntyvän beben vanhempana uusi pakkaus on se, jonka mekin todennäköisesti saamme. Jos siis pakkauksen valitsemme.

Alunperin raskauden alussa ajattelin, että otamme totta kai ehdottomasti äitiyspakkauksen. Meillä ei ole entuudestaan tarvikkeita vauvalle, pakkaus on tunnearvoltaankin kiva klassikkojuttu ja tuotteiden arvo ylittää vaihtoehtona tarjottavan äitiysrahan määrän. Tarkemmin asiaan tutustuessani kuitenkin totesin, että vuoden 2018 pakkauksen vaatteet eivät kuosillisesti oikein miellyttäneet minua. Toki mukana oli muutama kiva vaate, mutta aika monet eivät valitettavasti napanneet.

Tavallaan vaatteiden ulkonäöstä nihkeily tuntui ihan typerältä: tietenkään ulkonäkö ei ole se pääasia ja on ihan tosi hienoa, että meillä Suomessa tällainen avustus on. Toisaalta rahasumma on kuitenkin yhtä lailla hyvä valinta eikä tarkoita sitä, etteikö avustusta arvostaisi. Pohdin, kannattaisiko pakkausta ottaa, jos en rehellisesti voinut olla innoissani sisällöstä. Kirppareita kierrellessä tajusin myös, että vaikka uudet vauvanvaatteet maksavat maltaita, kirpputoreilta saa todella huokeaan hintaan myös edellisvuosien äitiyspakkausten tuotteita. Jos en ottaisi äitiyspakkausta, voisin silti hankkia tarpeellisimpia suosikkituotteita edullisesti käytettyinä.

Käytettynä kaiken tarvittavan metsästämisen vaatii enemmän vaivaa, mutta toisaalta uuden tavaran välttäminen sopisi arvomaailmaamme hyvin. En myöskään ollut varma, tarvitsemmeko aivan kaikkea pakkauksessa tulevaa. Toisaalta pakkaus olisi ihana perinteikäs juttu ja säästäisi etsimiseen kuluvan hässäkän. Koska en oikein tuntunut pääsevän järkevään ratkaisuun, päätin, että teen päätöksen pakkauksen ja rahan välillä vasta sitten, kun näen uuden pakkauksen sisällön. Jos kuosit ja tyyli miellyttäisivät, ottaisin sen (ja palauttaisin hakemuksen Kelaan hieman myöhemmin siinä toivossa, että edellisvuoden pakkaukset ehtivät huveta ennen minun vuoroani).

Ja uusi pakkaus on mielestäni aivan ihana! Rakastuin kuoseihin oitis: juuri minun makuuni eikä yhtäkään vaatetta, josta en pitäisi. Selatessani ensimmäistä kertaa tuoteluetteloa en ollut uskoa silmiäni, kun kaikki vastaantuleva miellytti. Päätös ottaa pakkaus oli siis saman tien selvä. Ainoa pieni ihmetyksen aihe pakkauksessa oli bodyjen määrä, joka on selvästi suurempi kuin esimerkiksi viime vuoden pakkauksessa. Toki bodyja tarvitaan useita, mutta varsinkin koon 62-68 bodyja oli ihan valtava kasa. Aiempina vuosina joka kokoa on tainnut olla korkeintaan kolme. No, joka tapauksessa olen superiloinen, että tämä pakkaus vs. raha -pohdinta ratkesi näin kivasti. Ennakkoarvion mukaan huhtikuun lopulla aletaan jakaa uutta pakkausta, joten jos lykkään hakemuksen teon tappiinsa eli toukokuun jälkipuoliskolle, ehdin aika varmasti saada uuden version. Jee! Nyt siis vain odotellaan vielä pari kuukautta, että pääsen hypistelemään tuotteita in real life.

Nyt kun eilisestä aprillipäivästä on selvitty, ajattelin, että jekkujen tai valkoisten valheiden sijaan voisin ottaa osaa viiden faktan haasteeseen, joka on kiertänyt ainakin Instagramissa sekä joissain blogeissa. Edelliskerran olen itse jakanut sekalaisen faktapläjäyksen itsestäni joulukuussa.

1. Tykkään tosi paljon kasveista ja kukista sisustuksessa, mutten totisesti ole mikään viherpeukalo niiden hengissä pitämisessä. En osaa tehdä kasveille säännöllisen epäsäännöllistä kastelua kummempaa, ja aika usein hankkimani ruukkukasvit ovat kuolleet muutamassa kuukaudessa. Muutama pitkäikäinen vakiokasvi minulla onneksi on, joita en ole onnistunut näivettämään hengiltä. Kodin varjoisempia kohtia olen lisäksi somistanut tekokasveilla. Ne eivät ehkä ole yhtä tyylikkäitä, mutta ainakin ne kestävät aikaa.

2. Aina, kun olen kipeänä, kehoni tulee täyteen punaista ihottumaa. Ei ole väliä, onko kyseessä norovirus, nuhakuume, vatsatauti vai perus flunssa – rintakehäni ja mahani täyttyvät ihottumasta. Outo oire alkoi yläkouluikäisenä, ja uskoisin sen olevan jonkinlainen allergiareaktio kehon oman immuunipuolustusjärjestelmän aktivoitumiseen. Ihottuma ei onneksi ole kipeää tai kutisevaa, ainoastaan kosmeettinen ilmiö.

3. Kuuntelen nykyään lähes aina tietokoneella ollessani ASMR-videoita. Pidän siitä, että hiljaisuuden sijaan taustalla on jotakin ääntä, mutten ole oikein ikinä innostunut varsinaisesta taustamusiikin käytöstä. Rentouttava äänimaisema, kuten hiusten harjaus tai inaudible-puhe toimii itselläni paljon paremmin! Aika usein kyllä myös pelkän taustaäänenä käytön sijaan katselen ASMR-videoita kunnolla rentoutuakseni. En ole koskaan saanut tinglesejä, mutta kuvitteellinen hetki kasvohoidossa tai vaatekaupassa rentouttaa silti kummasti.

4. Käytän nykyisin pelkästään kaarituettomia rintaliivejä. Mukavuus ennen kaikkea! Tuntuu, että kaarituettomista versioista oikean ja hyvin istuvan koon löytäminen on paljon helpompaa, eivätkä liivit kiristä samalla tavalla kuin perinteiset versiot. Onneksi kaarituettomuus ja kevyt bralette -tyyli ovat olleet jo pitkään muotia, joten kaarituettomia vaihtoehtoja löytyy helposti.

5. Haluan pitää kynteni tosi lyhyinä. Joskus varhaisteininä olin innostunut kynsitaiteesta ja yritin kasvattaa nysiäni pidemmiksi, jotta niihin olisi helpompi lakata jännittäviä kuvioita, mutta sen villityksen jälkeen olen pitäytynyt visusti mahdollisimman lyhyessä mitassa. En pidä lainkaan tunteesta, kun kynsi ulottuu paljon sormenpäätä pidemmälle. Enkä voisi ikipäivänä hankkia rakennekynsiä!