Jälleen kolmen raskausviikon kuulumiset samassa paketissa. Tämä toisen kolmanneksen alku on selvästi aikaa, jolloin raskaus ei ole juuri mielessä tai saa aikaan supermielenkiintoisia viikkopäivityksiä. Ihan vielä ei olla rakenneultran, vauvan sukupuolen selviämisen tai isompien hankintojen teon kynnyksellä, mutta myös alkuraskauden jatkuva intoilu ja oirekirjo ovat taaksejäänyttä elämää. On hassua, kun tällä hetkellä raskaus ei oikeastaan varsinaisesti ”tunnu missään”. Joo, maha alkaa erottua selvemmin ja selvemmin, mutta mitään oireita ei ole, ei neuvolakäyntejä, ei mitään vauvaan liittyvää äksöniä. Toisaalta, eihän tämän koko yhdeksänkuukautisen taipaleen tarvitsekaan olla koko ajan suuria käänteitä ja arkea ravistelevaa vauvahattaraa. Kaikki on sujunut mukavasti ja omalla painollaan.

Pahoinvointi on loppunut kokonaan, ja enää ainoastaan koiranruokakupin aamuinen sisältö saattaa aiheuttaa sekunnin etiäisen etovaan oloon. Ruokahaluni on loistava ja selvästi kasvanut. Mahallaan nukkuminen on jäänyt historiaan, ja kohtu erottuu selvästi. Aamulla herätessä ja ylös noustessa on hauskaa katsoa, kun vatsa ”siirtyy” toiselta kyljeltä keskelle. En kuitenkaan ole vielä tuntenut vauvan liikkeitä, tai ainakaan osannut erottaa niitä tavallisesta mahan murinasta. Tällä ja viime viikolla muistin vihdoin ottaa aamulla heti herättyäni kuvan vatsasta uuden raskausviikon alkaessa. Syöminen turvottaa edelleen siinä määrin, että päivemmällä mahan koko on usein jotain ihan muuta kuin herätessä.

Olen yrittänyt kiinnittää edes vähän huomiota elämäntapoihini. Herkuton helmikuu on tietysti hyvä ruokavaliota kasassa pitävä voima, mutta sen lisäksi voin ilokseni todeta, että meidän perheen hedelmänkulutus on raskauden myötä kohonnut pysyvästi varsin miellyttävälle tasolle. Lisäksi kävin yhden kerran yliopistolla pilateksessa, mutta en ollut ihan varma, mitkä keskivartaloon kohdistuvat liikkeet ovat sallituja näin raskauden aikana. Nyt olenkin tehnyt sitten pari kertaa ihan kotona YouTuben parinkymmenen minuutin kevyitä raskauspilatestreenejä. Vaikka ryhmäliikuntatunnin tunnelma puuttuukin, ainakaan ei tarvitse pohtia, vahingoitanko vatsalihaksiani tavallisella treenillä. Vaikka koiran kanssa lenkkeillessä peruskunto pysyy yllä, huomaan, että lihaskuntoni ei totisesti ole enää parhaassa kuosissaan. Jo kahdenkymmenen minuutin pilatestreeni saa lihakset helläksi. Tiedä sitten, onko kyse etenevän raskauden vaikutuksista vai yleisestä rapakunnosta.

Sain vanhemmiltani joululahjaksi Vauva-lehden tilauksen vuodeksi, ja ensimmäinen numero kolahti helmikuun alkupuolella postiluukusta parin ekstraoppaan kera. Kirjastossa ei ole tullut käytyä ollenkaan, joten on mukavaa, että luettavaa saapuu säännöllisesti kotiin asti. Vaikken enää pänttää Pinterestin ja Googlen kautta haalittua vauvatietoutta yhtä suurella hartaudella kuin alkuraskaudessa, oli lehden saapuminen ja lukeminen tosi kiva juttu. Edelleen katson joka päivä myös kännykän raskaussovelluksesta päivän mini-infon sekä selaan viikon vaihtuessa tarkemmat tiedot raskauden kulusta. Näiden kolmen viikon aikana vauva kasvoi päärynästä avokadon kautta appelsiinin kokoiseksi ja kaksinkertaisti painonsa. Aikamoista!

Tykkään katsella aina silloin tällöin YouTubesta ihmisten ”mitä söin tänään” -videoita. Kiinnostavimpia ovat mielestäni aina lounaat ja päivälliset, koska etsiskelen jatkuvasti inspiraatiota resepteihin ja uusiin ruokalajeihin, joita kokeilla kotikeittiössä. Aamu-, väli- ja iltapaloille tuntuu helpommalta kehitellä vaihtelua ihan itse. Tällä viikolla päätinkin listata ylös kaikki syömäni lämpimät ateriat. Syömisten suhteen viikko oli mielestäni aika perus: useamman päivän kestäviä arkiruokia, kasvis- ja lihavaihtoehtoja sekaisin sekä yksi syöty ateria muualla kuin kotona.

Söin seitsemässä päivässä yhteensä seitsemää eri ruokalajia lounaiksi ja päivällisiksi. Viikko lähti maanantaina käyntiin ruoanlaiton merkeissä, kun kokkasin heti aamusta ison vuoallisen perinteistä liha-makaronilaatikkoa. Siitä riittikin syötävää kolmeksi päiväksi. Lisäksi maanantaina ja tiistaina tarjolla oli jo edellisviikolla kokattua hernekeittoa. Tein vasta toista kertaa hernekeittoa itse kuivista herneistä säilyketölkkiversion sijaan, joten sopasta tuli varsin paksua. Ihan hyvältä se kuitenkin maistui hapankorpun kaverina. Keskiviikkona keittolinja jatkui ihanalla peruna-porkkana-bataattisosekeitolla, jota söimme valkosipulipatongin kera. Sosekeitossa oli tarpeeksi syötävää kahdelle päivälliselle.

Torstaina menin jo päiväseltään siskon kyydillä vanhempieni luokse kyläilemään. Samalla reissulla haimme kiinalaista take awayta, jota popsimme äidin ja siskon kanssa kolmistaan lounaaksi. Jaoimme yhdessä kaksi annosta: toisessa oli riisin lisäksi muun muassa kanaa ja ananasta, toisessa naudanlihaa ja kasviksia. Kiinalainen on vakiintunut ateriaksemme näillä arkivierailuilla, jolloin äiti tulee suoraan töistä kotiin ja isä ei ole vielä paikalla. Viikonloppuvisiiteillä saammekin sitten yleensä nauttia isän herkullisista kokkauksista.

Perjantaihin mennessä kaikki aiemmat ruoat olivat huvenneet jääkaapista parempiin suihin, joten valmistin sekä lounaan että päivällisen. Kasvisruoaksi valikoitui pinaattipasta, jonka ohjeen olenkin jakanut täällä blogissa jo aiemmin. Tällä kertaa viikon menu sattui melko keitto- ja vuokaruokapainotteiseksi, joten raikas pastakastike oli kivaa vaihtelua loppuviikolle. Pinaattipastasta riitti lounaaksi vielä sunnuntainakin. Toinen perjantain kokkauksista oli nacho-kanavuoka. Emme olleet tehneet sitä pitkään aikaan, joten ajattelimme, että viikonlopun kynnyksellä voi vähän herkutella. Nachoja, salsaa ja reilusti juustoa sisältävä vuoka ei totisesti ole mikään terveyspommi, mutta maukas ja täyttävä ateria kylläkin. Nacho-kanavuokaa söimme kahtena päivällisenä.

Lauantaina kävimme tuttuun tyyliin kaupassa tekemässä koko tulevan viikon ruokaostokset. Oli mukavaa saada taas kaapit täyteen ja täydennystä erityisesti tyhjyyttään ammottavaan hedelmäkoriin. Ylipäätään olin kauppareissusta innoissani, koska olin löytänyt viikon aikana pari uutta reseptiä testiin. Sunnuntaina toteutinkin toisen uusista ruokaideoista eli kasvislasagnen. Sain inspiraatiota ruokaan tästä vegaanisesta kasvislasagnesta, mutta muokkasin reseptiä reilusti simppelimpään ja meidän keittiöömme sopivampaan muotoon. Sisällytin kasvistäytteeseen ainoastaan ohjeessa mainitut parsakaalit, porkkanat ja sipulin sekä lisäsin pari kerrosta siivutettuja tomaatteja. Mielestäni edes jonkinlainen tomaattikastiketta imitoiva elementtikin on nimittäin kiva säilyttää lasagnessa.

Yritin korvata vegaanisen valkokastikkeen voi-maito-vehnäjauho-juustoraaste -versiolla tämän ohjeen mukaan, mutta ilmeisesti olisi pitänyt katsoa video pelkän ohjeen lukemisen sijaan. Kirjoitetun reseptin tyyliin voin ja jauhot ensin sekoittamalla en saanut niitä enää liukenemaan ja paksuunnuttamaan maitoa millään. Lopputuloksena oli siis ”kastike”, joka muistutti ihan vain maitoa. Vetisestä valkokastikkeesta huolimatta lasagnesta tuli onneksi hyvää. Päälle ripoteltu reilu juustoraastekerros sekä lasagnelevyjen asettelun haastavaksi tekevä vuoan muoto loivat makuun vähän kasvisgratiini-tyyppistä vivahdetta. Tuleville viikoille testailtavaksi jäi vielä pino muitakin uutuuksia, kuten pekoni-sienipasta, kalakeitto sekä fetalla ja oliiveilla höystetty tomaattikastike. Toivon mukaan ainakin osa niistä vakiinnuttaa paikkansa ruokalistaltamme.