Tänä vuonna olemme mieheni kanssa tarttuneet joka kuukausi johonkin haasteeseen. Tammikuussa kävimme ahkerasti seurakunnassa ja helmikuussa emme syöneet ollenkaan herkkuja. Tässä kuussa vuorossa ovat ensimmäistä kertaa eriytetyt ja yksilölliset haasteet: minä luovun turhasta kännykällä roikkumisesta ja mies skarppaa kotitöiden kanssa.

Kotityöt ovat valuneet minun kontolleni vähän kuin huomaamatta. Koiraa lenkitämme tasapuolisesti ja ruokakaupassa käymme yhdessä, mutta ylivoimaisesti suurimman osan kokkauksesta ja lähes kaiken siivouksen hoidan minä. Siispä tiskien ja pyykkien valtijuus siirtyy maaliskuun ajaksi puolisoni harteille. Hän huolehtii, että vaatekaapista löytyy päällepantavaa ja keittiön laatikosta lusikoita. Minulta ovat pyykkitelineen virittely ja astioiden paikalleen nostelu maaliskuun ajaksi kielletty.

Minä sen sijaan rajoitan turhaa puhelimen ruudun tuijottamista. Mies huomauttelee siitä usein ja olen aina välillä yrittänytkin puolivillaisesti vähentää, mutta heikoin tuloksin. Ylivoimaisesti suurin osa kännykällä viettämästäni ajasta kuluu missäpä muuallakaan kuin somessa. Isoin aikasyöppö on Instagram, koska storyja putkahtelee sinne pitkin päivää ja tarjolla on siten lähes aina jotakin ”uutta ja tosi tärkeää” katseltavaa. Instagramin jälkeen seuraavana listalta löytyy Facebook, jonka vauvaryhmien keskusteluissa riittää niin ikään selattavaa. Ja onhan puhelimessani tylsien hetkein varalta toki myös Ilta-Sanomat, Jodel, Pinterest ja kasa raskaussovelluksia… Puhumattakaan internet-yhteydestä ja blogipostauksista, jotka selaan usein saman tien julkaisemisen jälkeen kännykältä. Puhelimella tulee ihan huomaamatta vietettyä älyttömästi aikaa.

Maaliskuun ajaksi deletoinkin kaikki turhat hupisovellukset kännykästäni. Ainoastaan Raamattu, WhatsApp, Spotify, Evernote, sää, nettipankit, koiralenkkejä mittaava SportsTracker sekä kohtuudella annostellut raskaussovellukset saavat jäädä. Myös puhelimen kautta tapahtuva netin päämäärätön selailu on kielletty. Jonkin oikeasti tarpeellisen faktan saan toki googlata maaliskuussakin kännykältä, mutta surffailu tapahtuu kuukauden ajan ainoastaan tietokoneen välityksellä. Blogeissa ja somessa tulen niin ikään vierailemaan ainoastaan tietokoneen äärellä ollessani.

Mikään someton kuukausi ei siis ole kyseessä, vaan tavoitteena on nimenomaan vähentää kännykän näpräämistä. Suurin osa tiedostamatta tapahtuvasta luurin hapuilustahan on oikeasti ihan turhaa: ei sinne Facebookiin ole useinkaan edes ilmestynyt mitään uutta. Siksi kerran-pari päivässä tietokoneelta tapahtuva somen tsekkaus on paljon järkevämpää eikä pudota minua millään tapaa kärryiltä. Kannettavalle ei sentään tule kotona ollessakaan juostua aina, kun mikrossa pyörivää ruokaa täytyy odottaa puolta minuuttia kauemmin.

Saa nähdä, kuinka selviän! Minkä tahansa asian odottelu ilman kännykän selailua tulee varmasti tuntumaan oudolta. Istuivatko ihmiset tosiaan ennen vain paikallaan eteensä tuijottaen, kun luento ei ollut vielä alkanut tai bussi oli myöhässä? Ilmeisesti. Siihen meikäläisenkin pitää nyt tottua. Toivon, että kuukaudessa ehtisin omaksua uudenlaisen toimintatavan sen verran hyvin, ettei kännykkä eksyisi käteen yhtä usein kuin tähän asti maaliskuun päätyttyäkään. Palataan huhtikuussa asiaan tilanneraportin kera.

Miehen opiskelustressi ja koulutöiden määrä on nyt keväällä räjähtänyt käsiin, joten yhteinen aika on ollut kortilla. Olemme jaksaneet lähinnä katsoa elokuvia ja pelata World of Final Fantasya yhdessä: mihinkään sen vaativampaan aktiviteettiin väsynyt puoliso ei ole revennyt. Ylipäätään olemme luonteeltamme varsinaisia kotihiiriä, ja varsinaisia treffejä tulee järjestettyä tosi harvoin. Teemme kylläkin arjessa melkein kaiken yhdessä ruokakauppareissuista suihkussa käyntiin, mutta muutoin aktiviteettimme koostuvat lähinnä vierailuista perheidemme luona sekä meillä kylässä käyvistä kavereista. Joskus syödään ulkona, kierrellään kirppareita tai mennään seurakuntaan, mutta varsinaisia treffejä eivät nekään ole.

Nyt hiihtolomaksi halusimme järjestää pitkästä aikaa jotain kunnollista yhteistä tekemistä. Koska minulla on vapaata eri viikolla kuin miehellä ja hänenkin lomansa on pikemminkin opetukseton viikko kuin loma, päätimme, että yhden päivän mittainen treffipäivä olisi paras valinta tähän saumaan. Emme ylipäätään juurikaan reissaa, joten simppeli mutta vähän spesiaalimpi puuhastelu sopi meille paremmin kuin ulkomaanreissu tai hotelliviikonloppu.

Keskiviikkona heräilimme siis rauhassa kotona aamiaiselle. Edellisen illan pelailut olivat saaneet yöunille käynnin venähtämään yli puolenyön, joten nukuimme tavallista myöhempään. Perinteisen leipälinjan ohelle leikkasimme päärynää ja kävimme normaaliin tyyliin aamukävelyllä koiran kanssa sekä suihkussa. Aika pian lähdimmekin sitten jo liikkeelle. Ajoimme ensin miehen vanhempien luokse ja jätimme koiran sinne hoitoon. Sitten suuntasimme kirpputorikierrokselle vakioalueellemme, josta löytyy lähes vieretysten viisi hyvää paikkaa. Emme oikeastaan koskaan shoppaile yhdessä esimerkiksi vaatekaupoissa, mutta kirpparit ovat lempipaikkojamme: miehellä on tapana syynätä lautapelejä ja elektroniikkaa, kun taas itse olen viime aikoina keskittynyt vauvan tarvikkeisiin. Vaatteita ja kenkiä katselemme kumpikin kirpputoreilta aina silloin, kun tarvetta on. Tällä kertaa löysimmekin poikkeuksellisen paljon ostettavaa: Settlers of Catan: Struggle for Rome -lautapelin sekä vauvalle kylpyammeen pohjalle asetettavan kylpytuen, yhden bodyn sekä kapalopussin. Body maksoi vain 20 senttiä ja kylpytuki euron – kurkkasin mielenkiinnosta, että Prismassa vastaava kylpytuki olisi ollut 12 euron hinnalla. Aikamoista säästöä!

Kirppistelyn jälkeen maha kurni, joten suuntasimme ekaa kertaa ikinä S-ryhmän Oksa-ravintolaan. Herkkupöydän antimia sai syödä mahan täydeltä reilulla kympillä, ja olimme kyllä todella positiivisesti yllättyneitä ruoan tasosta. Erilaisia vaihtoehtoja oli todella runsaasti ja kaikki ruokalajit maistuivat erinomaisilta. Ainoa huono puoli tällaisissa buffeteissa on se, että makunystyrät halajaisivat paljon isomman määrän jokaista herkullista sorttia kuin maha kykenee vastaanottamaan. Mutta vältyin onneksi pahimmalta mahdolliselta ähkyltä.

Päivän pääaktiviteetti, johon ajoimme suoraan Oksasta, oli kylpylässä rentoutuminen. Mietimme alunperin vaihtoehtona treffipäivälle pidempää viipymistä kylpylähotellissa, mutta kun huomasin, miten edulliseksi päivälippu allasosastolle tulee, valitsimme epäröimättä sen. Ehdimme testata eri altaat, laskea liukumäkiä ja saunoa sydämemme kyllyydestä. Miehen karheat uimashortsit aiheuttivat varsinaisen vauhtipettymyksen liukumäessä, mutta meikäläinen suorastaan kiisi mäkeä pitkin alas.  Suositun hiihtolomailuajankohdan vuoksi kylpylässä oli melko ruuhkaista, mutta olin toisaalta osannut odottaakin sitä. Kylpylä ei ehkä ole meille sellainen ykkösajanviete, johon jatkossa suuntaisimme, mutta näin kertaluontoisesti se oli kivaa vaihtelua. Pois lähtiessä olo oli rentoutunut ja lötköpötkö saunomisesta.

Pulikoinnin jälkeen ajoimme miehen vanhemmille koiraa hakemaan. Kahvittelimme samalla hänen äitinsä ja siskonsa kanssa sekä veimme pitkästä ulkoaitauksessa oleilusta nauttineen koiran kävelylle. Sitten olikin aika ajella kotiin. Olimme alunperin ajatelleet mennä vielä illalla toisen kerran ravintolaan hampurilaisille, mutta koska maha oli vielä buffetista pullollaan, totesimme, ettei iso hampurilaisateria olisi se paras iltapala. Siispä päätimme venyttää treffailua seuraavalle päivälle ja mennä toisen kerran ravintolaan vasta huomenna. Kokkasimme kotona hieman kevyempää vaihtoehtoa eli kalakeittoa kaapeista löytyvistä aineksista sekä rentouduimme loppuillan kotosalla. Illan puuhaksi valikoitui levyraati, joita olemme koko seurusteluaikamme ajan silloin tällöin pitäneet. Päätämme jotkin kriteerit kappaleiden valintaan ja kumpikin valitsee muutaman (yleensä noin 5) biisiä, jotka soittaa toiselle. Usein kyseessä ovat nuoruuden suosikit tai muutoin sellaiset kipaleet, joita emme muuten toistemme seurassa kuuntele. Kuuntelemme yhdessä musiikkia oikeastaan vain autossa, jossa soi aina gospel, joten esimerkikiksi omat Spotify-listani ja miehen nuoruusvuosien hitit eivät ilman levyraateja tule tutuiksi.