Taas olisi pienen kuulumiskatsauksen vuoro! Minulle on näköjään muodostunut postaamisen suhteen tietynlainen rutiini: joka viikko yleensä yksi kuulumisiin keskittyvä höpöttelypostaus ja pari mielipiteisiin, syvällisempään pohdintaan tai johonkin tiettyyn teemaan liittyvää tekstiä. Tällaista kolme kertaa viikossa -tahtia on helppo ylläpitää, kun pohdintoihin liittyviä postauksia voi kirjoittaa jemmaan inspiraation iskiessä. Olen hahmotellut Wordiin ideoita loppuvuoden aiheista, ja voin sanoa, että lista pursuilee – ideoita riittää todellakin enemmän kuin varsinaista kirjoitusaikaa postausten naputteluun! Mutta mitäs tähän viikkoon sitten oikein kuuluu?

Leivoin torstaina ensimmäistä kertaa elämässäni kääretorttua. Olimme saaneet miehen äidiltä ison purkillisen itsetehtyä omenahilloa, ja emme olisi millään ehtineet käyttää sitä ennen pilaantumista, joten torttu oli kätevä keino hyödyntää herkullinen hillo. Minulla oli entuudestaan mielikuva, että kääretortun tekeminen on kauhean hankalaa, joten yllätyin, kuinka vaivatonta leipominen loppujen lopuksi oli. Kääretorttutaikina osoittautui supersimppeliksi, ja oli kätevää, ettei leipomusta tarvinnut pitää uunissa kuin hetki. Ainoastaan käärintävaiheessa tein pienen kämmin: kaivoin YouTubesta niksit käärimiseen vasta sen jälkeen, kun olin jo reippaana levittänyt taikinalevyn päälle aimo annoksen hilloa. Nätimmän lopputuloksen taannut kääntäminen ja sokerin ripottelu ei siis onnistunut, mutta hyvin tortun sai rullalle sovelletulla taktiikallakin. Meillä sattui olemaan sopivasti peräkkäisinä päivinä seurakunnan solu ja peli-ilta kaverin kanssa, joten kääretorttu upposi nopeasti parempiin suihin.

Opiskelukiireitä on ollut selvästi vähemmän kuin aiempina viikkoina, eli olen saanut nyt oikeastaan vain odotella seuraavan periodin alkua ja taas pian alkavaa opintoähkyä. Itse asiassa letkeämpi tahti sai minussa aikaan sellaisen opintomotivaation puuskan, että kävin eilen hakemassa spontaanisti yliopiston kirjastosta lainaan pari tenttikirjaa. Luin toisen niistä kokonaan läpi ihan tuosta noin vain! Okei, kyseessä oli alle satasivuinen lyhyt kirjanen, mutta joka tapauksessa yllättävästä opiskeluinnostuksesta tuli hyvä mieli. Olin ajatellut tehdä kyseisen tentin vasta joululomalla, mutta saapa nähdä jos saisin sen jo aikaisemmin pois alta, kun urakkaa on kerran jo laitettu alulle.

Lauantaiksi mies lähti Helsinkiin, ja minä jäin kotiin kahden koiran viihdyttäjäksi. Vanhempieni koiranpentu on meillä tiistaihin asti hoidossa, ja on ollut kiva leikkiä pennun kanssa. Koirat ovat niin virkistävä lisä arkeen! Taluttimissaan poukkoilevan duon ulkoilutus yksin oli tosin pienoista taiturointia, varsinkin, kun hauvoilla on kokoeroa sen kolmekymmentä viisi kiloa, ja neljä kertaa päivässä ulkoilevan pennun ja pidempiä lenkkejä kaipaavan meidän koiramme ulkoilurytmit eivät aivan mätsää. Mutta hienosti sain hoidettua sopivat lenkitykset molemmille.

Tänään ohjelmassa oli vierailu miehen vanhemmille. Pentu sai hyviä kavereita miehen vanhempien pikkukoirista! Oli hassua olla taas pitkästä aikaa miehen vanhemmilla kylässä, kun varmaan viimeiset kolme tai neljä viikkoa aikataulut ovat menneet niin ristiin, että mies on käynyt siellä ilman minua. Miehen siskokin oli samaan aikaan vierailulla, joten keittiössä seuranamme pyöri viisi pikkukoiraa ja pihalla riehui kaksi isompaa koiraa. Varsinainen koirakokous siis.

Nyt loppuillan ajattelin rentoutua ihan kotosalla. Palataan taas ensi viikolla asiaan! Tulossa on ainakin meikkaamiseen liittyvä postaus, joten kannattaa pysyä kuulolla.

Tänään ajattelin kertoa vähän siitä, millaiset rutiinit meillä on kaupassa käynnin, ruoanlaiton ja ylipäätään syömisen suhteen. Ruoanlaitto ja syöminen ovat siitä hauskoja juttuja, että niitä tekevät kaikki, mutta silti eri perheissä on tosi erilaisia tapoja ja käytäntöjä sen suhteen, miten arjen ruokahuollon pyörittäminen on organisoitu.

Me käymme kaupassa 2-3 kertaa viikossa ja ostamme joka kauppareissulla ainekset kahteen lämpimään ruokaan, joita syömme useamman päivän. Päätämme aina jo kaupassa, mitkä ruoat aiomme valmistaa, ja ostamme tarvittavat ainekset niihin: meillä siis jää hyvin harvoin mitään aineksia käyttämättä. Mietin myös yleensä jo kaupassa, miten jääkaapin mahdollisia ylimääräisiä aineksia voisi hyödyntää. Jos esimerkiksi ostamme ison parsakaalin sosekeittoa varten, suunnittelen jo valmiiksi, voisiko yli jäävän osuuden hyödyntää vaikkapa tonnikalapastassa.
Keittiössämme käytettävistä proteiininlähteistä yleisin on perinteinen jauheliha. Lisäksi käytämme tonnikalaa, juustoja, papuja tai linssejä sekä kanaa. Perus ohjenuorana pyrin siihen, että joko lounas tai päivällinen on aina kasvis- tai kalaruoka. Kun hankkii aina lihaa ostaessaan ainekset myös yhteen lihattomaan vaihtoehtoon, tulee kätevästi säädeltyä liikaa lihan kulutusta. Kokkaan hyvin harvoin täysin minkään valmiin reseptin mukaan, vaikka etsin kyllä netistä inspiraatiota uusiin ruokalajeihin. Useimmiten yhdistelen useampaa eri reseptiä ja valikoin niistä kokonaisuuden, joka tuntuu helpoimmalta valmistaa ja jonka ainekset sopivat omaan ruuanlaittoomme.

Muita tärkeitä kriteereitä meille ovat ruoan edullinen hinta, simppeli valmistettavuus sekä se, että ruokaa on mahdollista tehdä kerralla suurempi satsi ja jemmata jääkaapissa muutamia päiviä ilman pilaantumista. En jaksa olla kokkaamassa joka päivä enkä ikinä tee vain yhden aterian verran ruokaa kerralla. Lisäksi olen superlaiska tekemään lämpimän ruoan kylkeen salaatteja tai muita vihreitä viritelmiä, joten yritän yleensä sisällyttää vihanneksia itse ruoan joukkoon. Esimerkiksi raastettua porkkanaa tai kesäkurpitsaa saa kätevästi tungettua melkein minkä tahansa ruoan sekaan.

Aamu- ja iltapaloissa olemme tosi tylsää sakkia, koska ne toistuvat ruokavaliossamme joka päivä lähes samanlaisina. Aamupalan valmistus on muotoutunut jo varsinaiseksi rutiiniksi: minä teen meille molemmille leivät juustolla ja kurkulla, kun taas mies keittää pikapuuron, jonka syömme hillolla ja maitotilkalla höystettynä. Aamiaisen leipälajiketta sentään vaihtelemme tumman rusileivän, juustosämpylöiden sekä kauratyynyjen välillä. Säilytämme leivät pakastimessa, joten ne eivät pääse koskaan vanhentumaan tai kuivahtamaan. Iltapalaksi syömme joka päivä luonnonjogurttia myslin kanssa, mutta leivissä meillä on kaksi vaihtoehtoa: joko paahto- tai näkkileipää. Muita välipaloja tulee syötyä harvoin, mutta kaapissa on yleensä aina jotakin hedelmää sekä riisikakkuja ja muita pitkään säilyviä kuivaruokia.

Herkuttelua meillä harrastetaan oikeastaan päivittäin. Juomme lämpimän ruoan päälle kerran päivässä teetä, ja teekupillisen kanssa syömme aina jotain pientä makeaa: välillä pari karkkia tai keksin, välillä joitain isompaa kuten jäätelön. Lisäksi syömme noin kerran kuussa ulkona tai tilaamme ruokaa kotiin. Yleensä kyseessä on hampurilaisateria, joskus pizza tai kebab.

Ylipäätään koen, että suunnitelmallisuus ja tuttu rutiini keittiössä ja kauppareissuilla helpottavat arkea todella paljon. Toki satunnaisesti saatamme poiketa kaavasta ja tehdä vaikka munakasta iltapalaksi, mutta kaupasta ostamme kyllä todella harvoin mitään sellaista, mikä ei kuuluisi joko kahteen valitsemaamme arkiruokaan tai tavallisiin aamu- ja iltapalatarvikkeisiimme. On kätevää, kun ruoasta ei tule turhaa hävikkiä, ja tarkka suunnittelu säästää myös rahaa.