En ole aina ollut mikään varsinainen tietokone- tai konsolipeli-intoilija. Olen kyllä pelaillut jo lapsena jotakin, mutta ennen mieheni tapaamista pelikokemukseni oli hyvin rajoittunutta ja ulottui lähinnä Pollux-hevoskerhon tallityttöpeleihin. Seurustelun alusta lähtien olemme kuitenkin pelanneet yhdessä mieheni kanssa, ja nykyisin pelaaminen on elokuvien ohella varmasti yksi keskeisimmistä yhteisistä harrastuksistamme. Olemme testanneet lukuisia pelejä Lego Harry Potterista Fortniteen, Super Smash Bros Meleestä Rocket Leagueen ja Mario Partysta Borderlandsiin. Olen päässyt tutustumaan uusiin peleihin sekä kahdestaan miehen kanssa että isommalla porukalla jokaperjantaisissa peli-illoissamme.

Tässä muutaman vuoden aikana minulle on ehtinyt muodostua selkeä käsitys siitä, millaiset pelit meikäläiseen purevat. Olen edelleen aivan surkea monissa taitoa vaativissa peleissä, kuten tasohyppelyissä, ajopeleissä ja ampumisessa, joten pelkästään sellaiseen keskittyvät pelit eivät jaksa juurikaan kiinnostaa. Sen sijaan minuun uppoavat juonelliset, voimakkaasti tarinoihin pohjautuvat pelit sekä kaikenlaiset roolipelit.

Ehdoton suosikkini on Life is Strange -peli, jonka Before the Storm- ja The Amazing Adventures of Captain Spirit -osat olen niin ikään pelannut. Sarjan toinen pelihän on juuri ilmestymässä, ja sen hankkiminen houkuttaisi minua tosi paljon. Yritän kuitenkin olla kärsivällinen ja ostaa sen vasta, kun hinta laskee. Siihen asti täytyy vain koettaa välttää spoilaantumista ja keksiä muuta mielenkiintoista pelattavaa. Life is Strangen lisäksi toinen, erittäin tarinapohjainen suosikkini on Batman: The Telltale Series. Pelasimme jo kauan sitten miehen kanssa sarjan ensimmäisen osan, ja nyt kakkososa on ostettu ja odottaa jonossa pelivuoroaan. Supersankarit ovat muuten toinen juttu, joihin olen perehtynyt vasta parisuhteen myötä: muistan, kuinka menimme suhteen alkuaikoina ensimmäistä kertaa yhdessä elokuviin Batman vs. Superman -leffaa katsomaan, ja mies yritti briiffata minua ennen elokuvan alkua hahmojen olennaisimmista ominaisuuksista 😀

Roolipeleistä ehdoton lempparini on Divinity Original Sin, josta olemme pelanneet sarjan molemmat osat. Kakkososaa olemme itse asiassa pelaamassa läpi jo toista kertaa: ensimmäisen kerran pelasimme sitä kaksin mieheni kanssa, ja nyt olemme uudella kierroksella kolmistaan kaverin kanssa. Divinityssä pelin maailmassa voi liikkua varsin vapaasti ja suorittaa erilaisia tehtäviä, mutta lisäksi pelissä on mielenkiintoinen kokonaisjuoni. Erityisen mukava puoli Divinityssä on myös pelin vuoropohjainen taistelutyyli. Pidän siitä, että liikkeitä voi tarvittaessa harkita rauhassa, eikä taisteluissa ole hirveä kiire. Divinity muistuttaa hieman Dungeons&Dragons -roolipeliä, jota olemme niin ikään pelanneet jonkin verran kaveriporukalla.

Suositusta Final Fantasy-sarjasta olemme pelanneet miehen kanssa yhdessä läpi kaksi peliä, X ja XV. Kymppiosa on ehdoton suosikkini, koska siinä on Divinityjen tyyliin vuoropohjaiset taistelut. Juoni on olennainen osa pelikokemusta, joten sekin on ehdoton plussa kympille. Uusimman, viidennentoista Final Fantasyn pelasimme läpi loppukesästä, ja sekin oli ihan ok, joskaan juoni ei ollut läheskään yhtä hyvä kuin kymmenennessä osassa. Lisäksi mies hoiti pelin taisteluosuudet, koska ne olivat nopeatempoiset eivätkä niin minun makuuni.

Lapsuuden suosikeista pelaan edelleen silloin tällöin yksinäni The Sims 3 -peliä. Pienenä minulla oli pelin kakkososa, mutta nyt vanhemmalla iällä olen siirtynyt kokonaan kolmososan pelaajaksi: se on mielestäni monipuolisempi ja toimivampi kokonaisuus. Sims-peleissä parasta on tietysti luovuus ja erilaisten elämäntarinoiden kehittäminen simeille. Jonkin valmiin juonen seuraamisen sijaan tässä pelissä tarinankertojaksi pääsee itse. Nuorempana olin jopa aktiivinen jäsen The Sims -aiheisella keskustelufoorumilla ja luin tarinoita, jotka oli sijoitettu pelin maailmaan ja kuvitettu pelistä otetuilla kuvilla.

Isommalla porukalla pelaan mielelläni myös partypelejä, kunhan ne eivät perustu liiaksi taitoon vaan ennemminkin kekseliäisyyteen ja hauskanpitoon. Parhaita partypelejä ovat mielestäni Jackboxit, joissa samassa paketissa saa ostettua useamman simppelin ja hauskan yhteispelin. Olemme ostaneet useamman boxin, ja hauskimpia niiden peleistä ovat mielestäni Drawful 2, Fakin’ it ja Trivia Murder Party. Parhaiten pelit pääsisivät varmasti oikeuksiinsa suurella joukolla pelattuina, mutta kyllä ne toimivat hyvin myös neljän tai jotkut jopa kolmenkin pelaajan voimin.

Ehkä parasta pelaamisessa onkin se, että erilaisia pelejä on niin paljon. Vaikka monet peligenret ovat minulle aivan tuntemattomia ja on useita pelityyppejä, joista en pidä lainkaan, silti mielenkiintoista pelattavaa riittäisi vaikka koko loppuelämäksi.

Luonnonkosmetiikka on tällä hetkellä todella pinnalla, ja monet tuntuvat siirtyvän entistä enemmän luonnollisen kosmetiikan käyttäjiksi. Itse olen pyrkinyt viimeisen vuoden aikana vähitellen samaan. Käytän melko vähän kosmetiikkaa, joten siirtymä on ollut hidas: monet käyttämäni tuotteet ovat edelleen ihan ”normaalia” kosmetiikkaa. En myöskään ole luonnollistumisessani mitenkään ehdoton. Tavoitteeni ei ole sataprosenttisen luonnollinen kosmetiikkahylly, vaan erilaisiin vaihtoehtoihin tutustuminen ja vähitellen luonnollisempaan suuntaan siirtyminen sellaisten tuotteiden kohdalla, joista löydän hyvän ja halvan luonnonkosmetiikan vaihtoehdon.  Jos joku taviskosmetiikan tuote on selvästi toimivampi kuin luonnolliset vastikkeensa, voin kyllä pitäytyä siinä.

Olen tästä huolimatta kuitenkin nauttinut todella paljon luonnonkosmetiikkaan tutustumisesta ja uusien tuotteiden testailusta. Eettisyyden ja luonnonmukaisuuden lisäksi minulle tärkeä kriteeri kosmetiikkaostoksilla on hinta. Mielestäni edulliset tuotteet ovat usein ihan yhtä hyviä kuin kalliimmat kilpailijansakin, joten en halua tuhlata turhaan hintavampiin puteleihin. Lisäksi kosmetiikka edustaa minulle tietynlaista ylimääräistä ”erityisjuttua”, joten koska vaikkapa misellivesi ei ole mikään pakollinen välttämättömyys, en halua käyttää siihen suurta summaa rahaa. Luonnonkosmetiikkahan on usein hieman markettien halvimpia purkkeja kalliimpaa jo ihan ainesosiensa puolesta, mutta onneksi luonnolliselta puoleltakin löytyy edullisempia merkkejä. Itse olen testaillut esimerkiksi Urtekramia ja Laveraa, joita löytyy kätevästi markettienkin kosmetiikkaosastoilta.

Käytin ennen kallista kampaamoshampoota, koska hiukseni rasvoittuvat todella nopeasti. En halua pestä niitä joka päivä, mutten myöskään halua, että toisena päivänä rasva valuu pitkin hiuksia ja joudun suihkuttamaan tukkaan pullollisen kuivashampoota näyttääkseni siedettävältä. Olinkin vähän skeptinen luonnonkosmetiikan shampoita kohtaan, koska epäilin, etteivät ne pitäisi hiuksiani riittävä puhtaina. Mutta kuinka ollakaan, tein itse asiassa parhaan luonnonkosmetiikkalöytöni nimenomaan shampoo-osastolta! Laveran Freshness&Balance -shampoo on tarkoitettu nimenomaan rasvoittuville hiuksille, ja se on puhdistanut hiukseni aivan yhtä hyvin kuin aiemmat kalliit kampaamoshampoonikin. Hintakin on varsin edullinen, joten olen tosi iloinen tästä löydöstäni.

Laveran rasvoittuvien hiusten shampoota ei valitettavasti myydä ihan niin laajalti marketeissa kuin merkin joitain muita shampoita, joten ensimmäisen pullon käytettyäni ostin tilalle Urtekramin hennoille hiuksille tarkoitetun rosmariinishampoon. Se on ollut ihan ookoo, mutta kuitenkin pesuteholtaan selvästi Laveraa heikompi. En myöskään ole huomannut mitään tuuheuttavaa vaikutusta, vaikka omat hiukseni ovat nimenomaan hennot. Toisaalta, mikään muukaan hentojen hiusten tuuheuttava tuote ei ole mielestäni saanut aikaan mitään näkyviä vaikutuksia tukan lättänyyteen, joten en ehkä ole paras henkilö arvioimaan kyseistä ominaisuutta. Kun saan tämän pullollisen käytettyä, aion joka tapauksessa siirtyä takaisin Laveraan.

Hoitoaineena minulla on käytössä niin ikään Urtekramin tuote, nimittäin uudistava aloe vera -hoitoaine. Olen aikaisemmin käyttänyt markettien tavallisia, silikoneja ja muita ”pahiksia” sisältäviä hoitoaineita, joten aluksi luonnonkosmetiikkaversion erilainen tunne hiuksissa vähän häiritsi. Olen tottunut silikonien siloittavaan vaikutukseen, joten Urtekramin hoitoaine ei tee tukkaa ihan yhtä helposti kammattavaksi kuin normikosmetiikan tuotteet. Aloe veran haju on myös aika voimakas, ja aluksi se häiritsi, mutta nyt useamman käyttökerran jälkeen olen tottunut tuoksuun. Kaiken kaikkiaan hoitoaine on kuitenkin ihan jees ja vaikuttaa hoitavan hiuksia hyvin. Aion kuitenkin ehkä seuraavaksi kokeilla jotain muuta, vaikka Urtekram ajaakin asiansa.

Hiustuotteiden lisäksi omistan kaksi muuta luonnonkosmetiikkatuotetta: Mossan vadelmamiselliveden ja Organic Shopin mango-vartalokuorinnan. Sain molemmat lahjaksi siskoltani. Mossan miselliveteen olin tutustunut muiden arvosteluja lukemalla ja halusin kokeilla, miten miselliveden kaltainen monitoimituote toimisi ihonpuhdistuksessa. Vedellä läträäminen ja varsinaisen puhdistustuotteen käyttäminen on mielestäni aina ollut jotenkin ärsyttävää. Vettä valuu kaulaa pitkin paidan sisään, hiuspannasta huolimatta tukkakin usein vähän kastuu ja ylipäätään vesipesu tuntuu väsyneenä kauhean vaivalloiselta. Koska en nykyään meikkaa juuri koskaan, misellivedellä kostutetulla vanulapulla pyyhkiminen riittää mielestäni puhdistamaan ihoni riittävän hyvin iltaisin.

Olenkin ollut oikein tyytyväinen Mossan miselliveteen, ja  pullo alkaa olla nyt lopuillaan. Seuraavaksi misellivedeksi päädyin kuitenkin ostamaan normikosmetiikan puolelta Lumenen Klasikko-sarjan perusmiselliveden. Se oli selkeästi Mossaa halvempi, ja koska en ole ikinä käyttänyt muita misellivesiä, halusin ottaa testiin jonkin muunkin tuotteen ennen Mossaan jämähtämistä. Lumene mainostaa tuotetta yli 80% luonnolliseksi, ja vaikka se ei tietenkään ole sama asia kuin sertifioitu luonnonkosmetiikka, päädyin kelpuuttamaan putelin ostoskoriini.

Organic Shopin vartalokuorintaan olen myös ollut tosi tyytyväinen. Koostumus on miellyttävä, rakeet sopivan kokoisia ja teho ainakin omalle iholleni sopivan hellävarainen mutta silti tehokas. Parasta tuotteessa on ehdottomasti sen huumaava mangon tuoksu. En pidä liian voimakkaista tuoksuista sellaisessa kosmetiikassa, joka jää iholle ”haisemaan”, mutta suihkuhetken verran on ihana hemmotella itseä herkullisilla tuoksuilla.

Pienin askelin kohti luonnollisempaa kosmetiikkakokoelmaa siis mennään!