Kuten aiemmassa postauksessa jo vähän sivusinkin, en nykyisin juurikaan matkustele. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä kolme vuotta, emme ole käyneet kertaakaan ulkomailla yhdessä emmekä myöskään suunnittele matkailua lähitulevaisuudessa. Syitä tähän on useita. Ehkä tärkein tekijä Suomessa pysymiseen on ollut se, ettemme kumpikaan koe mitään polttavan suurta paloa matkailuun. Lomat ovat kuluneet tähän saakka varsin mukavasti joko kotosalla tai mökillä, ja lisäksi olemme käyneet kerran kylpylässä ”häämatkalla” sekä olleet viikon mittaisella avioliittoleirillä yhdessä. Toisekseen matkailu ei ole mitään halpaa lystiä, ja koska pyrimme elämään varsin säästeliäästi, ulkomaanreissuun kuluva summa ei yksinkertaisesti ole tuntunut kuluttamisen arvoiselta.

Olen kuitenkin matkustellut elämäni aikana aika paljonkin. Kun asuin vielä kotona, perheellämme oli tapana tehdä kerran vuodessa matka ulkomaille. Lapsena kohteena oli usein rantaloma etelässä, ja olen käynyt esimerkiksi Rodoksella, Kanariansaarilla, Italiassa ja Kreetalla. Kun minä ja siskoni kasvoimme hieman ja aloimme arvostaa myös kaupunkikohteita pelkän uima-altaassa, Bamse-klubissa ja lastendiskossa hengailun sijaan, tutuiksi tulivat myös monet Euroopan kaupungit, kuten Lontoo, Praha ja Barcelona. Mieheni sen sijaan ei ole juurikaan matkustellut. Hän on käynyt Tallinnan ja Tukholman lisäksi ainoastan Thaimaassa (joka ei kuulemma ollut mitenkään kovin kummoinen kokemus turistirysän ja bilettäjäkavereiden kanssa).

Vaikka tosielämässä en nykyään juuri kaipaakaan matkustelua, minussa on aina ollut vähän nojatuolimatkailijan vikaa. Teini-ikäisenä suunnittelin monikymmensivuiseen Word-dokumenttiin suunnitelmaa Interrailista, vaikken todellisuudessa luultavasti olisikaan nauttinut epämukavasta junamatkustuksesta ja viikkojen reissurupeamasta. Vähän aikaa sitten tein taas kalenteriini listaa kohteista, joissa tahtoisin (siis ainakin ajatuksen tasolla) joskus käydä, ja ajattelin, että se olisi kiva jakaa myös täällä blogin puolella. Tässä siis viisi paikkaa, jonne matkustaisin, jos matkustaisin.

Lappi
Koska olen kokenut jo varsin monta ranta- ja kaupunkilomaa, aivan erilainen retkikohde luonnon helmassa houkuttelisi sekä minua että miestäni. Lappi on kohtuullisen lähellä ja monipuolinen: kaikkein ihaninta olisi päästä käymään siellä sekä talvella että alkusyksystä ruskan aikaan. Unelmieni loma Lapissa sisältäisi vaeltamista uskomattoman kauniissa maisemissa, yöpymisiä teltassa, kiireettömyyttä ja luonnon rauhaa. Revontulet, porot ja ajelu koiravaljakolla olisi myös hienoa päästä kokemaan. Lappi olisi eräänlainen next level -luontoelämys meille mökkeilystä ja metsässä koiran ulkoiluttamisesta nauttiville kaupunkilaisille.

Istanbul
Olen käynyt Turkissa Alanyassa, mutta jostain syystä nimenomaan Istanbulin kaupunki tuntuu minusta mielenkiintoiselta. Basaarit, moskeijat, hamam-kylpylät ja silta Euroopan ja Aasian välillä kiehtovat. Kun suunnittelin vielä Interrailia, ajattelin aina, että päättäisin sen Istanbuliin, jonne myös isäni ajoi junalla Euroopan halki joskus kolmekymmentä vuotta sitten.

Ranska
Ranska kuuluu niin ikään maihin, joissa olen jo käynyt, nimittäin yläkouluikäisenä Nizzassa. Tutustuisin kuitenkin mielelläni maahan enemmänkin. Olen opiskellut koulussa monta vuotta ranskaa ja pidän kielestä ja kulttuurista kovasti. Vaihtoehtona Ranskalle voisin matkustaa myös johonkin Pohjois-Afrikan ranskankieliseen maahan, kuten Tunisiaan tai Marokkoon.

Bosnia ja Hertsegovina
Jo Interrail-suunnittelujen ajoista asti Balkan on kiinnostanut minua suuresti. Jugoslavian alueen historia ja erityisesti Bosnia ja Hertsegovinan sekä Serbian maat matkakohteina ovat todella mielenkiintoisia. Olisi hienoa päästä näkemään, millaista elämä näissä vähemmän tunnetuissa matkakohteissa todellisuudessa on ja perehtyä tarkemmin alueen historiaan.
 
Kuuba
Kuuba on kiinnostanut minua matkakohteena siitä asti, kun luin nuorena Katja-sarjan kirjoja. Maa on varmasti nykyään hieman erilainen kuin kirjassa, mutta minua kiinnostaa ennen kaikkea Kuuban moniuloitteisuus: historia ja paikallisten arki sosialistisessa maassa yhdistettynä salsaan, vanhoihin autoihin ja sikarinsavuiseen ilmapiiriin.

—
Loppujen lopuksi matkahaaveet niin minulla kuin varmasti monella muullakin perustuvat pitkälti mielikuviin. Realistisesti ajateltuna en välttämättä lähtisi näistä kohteista minnekään muualle kuin Lappiin, ainakaan lähivuosina. Tosin jos joskus päädyn lähtemään aktiomatkalle, saattaisin tähdätä Balkanin alueelle – vaikkakin sellaiset suunnitelmat ovat toki aina ensisijaisesti Jumalan päätettävissä.

Matkailun avartavasta vaikutuksesta ja tärkeydestä puhutaan usein, mutta itse koen, että ymmärrystä erilaisista kulttuureista voi laajentaa monella tapaa. Matkailuakin on monenlaista: vaikka lapsuuteni lomamatkat olivatkin mukavia ja tietyllä tapaa toki opettivat uutta eri maista, en silti sanoisi olevani sen paremmin perillä vaikkapa kreikkalaisesta tai egyptiläisestä kulttuurista kuin sellainenkaan henkilö, joka ei kyseisissä maissa ole henkilökohtaisesti vieraillut. Tärkeintä varmasti onkin, että jokainen löytää itselleen sopivimmat tavat lomailla ja oppia uutta.

Syyskuu odottaa jo aivan nurkan takana, joten ajattelin koota näin kesän lopuksi yhteen kuluneen kesän tärkeimmät tekijät ja mieleenpainuvimmat tapahtumat. Kaiken kaikkiaan takana on varsin monipuolinen, tunteikas ja vähän raskaskin kolme kuukautta.

Merkittävin kesääni luonnehtiva tekijä olivat työt, jotka alkoivat toukokuun puolivälissä ja jatkuivat elokuun loppuun asti. Olin kesätöissä pienessä lähikaupassa, ja vuoroja oli alkukesästä kolme viikossa, loppukesästä pääasiassa viisi kertaa viikossa. Aikaisempaa työkokemusta minulla on ainoastaan toissakesäisestä siivouspestistä, joten työpaikka oli minulle todella iso asia ja alkuun se stressasi ja ahdisti minua jatkuvasti vapaa-ajallakin. Jännitän hyvin herkästi kaikkea uutta ja koin epävarmuutta ja riittämättömyyttä siitä, etten heti hallinnut kaikkea. Vaikka yritin kuinka järkeillä, ettei minun tietenkään tarvitse osata ja muistaa jokaista kommervenkkiä heti, alkukesästä olin niin ahdistunut, että työasioiden stressaaminen itketti harva se päivä. Ei paljon auttanut miehen lohdutus siitä, että kunhan pääsen vauhtiin, kaikki helpottuu – vaikka niinhän siinä tietysti kävi. Heinäkuussa hommat sujuivat jo rutiinilla, ja loppujen lopuksi työ oli suurimmaksi osaksi ihan mukavaa kiireestä huolimatta. Pienessä kaupassa erilaista tehtävää ja opeteltavaa oli runsaasti, varsinkin, kun joka vuorossa oli hieman eri hommansa ja kaikki piti osata hoitaa niin, ettei sormi mennyt suuhun yksin ollessakaan. Työyhteisö kaupassamme oli kuitenkin aivan ihana ja lisätienestit tulivat tarpeeseen, joten kokonaisuudessaan olen varsin tyytyväinen kesätyöhöni.

Vaikka työ luonnehtikin vahvasti kesänviettoa, ehdimme myös lomailla hieman. Kävimme kolme kertaa mökillä ja kerran Yyterissä. Polttava helle ei oikein ole kummankaan meidän makuumme, ja varsinkin mies kärsi jatkuvasta kuumuudesta ja hikisestä olosta. Kerrostalokotimme myös kuumeni aivan järkyttäväksi, ja kunnolla ikkunat peittävät ja auringonvalon poissa pitävät verhot pääsivät toden totta hankintalistalle.

Pitkällä tähtäimellä suurin kesän aikana tietoomme tullut uutinen oli se, että mieheni pääsi opiskelemaan. Olen aivan superiloinen hänen puolestaan! Mieheni on hakenut kyseiselle alalle pari kertaa aiemminkin, mutta nyt hän oli vihdoin oikeasti motivoitunut pääsemään sisään ja panosti pääsykokeisiin kunnolla. Opiskelijaelämä tulee olemaan meille aika suuri muutos, koska tähänastisen parisuhteemme ajan mies on ollut erilaisissa pätkätöissä, työkokeiluissa ja työttömänä. Molempien opiskelu tietää tulojen tipahtamista, mutta olen tosi onnellinen, että puolisoni on nyt löytänyt selkeämmän vision siitä, mitä hän haluaa ammatikseen tehdä. Miehen opinnot alkoivat elokuun puolivälissä, ja ainakin toistaiseksi hän on viihtynyt koulussa oikein hyvin.

Muita kivoja käänteitä kesältä olivat vanhempieni hankkima ihana koiranpentu sekä parhaan ystäväni muutto takaisin kotikaupunkiini. Pääsin tapaamaan ystävääni kesän aikana joka kuussa useamman kerran, mikä on ollut todellista luksusta, kun viimeiset pari vuotta ovat menneet välillä puolen vuodenkin tapaamisväleillä. Ystäväni lisäksi tapasin muitakin kavereita, ja erityisen mukavaa oli nähdä alkukesästä pari kertaa vanhoja luokkakavereitani pitkästä aikaa. Toisaalta ihmissuhteissa ikävänä ja mieltä painavana asiana on ollut välien etääntyminen erään toisen, tärkeän ystävän kanssa. Toivon, että saamme vielä välit hänen kanssaan kuntoon ristiriidoista huolimatta.

Vaikeuksista ja varsinkin stressaavasta alkukesästä huolimatta tuntuu, että tänä kesänä tapahtui paljon ja kuitenkin pääasiassa positiivisia asioita. Nyt olen joka tapauksessa valmis hyvästelemään kesän, ja odotan jo innolla opiskelujen alkua ja paluuta tavalliseen arkeen.