Jonathan pinkki välikausihaalari 8 €, Kirpputori Silinteri

Lupilu sadetakki 0.80 €, Areena Kirppis

Lindex vaaleanpunainen pörrötakki 4.40 €, Trendy Kids

Syyskaudelle tarvittiin jonkin verran päivitystä lasten ulkovaatteisiin. Esikoisen vermeet olivat vielä keväältä sopivat, mutta ostin hänelle söpön vaaleanpunaisen pörrötakin kauppareissuja, jumalanpalveluksia sun muita lähinnä autolla taitettavia käyntejä varten. Keskimmäiselle löysin tosi edullisesti Jonathanin pinkin välikausihaalarin. Meillä oli esikoisen jäljiltä tässä koossa vain aika kulahtanut vk-haalari, jonka mitat eivät oikein istuneet keskimmäiselle, joten oli kiva saada hänelle ihan oma, hyväkuntoinen haalari.

Myös keskimmäisen sadevaatteet olivat jääneet pieniksi, joten hommasin hänelle uuden sadetakin superhalpaan alle euron hintaan. Sadetakeille on loppujen lopuksi aika vähän käyttöä, koska useimmiten ulkoilut tulee ajoitettua hetkiin, kun ei juuri parhaillaan sada ainakaan paljoa. Kurahousuja tarvitaan selvästi enemmän, koska maa pysyy märkänä pitkään. Tällainen halppisversio on siis oikein passeli päiväkotivaruste.

Viking välikausikengät 4.50 €, Areena Kirppis

Siniset tähtitennarit 5 €, Tori.fi

Lasten jalat olivat venähtäneet kesän aikana huimasti, ja oikeastaan koko esikoisen kenkäkokoelma kaipasi päivityksen. Siniset tähtitennarit tilasin Torin kautta, ja vaikka koko oli hieman suurempi kuin mitä odotin, kyllä niitä on jo pystynyt hyvin käyttämään. Tarran ansiosta kengät saa jalkaan, vaikka nauhojen solmiminen ei lapselta vielä itsenäisesti sujukaan. Välikausikengät ovat sitten hyvä jatkumo niille, kun säät alkavat olla vähän kosteampia ja viileämpiä.

Pinkit Kuomat 8 €, Helmi Center

Treton kumisaappaat 10 €, Trendy Kids

Tretonin kumisaappaat olivat hieman hintavammat kuin mitä yleensä kumppareista kirpparilla maksan, mutta ostin ne, koska tarve oli akuutti ja koko juuri sopiva. Tretoneissa plussaa on myös hyvä varvastila. Kuomatkin olisi voinut löytää pari euroa halvemmallakin, mutta kunto oli loistava, koko sopiva ja kuosi lapselle mieluisa, niin ostin ne jo valmiiksi kaappiin talvea odottelemaan. Meillä on käytetty oikeastaan joka talvi pelkästään Kuomia. Niitä löytyy helposti kirpputoreilta, ne ovat lämpimät ja lasten on helppo pukea ne itse jalkaan.

Name It mustat legginssit 0.50 €, Kierrätyskeskus Lielahti

Next tummansiniset pilkulliset housut 0.30 €, Kirpputori Silinteri

Sisävaatetta ostan yleensä lähinnä esikoiselle, koska pienemmät perivät hänen vanhat kuteensa. Kesän jäljiltä oli kuitenkin tarvetta erityisesti keskimmäisen lapsen housuvaraston täydentämiselle. Kun lämpimillä säillä pihalle tuli usein asteltua spontaanisti sisäpöksyissä, koristi kesän lopussa hänen lähes kaikkia housujaan pinttyneet ruohotahrat. Onneksi kirppareilla vastaan on osunut parit suorastaan häkellyttävän halvat pöksyt!

H&M leopardikuvioinen paita 1 €, Kierrätyskeskus Lielahti

Lindex mintunväriset velour-housut 2.50 €, Trendy Kids

Myös esikoiselle on tullut hankittua pari sisävaatetta. Mintunvihreät velour-housut ovat ihanan pehmeät ja näin säiden viiletessä sopivasti hieman paksummat sisäpöksyt viisivuotiaallemme. Leopardikuvioinen paita tarttui mukaan lähinnä halvan hinnan ja helpon yhdisteltävyyden vuoksi. En tosin tarkistanut tuotetta riittävän huolellisesti kaupassa, koska kotona huomasin, että toisessa kyynärpäässä on pieni reikä ja toinenkin on hiutunut melkein puhki. Mutta kyllä paita vielä päiväkotikäytössä menettelee.

Olemme tässä viimeisen parin kuukauden aikana tutustuneet ja ystävystyneet uuden pariskunnan kanssa. Siitä voisi laittaa ihan rastin seinään, sen verran harvoin näin aikuisiällä tulee saatua uusia kavereita elämään! Tapasimme ensimmäistä kertaa kesällä seurakunnan leirillä, kun tuttu vanhempi pariskunta esitteli meidät toisillemme. Olemme nyt olleet yhteyksissä viikoittain, kyläilleet puolin ja toisin sekä käyneet yhdessä puistoilemassa. Kaiken huipuksi asumme vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä toisistamme! Meillä ei ole koskaan ollut tällaisia ”naapurikavereita”, joiden kanssa voisi vain sopia ex tempore treffit puistoon vartin varoitusajalla, joten tämä on aikamoinen lottovoitto.

Erityisen hienoa on myös se, että sekä molempien pariskuntien miehillä että naisilla tuntuu synkkaavan hyvin yhteen. Meillä ei ole ikinä aiemmin ollut kaveripariskuntia siinä merkityksessä, että sekä minä että mies olisimme ystäviä toisen pariskunnan kanssa. Toki meillä on joitain yhteisiä kaveriporukoita, joissa on sekä miehiä että naisia, ja miehen lapsuudenkaverin kyläillessä minä olen aina mukana pelaamassa. Mutta esimerkiksi kaikki minun ystäväni ovat nimenomaan minun ystäviäni. Puolisot eivät ole tutustuneet sen kummemmin keskenään, ja näen kavereitani aina joko itsekseni tai lasten kanssa. Nyt onkin ihan hassua (ja tosi kivaa ja kätevää), kun voimme tavata koko perheen voimin ja kaikille on mieluisaa seuraa.Tällainen ”koko perhe mukaan” -konsepti on minulle entuudestaan tuttu lasten kanssa liikkumisen puolesta, koska oikeastaan kaikilla lähimmillä kavereillani on pieniä lapsia. Lisäksi lapsillamme on monta suunnilleen samanikäistä serkkua. Kavereiden tai sukulaisten tapaamiset toimivat samalla leikkitreffeinä. On minulla toki pari lapsetontakin ystävää, joita näen satunnaisesti (ilman omia lapsiani), mutta kieltämättä sama elämäntilanne helpottaa tapaamisten sopimista. Koska aikaa ilman lapsia järjestyy rajallisesti, on helpompaa nähdä ystäviä jälkikasvun kera. Ja kun lapsille on vieläpä tarjolla leikkikavereita, ehtii aikuisten keskenkin vaihtaa kuulumisia ilman, että lapset haluavat olla koko ajan kiinni äidissä.

Esimerkiksi miehen siskon perheen kanssa välimme ovat lähentyneet selvästi nimenomaan lasten syntymän myötä. Aikaisemmin näimme häntä aika harvakseltaan, mutta nykyisin kyläilemme viikoittain ja serkuksilla on aina kivat leikit yhdessä. Muista kavereistanikin yhden löysin nimenomaan äitiyden myötä, kun vastasin hänen viestiinsä Facebookin uskovien äitien ryhmässä. Viestittelimme ensin WhatsApissa ja aloimme sitten nähdä. Vaikka nykyisin tahti on hiipunut aiemmasta pari kertaa kuussa -rytmistä pikemminkin puolivuosittaiseksi, on mukavaa, kun elämässä on tyyppejä, joiden kanssa puida juuri äitiyteen liittyviä ajatuksia.

Kaverustuminen aikuisiällä ei kuitenkaan ole (ainakaan minulle) ihan helppoa. Tuntuu usein vaikealta ottaa ensimmäistä askelta ja ehdottaa konkreettista tapaamista. Helposti sitä ajattelee, että kaikilla on jo riittämiin ystäviä ja kiireitä, tai sitten jännittää, riittääkö puhuttavaa ja synkkaako ihmisen kanssa tarpeeksi. Tämän uuden ystävyytemme syntymisessäkin auttoi huomattavasti, kun tuttavapariskuntamme toimi eräänlaisena ”välittäjänä”. He kertoivat jo etukäteen, että tällaisia tyyppejä leirille on tulossa, vaihtakaa ihmeessä numeroita ja tutustukaa. Kun tiesimme jo valmiiksi, että toinenkin osapuoli on kaivannut kristittyjä ystäviä, tuntui luontevalta vaihtaa keskustelun päätteeksi puhelinnumeroita. Ilman tuttavaparin myötävaikutusta tuskin olisimme tulleet aloittaneeksi keskustelua tapaamisten sopimisesta puhumattakaan.