Kolmen viikon yhteinen kesälomamme meni tosi mukavasti ja vauhdilla. Touhua riitti runsaasti, mutta se oli vain kiva juttu. Ei tullut tylsää, ja oli kiva reissata perheenä esimerkiksi seurakunnan leirillä. Nyt nämä kaksi viikkoa mies on töissä ja minä vastuussa lapsista. Lomailu ainoana aikuisenakin on sujunut hyvin ja yllättävänkin leppoisasti. Isommat ovat viihtyneet tosi paljon keskenään kotipihassa. Lisäksi olemme käyneet päivittäin lähipuistossa (ja syöneet matkalla vadelmia kävelyteiden varsille villiintyneistä marjapuskista). Olin suunnitellut varmuuden varalle pitkän listan puuhaideoita kirjastoreissuista pidempiin puistoretkiin, mutta päivät ovat hujahtaneet nopeasti ohitse ihan vain kotiympyröissäkin. Lisäksi olemme kyläilleet ystävillä ja nähneet perhettä.

Nyt viikonloppuna juhlittiin sukulaisten kesken viisivuotiasta esikoistamme. Jopa juhlajärjestelyt sujuivat ihmeellisen helposti, kun lapset leikkivät tyytyväisinä takapihalla. Oma aidattu piha olohuoneen jatkeena on kyllä ihan super juttu tämän ikäisten kanssa! Synttärileipomiset veivät viime viikolla siinä määrin huomiota, että on tuntunut ihan hassulta orientoitua siihen, että muuttommekin on totta tosiaan jo viikon päässä. Olemme kyllä pakkailleet pienissä erissä jo suurimman osan kaappejen sisällöistä, ja etenkin mies on ollut ahkera muuttolaatikoiden täyttämisessä. Tänä aamuna itsekin pakkasin ison pinon juhlien jälkeen pakattavaksi vapautuneita astioita. Samaan aikaan tuntuu, että melkein kaikki mahdollinen on jo pakattu, ja sitten toisaalta irrallista tavaraa on vielä vaikka millä mitalla. Esimerkiksi lasten leluja kun ei voi kauhean rajulla kädellä pistää laatikoihin vielä tässä kohtaa, jotta tytöt eivät tylsisty.Tämä viikko kuluu varmaan aika paljolti muuttovalmistelujen parissa. Ensi viikko on miehen viimeinen lomaviikko, ja silloin olemme jo uudessa kodissa laittamassa paikkoja kuntoon. Emme tee nyt heti mitään kummempaa remonttia, mutta ihan vain tavaroiden purkaminen vie varmasti oman aikansa. Isompaan kotiin tarvitaan lisää valaisimia, mattoja ja verhoja, joten kirppiksille riittää myös asiaa. Lisäksi yhden pienen maalausprojektin (ovikaaren reuna ruskeasta valkoiseksi) haluaisin toteuttaa suhteellisen pian. Makuuhuoneiden tapetit eivät ole ykkössuosikkeja nekään, mutta saa nähdä, millä aikataululla viitsimme ryhtyä niitä uusimaan. Huonejärjestys tulee todennäköisesti vaihtumaan seuraavan viiden vuoden kuluessa moneen kertaan, ja en rehellisesti sanottuna vain yksinkertaisesti välitä kovin paljon siitä, onko sisustus juuri makuni mukainen vaiko ei. Tyydyn todennäköisemmin siihen ihan ookooseen kuin näen paljon vaivaa juuri mieleiseni lopputuloksen eteen.

Muutto tehdään jälleen kerran vauva kainalossa -metodilla, mikä hieman jännittää. Kuopuksemme ei ole vielä ikinä ollut missään hoidossa ja rintaa kaipaillaan muutaman tunnin välein, joten ei tunnu vaivan väärtiltä ajeluttaa häntä mummilaan. Varsinkaan kun hänelle kelpaa erityisesti väsyneenä usein vain minun sylini. Onneksi meillä on noin muuten tosi hyvin muuttoapulaisia, joten uskoisin homman sujuvan joka tapauksessa hienosti. Isommat lapset menevät minun äitini luokse hoitoon, ja miehen äiti tulee muuttoavuksi ja voi mahdollisesti vähän auttaa vauvan kanssa. Kantajia on miehen lisäksi hänen veljensä, isänsä ja siskonsa mies, eli kätevästi kaksi paria painavia huonekaluja varten. Miehen sisko lupasi tulla aamupäiväksi uudelle kodille auttamaan tavaroiden paikalleen laittamisessa, ja jos kantohommat eivät ole iltapäivään mennessä valmiit, yksi miehen kaverikin on luvannut tullat töiden jälkeen apuun.

Apukäsiä on siis suorastaan ruhtinaallisesti. Lisäksi matka kotien välillä kestää autolla vain muutaman minuutin, eli toivon mukaan muutto-operaatio hoituu suhteellisen sutjakkaasti. Nykyisen asuntomme avaimet täytyy palauttaa vasta elokuun puolivälin jälkeen, joten loppusiivouksesta ei tarvitse vielä tässä kohtaa murehtia. Kun isommat lapset palaavat elokuussa päiväkotiin, voin käydä vauvan kanssa pienissä erissä siivoilemassa paikkoja kuntoon, ja tehdä sitten jonkun yhden iltapäivän loppurysäyksen miehen hoitaessa vauvaa.

Tuntuu kyllä niin jännittävän kutkuttavalta päästä ihan pian uuteen kotiin – meidän omaan kotiimme! En ole oikein osannut suunnitella sisustusta tai mitään muutakaan kunnolla ennen, kuin olemme konkreettisesti siellä ja pääsee näkemään, kuinka huonekalut asettuvat paikoilleen. Onneksi meillä on koko loppuelämä aikaa tehdä kodista omannäköistämme.

Vauvamme täytti kahdeksan kuukautta. Hän harjoittelee ahkerasti konttausasentoa ja pyrkii selvästi hanakammin pystyyn. Pikkuinen pääsee jo istumaan itsenäisesti ja pystyy nousemaan melko korkeidenkin esteiden päälle. Varsinainen konttaaminen ei vielä onnistu, mutta tätä menoa siihenkään ei varmasti kauaa mene. Laskimme jo varmuuden vuoksi pinnasängyn pohjan alemmaksi. Ylipäätään vauvan kanssa saa olla tarkempana, ettei hän kopsauttele päätään tai saa käsiinsä kiellettyjä tavaroita.

Ruokailuiden osalta olemme menneet edelleen lähinnä hedelmä-, kasvis- ja lihalinjalla. Aamupäivällä vauva saa joko hedelmä- tai kasvissosetta, päivällä ruokasosetta ja illalla hedelmää. Pikkuhiljaa olisi varmasti hyvä lisätä neljättä kiinteää ateriaa päivään, mutta se tuntuu vähän haasteelliselta, kun puurot eivät kelpaa vauvalle alkuunkaan. Olemme kokeilleet satunnaisesti hirssiä, tattaria ja ruista, mutta kaikki syljetään pois. Vain hedelmäsoseet sekä kaikista sileimmät ruokapiltit maistuvat vauvalle hyvin, ja niitä vedellään kokonainen purkillinen.

Omatekoisten soseiden osalta olen luovuttanut tyystin. En jaksa tehdä enää uusia pakkaseen, kun ne kokeiluluontoisesti sulattamanikin päätyvät parin lusikallisen päätteeksi biojätteeseen. Pääasia kuitenkin, että edes jotkut soseet maistuvat, ja niin hedelmää, kasvista kuin lihojakin tulee joka päivä syötyä. Imetyskertoja on edelleen aika paljon, enkä ole niitä yrittänyt sen kummemmin säännöstellä tai vähentää. Tarjoan maitoa edelleen parin-kolmen tunnin välein ja yleensä se aina vauvalle maistuu. Varsinkin ennen unia rinta on tärkeä.

Kokeilin taas pitkästä aikaa paria lusikallista pastaa eli vehnää sisältävää sosetta, ja – sattumaa tai ei – vauva pulautti seuraavana päivänä hiukan ja nukkui pari yötä selvästi levottomammin. Aiomme siis toistaiseksi edelleen vältellä kauraa ja vehnää. Noin muutoin vauva nukkui tässä välissä jo tosi hyvin. Eräänäkin yönä hän heräsi vain klo 23 ennen, kuin olin itse ehtinyt nukahtaa, ja uudelleen klo 6.15, minkä jälkeen olikin jo ihan sopiva aika aloittaa aamutoimet. Olen siis saanut välillä lähes keskeytyksettömiä yöunia.

Päikkäreissä rytmi on säilynyt aika lailla ennallaan. Ekat unet ovat pisimmät, yleensä noin puolitoista tuntia, ja toiset iltapäivän unet puolesta tunnista tuntiin. Kolmansiin minitorkkuihin tarvitsee turvautua enää vain, jos olemme esimerkiksi koko päivän liikenteessä ja vauva ei saa nukuttua kaksia aiempia unia riittävän pitkään. Keskimmäisemme lopetti nyt päiväunensa, joten on ollut kätevää, kun päivän puuhia on pystynyt ajoittamaan helpommin vauvan aamupäikkäreiden mukaan. Kun hän saa aamulla nukkua rauhassa pitkään omassa sängyssä kotosalla, päivällä on helpompi liikkua kodin ulkopuolella.

Neuvolassa kävimme alkuviikosta. Vauvalla on aika paha ihottuma leuan alla, joka johtuu osittain varmasti kuolaamisesta, mutta tuntuu reagoivan lisäksi viljoihin. Saimme ohjeet lääkevoiteen käyttöön ja kokeilemme nyt, josko sillä saisi punoituksen rauhoittumaan. Painoa pikkuisella oli reilut kahdeksan kiloa ja pituutta karvan alle 68 senttiä. Hän on siis edelleen hieman pienempi kuin aiemmat vauvamme samassa iässä, mutta kasvaa silti hienosti. Vaatteista käytössä on koko 68.