Terveisiä kesälomalta! Meillä onkin ollut varsin puuhakas loman aloitus. Lapset jäivät päiväkodista lomille viime viikon keskiviikkona ja mies juhannuksena. Suuntasimme heti loman startiksi juhannuksen viettoon mökille. Olimme siellä neljä päivää, tänään pidämme välipäivän kotona pyykkivuorta setvien ja huomenna lähdemmekin jo heti kukonlaulun aikaan laivalla Ahvenanmaalle. Viikonlopullekin on tiedossa kerrakseen ohjelmaa, muun muassa miehen siskon 30-vuotisjuhlat ja pienryhmämme kokoontuminen.

Meillä ei ole ollut useampaan vuoteen tällaista kunnollista koko perheen yhteistä kesälomaa. Olen aina joko lomaillut itsekseni lasten kanssa miehen tehdessä kesäopintoja, tai sitten olemme olleet kummatkin töissä. Selvästi sitä onkin tullut haalittua paljon ohjelmaa, kun kerrankin voidaan tehdä ja mennä yhdessä koko porukalla. Tiedossa olisi vielä ainakin Puuhamaan reissu, käynti miehen puolen suvun mökillä, seurakunnan leiri sekä erinäisiä juhlia. Unohtamatta muuttoa heinä-elokuun vaihteessa! Saapa siis nähdä, ehdimmekö tänä kesänä enää uudelleen minun puolen mökillemme. Olisi kiva ehtiä viettää edes jokunen päivä ihan vain rennosti kotosallakin, vaikka erinäinen touhu onkin kivaa ja virkistävää.

Mökkireissumme sujui joka tapauksessa mukavasti. Ekana päivänä myös vanhempani olivat kanssamme mökillä, ja pappa grillasi herkullista lohta kaikille. Lapset pääsivät isovanhempien kanssa saunomaan ja vähän järveenkin, vaikka etenkin esikoisen mielestä vesi oli vielä turhan viileää. Koska mökkiin ei mahdu yöpymään kuin yksi seurue kerrallaan, viikonlopun olimme mökillä keskenämme. Maanantaina suuntasimme vielä perinteiselle kirpparikierrokselle mökin lähipitäjään. Ostimme sieltä muun muassa paljon kivoja kristillisiä kirjoja lapsille.Mies oli hiukan flunssainen, joten klapien vientiä tai muuta työsavottaa emme mökkiloman aikana juuri edistäneet. Itse innostuin kuitenkin puutarhahommista. Mökin pihapiiri on ollut useamman vuoden vähällä huomiolla, joten se on pitkälti luonnontilassa. Oli tosi rentouttavaa ja koukuttavaakin leikellä heinikkoa kivien ja pensaiden ympäriltä sekä repiä rikkaruohoja. Työn tuloksen näki heti, ja aina vain riitti uusia kohtia, joita olisi voinut raivata!

En lukenut oikeastaan yhtään, kun vapaahetket kuluivat joko pihan parissa tai miehen kanssa lautapelejä pelaten. Vauva kyllä jonkin verran hidasti pihapuuhia, vaikka hän viihtyikin yllättävän pitkiä aikoja sylissä samalla, kun kitkin toisella kädellä heinikkoa. Tämä seitsemän kuukauden ikä on siitä vähän hankala ulkoilun kannalta, ettei vauva osaa vielä istua ilman tukea tai liikkua muutoin kuin ryömimällä. Kaikki pihan aarteet pikkukivistä käpyihin menevät suuhun, joten pienintä pitää melkeinpä yksinomaan kanniskella pihalla ollessa.

Lapset viihtyivät mökillä hyvin. Esikoinen innostui mukaan otetusta uudesta värityskirjasta siinä määrin, että olisi välistä ulkoilun sijaan vain tönöttänyt sisällä sen parissa. Lueskelimme mökkilukemistoksi kerättyjä Miina ja Manu -vihkosia ja lapset työntelivät terassilla nukkejaan vaunuissa. Mölkyn peluu sujui jo oikein hienosti jopa kaksivuotiaalta keskimmäiseltämme! Sunnuntaina uimme ja saunoimme oman perheen kesken. Vauva nukkui kätevästi koko operaation ajan, ja muutenkin hänen päiväunensa sujuivat mökillä yhtä hienosti kuin kotonakin. Öisin pikkuinen kyllä heräili normaalia tiheämmin, mutta ihan kohtalaiset unet saimme siitä huolimatta.

Nyt sitten vain uudelleen laukkuja pakkaamaan ja kohti seuraavaa lomareissua! Kirjoitan varmasti postauksen vielä huomenna alkavasta Maarianhaminan reissustammekin.

Vietimme tällä viikolla esikoisemme ensimmäisiä kaverisynttäreitä. Aiempien vuosien sukusynttäreilläkin on toki ollut lapsivieraita serkkujen ja kummitädin lasten muodossa, mutta nyt pidimme ekaa kertaa omat juhlat päiväkotikavereille. Esikoinen oli viime syksynä ensimmäistä kertaa päikkykaverinsa synttärijuhlissa, ja sen jälkeen juhlakutsuja on sadellut tasaiseen tahtiin pitkin vuotta. Omia kekkereitä on odotettu hartaasti, ja nämä viisivuotissynttärit tuntuvatkin selkeästi olevan se kohta, kun kaverisynttärien konsepti on lähtenyt meidän piireissämme käyntiin.

Esikoisen juhliin saapui neljä päiväkotikaveria sekä heistä yhden pikkusisko, eli yhteensä viisi vierasta. Se oli mielestäni oikein sopiva määrä. Ei tullut liikaa hulinaa mutta juhlatunnelma olisi saatu pystyyn, vaikka joku olisi sattunut olemaan kipeänä. Itse asiassa alun perin kutsuimme vielä pari muutakin kaveria, mutta he eivät päässeet osallistumaan. Lähetin onneksi kutsut tekstareilla sen verran ajoissa, että ehdimme sitten hyvin pyytää vielä yhtä muuta kaveria tilalle, kun tilaa vieraslistalta vapautui.

Näin kesäaikana lienee aika tyypillistä, että kaikki kutsutut eivät pääse paikalle. Osittain senkin takia järjestimme juhlat melkein kuukauden todellista syntymäpäivää aikaisemmin. Esikoisemmehan on syntynyt heinäkuun lopulla, mutta arvelin, ettei kuumin lomakausi olisi kovin otollinen aika saada lapsivieraita kekkereihin. Lisäksi meillä on tulossa heti elokuun alussa muutto, joten halusin saada kaverijuhlat hoidettua pois alta hyvissä ajoin ennen muuttohässäkkää. Sukulaissynttäreitä juhlitaan sitten joka tapauksessa oikean syntymäpäivän aikoihin, joten kaverijuhlien aikaisempi ajankohta ei haittaa. Ensi syksynä osa kutsutuista siirtyy jo eskariin ja eri ryhmään oman lapsemme kanssa. Senkin vuoksi tuntui luontevammalta pitää juhlat etukäteen kuin vasta elokuun lopulla.

Samasta syystä valitsimme synttäreiden ajankohdaksi arki-iltapäivän. Kesäviikonloput ovat monilla tapahtumantäyteisiä, kun taas tavallisista tiistai-illoista ei ole niin paljon kilpailua. Kemut alkoivat puoli viideltä. Siten suoraan päiväkodista tulevatkin ehtivät mukavasti mukaan, mutta juhlinta ei venynyt iltamyöhälle. Koska juhlat ajoittuivat monien perheiden päivällisaikaan, varasin tarjoiluihin myös tukevampaa syötävää. Suolaisena meillä oli pakastealtaan pikkupitsoja sekä lihapullilla, nakeilla, viinirypäleillä, minitomaateilla ja kurkulla varustettuja cocktail-tikkuja.Makeina tarjoiluina oli mansikkajäätelöä, vaahtokarkkeja ja keksejä. Päätähtenä toimi kakku, jonka täytteenä oli Kuningatar-piltistä ja vaniljatuorejuustosta Kinuskikissan hedelmätäyte-ohjetta mukaillen tehty täyte. Päällä oli ihan vain kermavaahtoa, Skittles-karkeista tehty ja nonparelleilla täytetty sydän sekä samaisilla Skittleseistä koostettuja monivärisiä kukkia. Kakkujen koristelu ei kuulu erityisosaamisiini, mutta lopputuloksesta tuli mielestäni yllättävän kiva.

Lapset tuntuvat arvostavan tuttuja ja simppeleitä herkkuja, joten valitsin tietoisesti aika yksinkertaisen menyyn. Viisivuotiaat eivät kuitenkaan huomaa tai laita painoarvoa sille, onko juhlakalun äiti väkertänyt leipomuksia yökaudet vai ovatko ne peräisin kaupan hyllyltä. Juotavaksi lapsille oli pillimehut ja janoisemmille lisäksi päärynämehua tiivisteestä. Koristeisiinkaan emme satsanneet sen enempää, vaan mies puhalteli olkkariin muutamia ilmapalloja. Pari niistä ripustettiin ovensuuhun, jotta vieraiden olisi helpompi löytää perille.

Ohjelmaa vähän mietiskelin etukäteen. Melkeinpä kaikilta synttäreiltä, joissa esikoinen on ollut, hän on tuonut kotiin viemisinä onginnasta saadun aarrepussukan. Itse kuitenkin ihan periaatteesta vähän vastustan lasten ”goodie bageja”. Ostettavaa ja tavaraa tulee vuoden mittaan ihan kerrakseen jo kaikista kaverisynttäreiden lahjoista. Vähän jännitin, kiinnittäisikö joku huomiota puuttuviin vieraslahjapusseihin, mutta onneksi se ei tuntunut häiritsevän ketään. Kukaan lapsista ei kysellyt lahjojen perään, vaan he ihmettelivät yhdessä tyytyväisinä esikoisen saamia lahjoja.

Lopulta juhlissa ei tarvittu mitään sen kummempaa ohjelmaa. Olin tulostanut vanhempieni luona varalle kasan värityskuvia, jos jollakulla tulisi tylsää tai lapsia tarvitsisi ohjata rauhallisempiin puuhiin. Niille ei kuitenkaan tullut käyttöä. Sää oli kiva, joten lapset olivat pääasiassa pienellä pihallamme, jonne oli koko ajan ovi auki. He touhusivat leikkimökissä, puhalsivat saippuakuplia ja leikkivät lopussa jonkin verran myös sisällä. Olin etukäteen pohtinut, että jos lapsilla ei riittäisi touhua, voisimme mennä myös taloyhtiön puistoalueelle ja piirtää vaikka katuliiduilla. Pari tuntia hujahti kuitenkin ohitse niin vikkelään, että pysyttelimme kotona.

Kaiken kaikkiaan juhlat onnistuivat oikein mukavasti. Lapsilla vaikutti olevan hauskaa eikä mitään kummempia kommelluksia sattunut. Ehkä jatkossa kaverisynttärit voisi vetää vieläkin pienemmällä panostuksella, seura kun tuntuu olevan synttäreissä joka tapauksessa se tärkein juttu. Esimerkiksi kakuksi olisi varmasti riittänyt joku valmiina ostettukin. Tulevaisuudessa kolmen lapsen erillisissä sukulais- ja kaverisynttäreissä tulee olemaan paljon järjestettävää, joten oli kiva huomata, että toimivat kaverisynttärit eivät kovin ihmeellisiä etukäteisvalmisteluja vaadi.