Kymmenenkuinen vauva

Pienimmäisemme on ihan pian kymmenenkuinen. Hän on edelleen ihana, hyväntuulinen pikku pallero, joka konttaa aina tilaisuuden tullen hurjaa vauhtia leikkihuoneeseen isosiskojen leluja tutkimaan. Välillä hän liikkuu karhukävellen ja seisominen sujuu tukea vasten, joskus pari sekuntia ilmankin. Vauva on myös ottanut joitakin satunnaisia askeleita tuen kanssa, mutta varsinaisesta tuen kanssa kävelemisestä ei vielä voida puhua.

Vierastaminen tuntuu viime aikoina hiipuneen. Vauva oli kuukausi sitten muuttosiivouksemme yhteydessä ekaa kertaa pari tuntia hoidossa äitini kanssa, ja hänellä oli mennyt tosi hienosti. Pikkuinen oli tutkinut tyytyväisenä lelujaan ja ollut kaikin puolin hyväntuulinen. Ylipäätään vauveli menee nykyään aika mutkattomasti muidenkin syliin, vaikka väsyneenä tai kiukkuisena kelpaa vain äiti. Uutena juttuna hän on oppinut sanomaankin ”äiti”, ja varsinkin itkiessä hokee melkein poikkeuksetta ”äiti äiti äiti”. Se on superhellyyttävää! Muita vakiojuttuja ovat ”tättä” ja unta haeskellessa ”käy käy käy”.

Yöunissa on ollut aika paljon hulinointia tässä viime aikoina. Jossain vaiheessa vauva heräili perusyönä 5-10 kertaakin, ja muutamana yönä jäi valvomaan ja itkeskelemään pidemmäksi aikaa, mitä ei ole aiemmin ollut. Nyt viime viikkoina unet ovat olleet taas hieman parempia ja yöllisiä herätyksiä keskimäärin kolme. Päiväunista tärkeimmät ovat edelleen aamun puolentoista tunnin pitkät unet noin klo 9.30-11. Toiset päikkärit ovat selvästi lyhyemmät ja vaihtelevammat. Parina päivänä vauva on skipannut ne kokonaan, mutta yleensä hän nukkuu reilut puoli tuntia joskus siinä neljän aikoihin. Nukahtamisessa unipupun merkitys on kasvanut, ja usein pikkuinen vaipuu uneen peukaloa imeskellen ja pupun korvaa pidellen.

Ensimmäinen hammaskin on saatu vihdoin puskettua alahuulen lävitse. Johan sitä oli odotettu! Seuraava hammaskin on jo tulossa aivan hollilla. Olemme kokeilleet satunnaisesti sormiruokailua, mutta suurimmaksi osaksi vauva syö edelleen pilttejä. Hän tulee nykyisin ruokapöytään yleensä aina samoihin aikoihin muun perheen kanssa ja syö kiinteitä neljästi päivässä. Maitoa menee sitten välipaloiksi vähän joka välissä. Erityisen tärkeitä ovat päivä- ja yöunia edeltävät imetyshetket.

Tällä viikolla meillä starttasi muskari. Oli jotenkin ihana päästä vauvan kanssa ihan kahdestaan harrastukseen, jossa keskitytään nimenomaan häneen. Arjessa tai kotona ollessa kun keskiössä ovat useimmiten joko isompien aktiviteetit tai kotiaskareet. Muskari on seurakunnan järjestämä ja siellä oli iso joukko muitakin vauvoja. Kiinnitin taas huomiota siihen, että meidän neitimme näytti ikäisekseen pienikokoiselta – hän oli muskariryhmässä vanhimmasta päästä, mutta moni muu nuorempi vauva oli kooltaan suurempi. Tässä vauvavaiheessa jokainen kasvaa niin omassa tahdissaan! Tarkkoja mittoja minulla ei vauvastamme ole, koska seuraava neuvola on vasta vuoden ikäisenä. Ihan normaalisti hän kuitenkin kasvaa, ja vaatteissakin olemme alkaneet vähitellen siirtyä kohti kokoa 74.

Perhe Ystävät ja perhe Lapset Vanhemmuus

Puutarhurointia ja puuhia uudessa kodissa

Uuteen kotiin on muutettu, tavarat purettu, vanha asunto siivottu ja arki aloitettu miehen töihin paluun sekä isompien lasten päiväkodin merkeissä. Blogi on jäänyt ihan sivuun, kun olen keskittynyt ensin siivoukseen ja järjestelyyn, sitten pihan hoitoon. Tosi mukavasti arkemme on kuitenkin lähtenyt pyörimään. Juuri nyt olen pienessä flunssassa, mutta ihme kyllä lapsille ei ole tullut pientä nenän valumista kummempaa.

Muutto itsessään meni tosi hyvin ja ripeästi. Meillä oli runsaasti apuvoimia, joten koko muuttokuorma oli siirretty asunnosta toiseen jo hyvissä ajoin iltapäivällä. Tavaroiden paikoilleen saamisessa kesti pari päivää lisää. Koska uudessa kodissa huoneita on enemmän ja kaappien sijainnit tietysti ihan erit kuin edellisessä kämpässämme, kesti jonkin aikaa kehitellä kaikille tavaroille järkevät paikat. Nyt koti on kuitenkin tuntunut jo hyvän aikaa kodilta. On ihanaa, kun on tarpeeksi tilaa kaikille arjen toiminnoille ja omat tutut tavarat ympärillä.

Vaikka emme remontoikaan (ainakaan vielä) mitään, uuteen kotiin on tarvinnut hankkia kaikenlaista pientä sekalaista verhokiskoista teräsharjaan. Entinen asukas onneksi jätti meille hyvän kokoelman esimerkiksi puutarhanhoitovälineitä, joita emme ennestään omistaneet lainkaan. Olen kitkenyt pikkuhiljaa vanhaa kasvimaata rikkaruohoista sekä rapsuttanut pihakiveyksiä esiin sammaleen alta. Se on ollut oikeastaan tosi kivaa ja rentouttavaakin puuhaa, joko itsekseen iltaisin podcasteja kuunnellen tai sitten vauva kainalossa ja isommat lapset vieressä häärien.

Vaikka olen ihan noviisi puutarhanhoidossa, olen innostunut miettimään, miten vanhan kasvimaan saisi tuottamaan satoa tulevina vuosina. Kasvimaalta löytyy tuottoisa raparperi, pari jänisten järsimää mustikkapensasta, mansikkaa niin maassa kuin lavakauluksessakin sekä muutama vadelmapensas. Lapset ovat löytäneet puskista satunnaisia vadelmia, mutta raparperia lukuun ottamatta kasvimaa tuntuu tällä hetkellä tarjoavan satoa varsin heikosti. Ainakin mansikat pitäisi varmasti uusia, ja en tiedä, saisiko vadelmapensaita jotenkin elvytettyä.

Olen yrittänyt lueskella puutarhanhoitovinkkejä, mutta koko genre on itselleni niin vieras, että erilaiset termit, lannoitteet ja ph-arvot saavat vain pään pyörälle. Saa siis nähdä, uskaltaudunko vielä nyt alkusyksystä johonkin isompiin operaatioihin, vai jääkö homma ensi keväälle. Jos joku täällä on paremmin perillä aiheesta, otan mielelläni vinkkejä vastaan! Esimerkiksi porkkanan tai salaatin kylväminen hieman kiinnostaisi, mutta en tiedä, saako voikukkien ja rikkaruohojen valtaamasta alueesta kelvollista alustaa sellaiseen.

Onneksi pihassamme kasvaa myös marjapensaita sekä omena- ja luumupuita. Hieman heikossa hapessa olevasta kasvimaasta huolimatta olemme siis päässeet heti taloon muutettuamme säilömishommiin. Ensimmäiset viikot keräsimme viinimarjoja, ja nyt olemme päässeet vauhtiin omenoiden ja luumujen kanssa. Olen keittänyt kattilakaupalla omenasosetta talven varalle, eikä vielä edes olla kauden parhaassa vaiheessa. Onneksi ulkovarastosta löytyy ekstrapakastin, jonne on hyvä säilöä satoa. Syömme päivittäin puuroa, joten marjat ja soseet tulevat kyllä käyttöön.

Pihahommien lisäksi aikaa on kulunut tavallista enemmän keittiössä, kun olen tehnyt harva se päivä hedelmärahkaa tai omena-kaurapaistosta. Olen myös ottanut ilon irti pakastintilasta ja leiponut jo hyvissä ajoin tarjoiluja keskimmäisen kolmevuotissynttäreitä varten. Aiemmassa kodissa juhlien järjestely oli aina vähän taiturointia, kun kolmen lootan pikkupakastimeen mahtui juuri ja juuri yksi ylimääräinen kakku. Nyt olen leiponut niin keksit, täytekakkupohjan kuin juustokakunkin valmiiksi, niin juhlien alle ei jää liikaa tekemistä.

Lisäksi olen ryhtynyt tarjoamaan tähän saakka pelkällä soselinjalla menneelle vauvalle pikkuhiljaa sormiruokiakin. Maissinaksujahan pikkuinen on napostellut puolivuotiaasta lähtien, mutta nyt olen laajentanut repertuaaria muun muassa kana-kesäkurpitsapötköihin, hirssihiutaleista tehtyihin apinaeväisiin sekä kvinoapihveihin. Taidokkaasti vauva niitä maisteleekin, vaikka sotku on toki melkoinen. Pitääkin kirjoittaa lähiaikoina tarkemmin vauvelin kuulumisiakin, kun yhdeksänkuisen kuukausipostaus jäi väliin.

Kaikin puolin on kyllä ollut niin kiva asua tässä uudessa talossa, meidän omassa kodissamme. Arki perheenä tuntuu juuri nyt tosi sujuvalta. On tosi paljon kaikkia askareita tehtäväksi, mutta samalla rennon leppoisa olo elämästä.

Koti Piha ja puutarha Oma elämä