Toivottavasti kaikilla on ollut mukava ja rentouttava joulu! Meidän osaltamme varsinainen joulun vietto päättyi tapaninpäivän aamuun, kun palasimme perheiden luota kotiin. Tämä ja eilinen ovat kuluneet tavaroiden järjestelyn, ulkoilun ja uusilla lahjoilla touhuamisen parissa. Esikoinen on ehtinyt tehdä puuhakirjastaan jo melkein kaikki tehtävät, ja kumpikin isommista lapsista on koonnut palapelejä moneen otteeseen. Taapero oppi ensimmäistä kertaa kokoamaan ”oikean” palapelin ilman aikuisen avustusta ja on koonnut 15 palan Nalle Puhinsa jo varmaan kymmeniä kertoja uudelleen. Esikoiseltakin sujuu jo varsin näppärästi 70 palan Gabbyn nukketalo -palapeli, jonka hän sai joululahjaksi.

Otimme pienen varaslähdön joulun viettoon käymällä saunassa jo aatonaattona. Vauva heräsi parahiksi juuri saunan lämmettyä, joten saunonta sujui vähän vuorotteluperiaatteella. Pieneksi hetkeksi kuopuskin kyllä pääsi lämmittelemään sylissä alimmille lauteille. Lisäksi leivoin jo perjantaina isompien ollessa päiväkodissa valmiiksi pipari-juustokakun. Sovelsin sen tekemisessä aiemmin moneen kertaan valmistamani valkosuklaa-juustokakun reseptiä sekä netistä löytämiäni ohjeita. Pohjaan piparimurskaa, täytteeseen vaniljatuorejuustoa, kermavaahtoa, piparirahkaa sekä Fazerin piparisuklaata – ja oikein hyvää tuli! Muutoin joulu menikin varsin vähillä järjestelyillä, koska olimme aiempien vuosien tapaan sekä aaton että joulupäivän poissa kotoa.

Aattoaamusta suuntasimme miehen siskon luokse. Lapset leikkivät serkkujen kanssa ja ennen päiväuniaikaa käväisimme miehen vanhemmilla jouluruoalla. Lapsille ei oikein maistunut muu kuin makaronilaatikko ja peruna, mutta eiköhän sitä vuosien varrella ehdi totutella jouluruokiinkin! Itse tykkään jouluruoista kovasti ja ne ovat mielestäni tärkeä osa joulun tunnelmaa. Suosikkejani ovat laatikot sekä kalat – nyt oli kiva kerrankin vetää graavilohta ja mätiä kaikessa rauhassa, kun en ole enää raskaana.

Syömisen jälkeen hurautimme äkkiä takaisin miehen siskolle, jotta taapero pääsi päiväunilleen. Isommat katselivat lastenohjelmia sillä aikaa, kun me aikuiset pelasimme Kimpassa-lautapeliä. Lasten herättyä uniltaan avasimme muutamat lahjat ja joimme kahvit. Tarjolla oli tekemäni juustokakun lisäksi miehen siskon leipomia kääretorttuja. Miehen vanhemmat, veli ja toinen sisko liittyivät seuraan puoli viiden tienoolla. Avasimme loput lahjat ja söimme vielä helppoa, lapsillekin maistuvaa pikkusuolaista: pikkupitsoja, nakkeja, lihapullia sekä viinirypäleitä. Aikuisille tarjolla oli myös runsaasti erilaisia juustoja. Kun lapset puuhastelivat keskenään uusien lelujensa parissa, me aikuiset pelasimme vielä illalla erän Tension-lautapeliä. Kotiin lähdimme vasta kahdeksan jälkeen, joten lasten nukkumaanmenoaika venyi yli tunnilla. Hienosti he silti jaksoivat hereillä kotiin asti.

Vauva ei oikein saanut aattona rauhoituttua kunnollisille päiväunille, vaan torkahteli pitkin päivää pieniksi hetkiksi syliin. Hän oli silti pääosin hyväntuulinen ja katseli tarkkaavaisena isompien jouluhulinoita. Näin kolmannelle lapselle oli aika vaikea keksiä mitään lahjatoiveita, ja koska vauva ei vielä itsekään lahjoja kaipaa, hän sai lähinnä hyötykäyttöön tulevia juttuja. Paketeista kuoriutui vaippoja, muutamia vaatteita, autoon kiinnitettävä peili sekä Ainu-pupu, jollainen kaikilla lapsillamme on.

Isommat saivatkin sitten runsaammin yhtä sun toista. Molemmat saivat useampia kauniita uusia vaatteita. Esikoinen oli toivonut puuhakirjoja ja tehtäväkortteja, ja lisäksi hän sai muun muassa kissarepun, kampaajatarvikkeita, vesivärit sekä helmiä korujen tekoon. Keskimmäisen paketeista paljastui muun muassa kissapehmolelu kantokoppineen, Muumi-kirjoja, Muumi-palapeli, pyjama ja kurahanskat. Yhteislahjana isommat saivat Hoplop-lahjakortin, ja aikeissa onkin mennä pitkästä aikaa hoploppailemaan heti nyt joululomalla.

Joulupäivänä menimme taaperon päiväunien jälkeen omien vanhempieni luokse, jonne tuli myös siskoni perheineen. Söimme jouluruoat, kahvittelimme ja avasimme sitten lahjat. Tällä kertaa vauva nukahti yllätyksekseni kunnon pitkille päikkäreille ja torkkuikin ohitse melkein koko pääohjelman. Hyvistä päiväunista huolimatta hän meni yöunillekin tavallista aikaisemmin, joten saimme illalla pelata rauhassa aikuisten kesken Smart10- ja AÖ-lautapelejä. Jäimme mummilaan yöksi ja kaikki lapset nukkuivat yönsä hienosti samaan malliin kuin kotonakin. Aamulla lapset pääsivät vielä ulkoiluttamaan papan kanssa koiran, ja sitten olikin aika suunnata kotiin.

Joulumme oli kokonaisuudessaan tosi onnistunut. Nyt on mukava jatkaa lomailua! Tälle viikolle suunnitelmissa on ainakin vierailu miehen mummolla sekä uuden vuoden viettoa miehen siskon luona. Harmillisesti nyt tuntuu olevan tosi paljon tauteja liikkeellä, joten toivon mukaan joulun jälkeen pienen flunssan saaneet serkut ehtivät parantua viikonlopuksi. Myös äitini oli jouluna vähän kipeänä. Itse toivon todellakin, että välttäisimme tartunnat – johan tänä syksynä on sairasteltu riittämiin. Tärkeintä kuitenkin, että pystyimme viettämään joulun suunnitellusti yhdessä läheisten kanssa.

Vauvelimme on nyt aika tarkalleen kuuden viikon ikäinen ja vähitellen siirtynyt vastasyntyneestä pikkuvauvavaiheeseen. Kuluneiden viikkojen aikana pikkuneidin olemus on pyöristynyt ja oleminen virkistynyt. Samalla hän on vakiinnuttanut paikkansa arjessamme ja touhuissamme. Jo nyt tuntuu oudolta ajatella aikaa ennen häntä.

Vauvan päivät ovat edelleen tosi vaihtelevia ja mitään rytmiä ei ole muodostunut. Joinain päivinä hän saattaa nukkua tuntikausia välillä vain maidolle ja vaipan vaihdolle heräten. Toisinaan hän sitten taas valvoo melkein koko päivän niin, että nukahtaa vain vartin torkuille syliin ja havahtuu heti, jos häntä yrittää siirtää jonnekin muualle. Rytmin ja unimäärien suuret heitot tekevät arjen ennakoimisesta vähän haastavaa. Hereillä ollessaan vauva ei nimittäin viihdy juurikaan lattialla tai sitterissä, vaan haluaa useimmiten olla koko ajan sylissä. Esimerkiksi se, kuinka paljon saan aikaiseksi isompien lasten päiväkotipäivien aikana, vaihtelee siis huimasti. Olenkin opetellut miettimään to do -listani enemmänkin viikko- kuin päiväkohtaisesti. Ainoastaan se on varmaa, että jos olemme liikenteessä, kuten kaupoilla, vauva nukkuu poikkeuksetta koko ajan. Lisäksi pitkät valvoskelupätkät sijoittuvat useimmiten aamupäivään sekä iltaan ennen yöunille käymistä, kun taas keski- ja iltapäivällä nukutaan pidemmin.

Yöunillekaan ei ole selkeitä kellonaikoja, vaan niiden alkamisajankohta vaihtelee päivittäin. Yleensä vauva kuitenkin nukahtaa viimeistään kymmenen kieppeillä, joskus harvoin venähtää lähemmäs puolta yötä. Aamulla hän herää niin ikään vaihteleviin kellonaikoihin, mutta on aamutoimilla viimeistään kahdeksalta. Itse nousen isosiskojen rytmin mukaisesti varttia vaille seitsemältä, joten jos vauvan varhaisaamun imetystuokio osuu puoli kuuden tai kuuden tienoolle, jään usein jo silloin valvomaan ja pötköttelemään sänkyyn. Satunnaiset aikaiset aamut eivät kuitenkaan haittaa yhtään, koska kaiken kaikkiaan vauva antaa minun nautiskella luksustason öistä. Hän nukkuu ikäisekseen tosi pitkiä pätkiä yhtä soittoa, nyt parina yönä jopa seitsemän tuntia putkeen! Pisin unipätkä ajoittuu aina heti nukkumaanmenon jälkeen. Nyt, kun vaippaakaan ei enää tarvitse vaihdella öisin kuin korkeintaan kerran aamusella, ovat herätykset lisäksi varsin nopeita. Vauva syö ehkä maksimissaan vartin ja on sen jälkeen hetken pystyasennossa olkapäälläni, ettei maito jää kiertämään mahaan.

Vauva on onneksi pysynyt terveenä, vaikka muuten meillä on taas sairasteltu oikein urakalla. Viime viikolla sairastui ensin kuopus, sitten esikoinen ja lopuksi vielä mieskin. Meillä vauvat eivät ole oikeastaan koskaan sairastaneet perus nuhaa kummempaa, vaikka sitten taaperoiässä tauteja kyllä tuntuu riittävän. Ilmeisesti rintamaito suojaa aika hyvin pöpöiltä. Laskeskelin, että lokakuun puolivälin jälkeen vähintään jompikumpi isommista lapsista on ollut kipeänä 20 päivää, eli viime kevään terveempi kausi tuntuu olevan perheessämme historiaa – huokaus. Eipä auta kuin toivoa, että edes joulu menisi terveissä merkeissä. Vauva itse ei ensimmäisestä joulustaan toki mitään ymmärrä, mutta muistoksi olisi kiva saada otettua kolmikosta jotain söpöjä joulukuvia. Saa nähdä, kuinka se onnistuu. Loppuvuosi ei ole kovin ihanteellista aikaa valokuvaukseen, kun keskipäivälläkin saattaa olla liian hämärää kunnolliselle luonnonvalolle.

Alkuviikosta kävimme neuvolalääkärillä, jossa kaikki oli oikein hienosti. Vauva sattui olemaan tosi tyytyväisellä tuulella eikä itkenyt lainkaan, katseli vain kiinnostuneena ympärilleen tutkimuksia tehtäessä. Painoa pienelle oli kertynyt yli 4,6 kiloa ja pituutta 54 senttiä. Meillä onkin ollut jo hyvän aikaa käytössä kakkoskoon vaipat sekä koon 56 vaatteet. Tulee väkisinkin aina vähän surku, kun jo muutaman viikon päästä syntymästä ne kaikista pikkuruisimmat vaatteet täytyy pakata takaisin laatikkoon! Mutta hienoahan se on, että vauva kasvaa ja maitoa tulee riittävästi. Olen imettänyt tosi vauvantahtisesti – valvoskellessaan vauva syö välillä alle tunnin välein ja sitten taas öisin saattaa tosiaan tulla jopa niitä seitsemänkin tunnin taukoja. Mutta yleisimmillään vauva ruokailee ehkä parin-kolmen tunnin välein.

Uutena juttuna vauva on nyt viimeisen viikon aikana ruvennut hymyilemään! Eniten hymyjä saavat vaipanvaihtopisteen viereen kiinnitetyt klassiset punakeltaiset hymynaamat, mutta myös leikkimaton välkkyvä lintu on pienen suosiossa. On niin ihanaa, kun vauvaan alkaa saada vähitellen yhä enemmän kontaktia. Katsekontakti ja hymyt tuovat kommunikoimiseen kivaa vastavuoroisuutta. En malta odottaa, millainen persoona meidän kolmosesta vielä kasvaakaan <3