Käsityöinspiraationi kulkee vahvasti kausissa. Nyt viime kuukausien aikana olen innostunut taas oikein toden teolla virkkaamaan. Oikeastaan melkein aina, kun minulla on ollut vapaa hetki, olen laittanut podcastin pyörimään ja virkannut siinä kuunnellessani. Virkkuuprojektien painopiste on ollut talvisissa asusteissa: olen tehnyt useamman kappaleen lähes samanlaisia pipoja ja kaulureita. Kun mallit ovat tulleet tutuiksi (ja tosi simppeleitä ne ovatkin), on ollut helppoa laittaa aivot narikkaan ja keskittyä kuuntelemaan jotain ihan muuta, kun kädet ovat osanneet toimia melkeinpä itsestään. Olen jo niin tottunut virkkaukseen, että kun sain juuri viimeisimmän pipoprojektin valmiiksi, tuntui oudolta istua kuulokkeet korvilla ilman mitään tekemistä käsille.

Ensimmäisenä isompana projektina tein kaulurin esikoiselle. Aiempina vuosina olen suosinut kypärämyssyjä, mutta viimevuotinen oli tälle talvelle jo liian pieni. Sopivaa kypärämyssyä ei tullut kirppareilla vastaan, joten ostimme hänelle täksi vuodeksi ihan tavallisen pipon. Sen kanssa niska ja kaula jäivät kuitenkin paljaiksi. Kauluri tuli siis oikeasti tarpeeseen. Valitsin kauluriin Housen Onni-merkkistä vaalean lilaa lankaa, joka oli jäänyt yli aiemmasta virkkuuprojektistani. Esikoisemme lempiväri on violetti, ja lankaa sattui olemaan jäljellä juuri passeli määrä kauluriin.

Hyödynsin kaulurissa tätä ohjetta. Oma lankani oli kuitenkin tutoriaalissa käytettyä ohuempaa. Koosta tuli siis sopiva 4-vuotiaalle, vaikka tein saman verran aloitussilmukoita kuin ohjeessa. Tai kyllä esikoisen kauluri aikuisellekin menee, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, mutta hartioille laskeutuva osuus on minulle puettuna vähän liian lyhyt ja nousee ylöspäin. Kun äitini tykästyi esikoisen kauluriin ja halusin tehdä hänelle samanlaisen mutta vaaleanpunaisen joululahjaksi, lisäsin aloitussilmukoiden määrää hieman. Käytin Novitan 7 veljestä -lankaa Fazerin kanssa yhteistyössä tehdyssä Geisha-värissä. Aikuisen kokoista kauluria varten tein 47 alkusilmukkaa. Kerroksiin virkkasin 27 kiinteää silmukkaa, väliin kaksi puolipylvästä ja reunaan 18 pylvästä.

Kaulureiden ohella olen ahertanut pipojen parissa. Tein jo aiemmin syksyllä vauvalle pipon vastasyntyneen koossa tällä ohjeella. Ohje on tosi simppeli: sen kun virkataan suorakulmio, ommellaan se putkiloksi ja kiristetään toinen pääty yhteen. Lokakuussa tein toisenkin pipon suuremmassa koossa, koska se oli tarkoitettu lähetettäväksi Operaatio Joulun lapsi -pakettiin. Patmos-lähetyssäätiön keräyksessä lähetetään hyödyllisiä ja ilahduttavia kenkälaatikkopaketteja ukrainalaisille, moldovalaisille ja romanialaisille lapsille. Me teimme tänä vuonna lahjan 2-4-vuotiaalle tytölle, omien lapsiemme ikää ja sukupuolta myötäillen. Hyödynsin pipoon kaapista valmiiksi löytyneitä lankoja. Persikanvaaleanpunainen kerä riitti juuri ja juuri pipoon, ja tupsun tein kaksivärisesti valkoisesta ja harmaasta jämälangasta.

Tekemissäni pipoissa minua kuitenkin häiritsi hieman se, että ohjeessa hatun päälaelle jää väistämättä pieni reikä. Vauvan versiossa sillä nyt ei ollut niin väliä ja tupsupipossa kolo jäi tupsun alle, mutta seuraaviin pipoihin halusin saada reiän umpeen. Löysin onneksi tämän videotutoriaalin, jossa ongelma on ratkaistu helposti ja näppärästi. Ohje on lähestulkoon sama kuin aiemmin tekemänikin, mutta reunaan tehdään aina pieni pätkä piilosilmukoita, jotta kolo kuroutuu lopuksi kiristettäessä pois. Tein tällä uudistetulla ohjeella tummanharmaan pipon joululahjaksi isälleni, vaaleansinisen itselleni talvikäyttöön sekä turkoosin, paksun chunky-version lahjoitukseen.

Alun perin tuon chunky-pipon piti tulla omaan käyttööni. Tein pipon ihan ex tempore, kun näin paksua Novita Hygge Wool -lankaa tarjouksessa. En ollut aiemmin virkannut tällaisella tosi paksulla langalla, joten oli outoa, kun työ eteni niin nopeasti! Lankakerä tosin riitti paljon pienempään määrään kuin olin arvioinut, joten jouduin hakemaan vielä toisenkin kerällisen saadakseni aikaan pipon. Vaikka tällaisella paksulla langalla saa tehtyä todella nopeasti paljon, olin ehkä vähän pettynyt lankaan. Se ei ollut tasalaatuista, vaan eka rulla oli tosi vaihtelevan paksuista. Joissain kohdissa lanka oli superpaksua, toisissa taas melko ohutta. Jäljestä tuli sen vuoksi hieman epätasaista. Lisäksi minulla oli käytössäni vain koon 6 koukku, joka oli vähän turhan pieni niihin muhkeimpiin kohtiin. Toinen lankarulla oli kuitenkin normaali ja hyvälaatuinen, joten ehkä ensin ostamani oli vain joku maanantaikappale?

Kahdella lankakerälläkin tehtynä chunky-piposta tuli lopulta vähän turhan kireä omaan päähäni. En kuitenkaan viitsinyt ostaa enää kolmatta kerää, koska lanka oli aika hintavaa ja siitä olisi jäänyt niin paljon hukkaan. Pipo pääsee siis lahjoitukseen. Uskoisin sen olevan jollekulle (omiani hieman vanhemmalle) lapselle oikein passeli.

Sellaisia projekteja! Seuraavana olen miettinyt, josko tekisin itselleni säärystimet. Innostuin raskaana ollessani käyttämään enemmän hameita, ja näin talviolosuhteissa villaisista sukkiksista huolimatta lisälämmike jalkoihin ei olisi pahitteeksi. Minulla on kyllä miehen siskon tekemät tosi kauniit pitkät villasukat, mutta juuri mihinkään kenkiini ei mahdu villasukkia. Siksi säärystimet olisivat käytännöllisemmät. Aloitin jo tekemään säärystimiä vaaleanpunaisesta langasta, mutta en oikein ole tyytyväinen niiden ulkoasuun. Käytin jälleen ohjevideota ohuempaa lankaa, joten jouduin kaventamaan huomattavasti enemmän ja omasta päästäni saadakseni istuvan säärystimen. Pelkillä pylväillä virkaten säärystimestä tuli myös ehkä vähän tylsän näköinen.

Pitäisi ehkä kokeilla jotain haastavampaa, kuviollista mallia, kun olen nyt saanut tähän pohjalle lämmiteltyä jo usealla helpolla virkkuutyöllä. Toisaalta aivot narikkaan -virkkuut ovat olleet minulle mieleisiä, kun ei tarvitse koko ajan katsoa ohjetta tai keskeyttää podcastia tietääkseen, mitä tehdä. Voi myös olla, että jätän virkkaamisen hetkeksi aikaa tauolle. Joulukuussa virkkasin niin paljon, jotta ehdin saada kaikki joululahjatyöt valmiiksi, että pieni breikkikään ei olisi pahitteeksi.

Vuosi lähestyy loppuaan ja saa aina pohtimaan, miten kuluneet kaksitoista kuukautta ovat sujuneet ja mitä uutta seuraava kierros auringon ympäri mahdollisesti tuo tullessaan. Kulunut vuosi oli monella tapaa erilainen kuin edeltäjänsä. Kiirettä ja stressiä oli enemmän, mutta samalla myös paljon uusia mielenkiintoisia juttuja, jotka piristivät ja innostivat. Kokonaisuudessaan 2023 oli oikein hyvä ja positiivinen. Alkuvuoden epävarmuudesta edettiin vuoden aikana nykyhetken vauvantuoksuiseen, leppoisaan arkeen.

Isoin ero vuodessa 2023 verrattuna aiempiin oli se, että olin valtaosan vuodesta töissä. Lasten hoitaminen on ollut pitkään isoimmassa roolissa arkeani, mutta tänä vuonna (huolimatta kolmannesta raskaudesta) keskittymisen keskiössä oli työ. Tammikuussa viimeistelin gradun, helmikuussa aloitin työharjoittelun ja siitä sitten jatkoin vielä kesän ja alkusyksyn ajan töiden tekoa. Vaikka lokakuussa koitti äitiysloma ja nyt vuoden viimeiset kaksi kuukautta perheessämme on ollut uusi ihana pieni vauva, koen, että vuotta kokonaisuudessaan leimaa kuitenkin nimenomaan oma siirtymäni työelämään. Sen lisäksi vielä mieskin aloitti maaliskuussa uudessa työpaikassa.

Totta kai perhe on silti jokaisessa vuodessa suuressa roolissa – ovathan lapset pieniä ja arki pyörii joka tapauksessa hyvin paljon heidän ehdoillaan. Vauvan syntymä on tietysti paljon merkityksellisempää kuin töissä olo, mutta koska pikkuisemme syntyi vasta marraskuussa, uskoisin, että vuosi 2024 on enemmänkin se, joka jää mieleen kolmannen lapsemme vauvavuotena. Nimittäin mitään muuta ihmeellistä suunnitelmaa ensi vuodelle minulla ei olekaan, kuin olla vauvan kanssa kotona ja nauttia rauhallisesta arjesta perheen kanssa. Odotettavissa on rentoa kotiäiteilyä, paljon vapaata aikaa ja yhteisiä puuhia.

Useammat isot, arkeen merkittävästi vaikuttaneet muutokset ovat tehneet sen, että vuodenvaihteen 2023 muistelu tuntuu jo tosi kaukaiselta. Silloin vasta toivoimme raskautta, mies etsi töitä ja itse jännitin omaa töihin menoani. Tulevaisuus oli aika hämärän peitossa, kun ei tiennyt, mitä tapahtuisi ja milloin. Siihen verrattuna tuntuu, että nyt paletti ja siirtymä uuteen vuoteen on paljon selkeämpi. Miehellä on vakituinen työ ja minä olen koko ensi vuoden kotona vauvan kanssa. Isommat lapset käyvät jonkin verran päiväkodissa ja arki pyörii ennallaan. Mitään isompia mullistuksia ei ole ainakaan tiedossa. Toki elämä voi aina yllättää, mutta kun suunniteltavat asiat ovat luokkaa menisikö sitä kuopuksen kanssa muskariin eivätkä saakohan mies ikinä töitä ja perheemme kolmatta lasta, voi tulevaa vuotta katsoa aika levollisin mielin.

On tavallaan aika jännä fiilis jäädä äitiyslomalle niin, ettei itsellä ole mitään ”sivuprojektia” hoidettavana. Aiemmin olen jatkanut opintojen tekemistä vauvan hoidon ohessa sitten, kun arki on sen mahdollistanut, mutta nyt koulu on suoritettuna eikä mitään vaatimuksia siihen suuntaan ole. Saa siis nähdä, mitä omaa tekemistä tai harrastusta keksin tulevalle vuodelle! Vaikka vuoden isot linjat ovat selkeät, mitään tarkempia suunnitelmia ei ole valmiina. Ainakin joku vauvaharrastus olisi kuitenkin kiva aloittaa kuopuksen kanssa. Varmasti ennätämme paremmin osallistua koko katraan kanssakin vaikka perhekerhoihin.

Mies on viihtynyt työssään niin hyvin, että hän aikoo vaihtaa ensi vuonna aiemmasta 80-prosentin työajasta täysiaikaiseksi. Vaikka miehen yksi arkivapaapäivä viikossa on tuonut kivaa joustoa aikatauluihin, uskoisin, että arki säilyy mukavan leppoisana sen loputtuakin. Puolison työajat kun ovat joka tapauksessa joustavat ja hän tekee hommia lähestulkoon aina kotoa käsin. Työaika on myös mahdollista vaihtaa takaisin osa-aikaiseen, mikäli siltä alkaa tuntua. Ja kyllähän hieman pulleampi palkkapussi tarkoittaa samalla, että asuntosäästötili kasvaa ja opintolaina pienenee hieman vauhdikkaammin! Olen viime aikoina ollut tosi inspiroitunut selailemaan myytäviä taloja ja pohtimaan asuntoasioita, vaikka todellisuudessa oman kodin ostaminen ei ole meille ajankohtaista vielä pariin vuoteen. Mutta ainahan sitä saa haaveilla…

Kesä 2023 meni meidän molempien osalta töitä tehden, kun lomia ei ollut kertynyt. Lomailimme vain viikon yhdessä, ja lisäksi lapset olivat pari ekstraviikkoa kotona osittaisia työaikojamme ja lähipiirin hoitoapua hyödyntäen. Ensi vuodelta odotankin kunnollista yhteistä kesälomaa koko perheenä. Olisi kiva keksiä jotain hauskaa lomatekemistä – suunnitelmissa on ainakin mökkeillä ja tehdä reissut Puuhamaahan ja Särkänniemeen. Hassua ajatella, että vauvakin on kesällä jo reilusti yli puolivuotias!

Kaiken kaikkiaan odotan vuotta 2024 iloisin ja levollisin mielin. On ihana päästä jatkamaan kuopuksemme vauvavuotta rennosti kotona touhuillen.