Loppuraskaudessa, tai varsinkin täysiaikaisuuden täytyttyä, valtaosa naisista taitaa toivoa, että vauva jo pian syntyisi. Meillä viimeiset pari viikkoa ovat menneet kuitenkin vähän erilaisissa tunnelmissa: olen lähinnä toivonut, että vauva malttaisi pysyä mahassa vielä tovin pidempään.

Syynä on ollut mikäs muukaan kuin sairastelukierre, josta kirjoitinkin hieman jo aiemmin esikoisen tultua kipeäksi. Neljävuotiaamme selvisi taudista ihan normaalilla muutaman päivän kuumeella, eikä hänellä sen jälkeen ollut muita oireita kuin yskää. Ehdimme viettää välissä yhden päivän normaalia arkea, kun kuopus vuorostaan sairastui. Alkuun tauti vaikutti ihan samalta kuin isosiskollakin: väsymystä, yskää ja etenkin iltapäivisin kohoavaa kuumetta, mutta kuitenkin ainakin aamuisin ihan leikkeihin kykenevä ja touhuileva lapsi. Päivien kuluessa taaperon vointi lähti kuitenkin helpottamisen sijaan vain huonompaan suuntaan. Neljäntenä sairaspäivänä kuume nousi yli 39 asteeseen, ja taapero lähinnä vain nukkui tai istui apaattisena sylissä. Kun olo ei alkanut helpottumaan, soitimme keskiviikkona kiirevastaanotolle ja saimmekin heti ajan lääkäriin.

Lääkärissä taaperon tulehdusarvot olivat koholla ja happisaturaatio normaalia heikompi. Meidät lähetettiin vielä sairaalaan keuhkokuviin, koska lääkäri epäili keuhkokuumeen mahdollisuutta. Se sieltä tulikin sitten diagnoosiksi, ja kotiin tuomisiksi saimme antibioottikuurin. Emme onneksi joutuneet jäämään osastolle, koska happisaturaatio korjaantui seuraavalla mittauksella riittävän hyväksi. Mutta kyllähän pienen nuutunut olemus ja heikko vointi kieltämättä hieman säikäytti! Antibioottikuuri onneksi puri hetkessä, ja jo seuraavana päivänä kuume oli laskenut lähes kokonaan pois. Pikkuhiljaa myös lapsen ruokahalu on palautunut normaaliksi (eli suursyömäritasolle), ja enää taudista on jäljellä hiukan vuotava nenä ja satunnaiset yskänpuuskat.Me aikuiset vältyimme pahemmalta taudilta. Itse sain vain kutisevan kurkun ja hieman nuhaa ja yskää, joka vaivaa etenkin öisin. Nyt tänään oma olonikin on ollut jo normaali. Miehellä lievä oireilu alkoi viikonloppuna, mutta hänelläkin kyse on kaikeksi onneksi vain kurkkukivusta ja kuivista silmistä. Vähän puolikuntoinen hän kuitenkin on, joten toivon edelleen, että synnytys starttaisi vasta lasketun ajan kohdalla tai myöhemmin. Kyllä mies nytkin varmasti mukana pärjäisi, mutta olisihan se ideaalia, että hän olisi täysissä voimissaan tukihenkilönä. Valvominen, synnytyksessä ja vauvan hoidossa auttaminen sekä isosisaruksista huolehtiminen kun ovat ihan riittävä ponnistus ilman kehossa muhittelevaa flunssaakin.

Vaikka on ollut vähän tympeää käyttää kaksi viikkoa äitiyslomasta lähes yksinomaan neljän seinän sisällä jompaa kumpaa kipeää lasta hoivaten, on tavallaan ollut aika kivakin tankata oikein kunnolla yhteistä aikaa isompien kanssa. Toki he ovat sitten vauvan synnyttyäkin paljon kotona päivähoidosta, mutta silloin oma huomioni menee luultavasti enimmäkseen lepoon ja vauvan hoitoon. Nyt olen pystynyt antamaan täyden keskittymisen isommille. Esikoinen on kaivannut kotipäivinä paljon viihdytystä: olemme pelanneet lukemattomia kierroksia muistipeliä ja keittiön pöydällä on ajelehtinut milloin maalauksia, milloin piirustuksia ja milloin epämääräistä paperisilppua leikkelyistä. Taapero sen sijaan on viihtynyt viimeisen viikon erityisen tiiviisti sylissä. Osasyynä on tietysti ollut sairastaminen, mutta tuntuu, että muutenkin hän on ollut nyt aivan erityisen läheisyydenkaipuinen. Ja mikäs sen ihanampaa kuin halitella sohvalla omaa, enää ihan pienen hetken ajan perheen pienintä murua.

Sairastelu on vienyt aika tehokkaasti omat ajatukset sivuun synnytyksestä ja vauvan tulosta, mutta yritän nyt taas orientoitua niitäkin kohti. Kävi niin tai näin, päiviä ei joka tapauksessa ole enää jäljellä montaa! Harjoitussupistuksia, sellaisia hieman napakampia, tulee edelleen päivittäin ja etenkin iltaisin välillä hieman tiheämmin. Muutosta vaikkapa viikon takaiseen ei kuitenkaan ole juuri havaittavissa, eli sen puoleen on vaikea sanoa, koittaako h-hetki tänään vai esimerkiksi ensi viikolla. Nyt vielä nautitaan viimeisistä päivistä nelihenkisenä perheenä, toivotaan, että mies tervehtyy nopeasti ja ollaan valmiita toivottamaan uusi tulokas maailmaan sitten, kun hän sen hyväksi näkee!

Meille on ihan pian syntymässä kolmas tytär. Nyt äitiyslomalla on ollut hyvää aikaa perata läpi vauvatarvikekokoelmaa ja pohtia, josko uutta tulokasta varten tarvitsisi tehdä jotakin hankintoja. Pääpiirteiltäänhän meillä on kaikki valmiina: esikoiselle aikanaan hankitun turvakaukalon käyttövuodet riittävät vielä mainiosti tällekin vauvalle, pinnasänky petivaatteineen on pystytetty makuuhuoneen nurkkaan ja rattaat, kantoreppu, sitteri ja leikkimatto odottavat käyttövalmiudessa. Toistaiseksi lähestulkoon ainoat ostokseni vauvalle ovat olleet pari pehmoista harsoa (käytettynä euron kappale) sekä kylpyamme (kolme euroa kirppikseltä).

Oikeastaan ainoa mieleen tuleva ehdottomasti välttämätön ja meiltä vielä puuttuva tuote on vauvakirja. Meillä on ollut molemmilla isommilla lapsilla Pienen oma kirja, joka on mielestäni ihana ja suloinen muistojen talletukseen. Tykkään täydentää ensimmäisiä sivuja jo ihan vastasyntyneen kanssa, kun tapahtumat ovat tuoreina mielessä. Vauvakirja pitäisi siis ehdottomasti laittaa ostoslistalle.

Lisäksi vähemmän akuuttina tarpeena olen miettinyt jonkinlaisen imetyssuojan hankkimista. Olen imettänyt aiempia lapsia ihan vain ilman mitään peitettä tai epäkäytännöllisen harsoripustelman alla. Vauvan viuhtovien käsien, liivinsuojien ja ylivaluvan maidon kanssa omat viritelmät eivät kuitenkaan ole osoittautuneet järin toimiviksi. Kun olen nähnyt, miten sujuvasti siskoni on käyttänyt omaa kunnollista imetyssuojaansa, olen todennut, että sellainen olisi kyllä oikeasti aika näppärä. Imetystä tulee joka tapauksessa tehtyä alkuun paljon muuallakin kuin kotona.

Lähipiiri aina kyselee lahjatoiveita vauvalle, ja näin kolmannen kohdalla minkään tarpeellisen keksiminen ei ole ihan helppoa. En siksi ole pitänyt kiirettä imetyssuojan hommaamisen kanssa. Sitä voi toivoa vaikka siunajaislahjaksi. Julki-imetyksiä tulee kaikista eniten juuri pikkuvauvan kanssa, mutta koska olen selvinnyt kokonaan ilman jo kaksi vauva-aikaa, pärjäilen varmasti ensimmäiset viikot ilmankin.

Olen säästänyt oikeastaan kaikki isosisarusten vanhat vaatteet, ja lisäksi miehen sisko antoi meille ison kassillisen hänen lapseltaan pieneksi jääneitä asuja. Myös siskoni loppukesästä syntyneeltä tytöltä on jäämässä pieneksi vaatetta vastasyntyneen koossa. Vauvan asuvaihtoehdoista meillä ei siis takuulla tule pulaa! En kuitenkaan ole karsinut mitään pois, koska ikinä ei tiedä, millainen puklumaakari uusin tulokas on. Esikoisella samat kuteet menivät helposti pari päivää, mutta tiedän kavereita, jotka ovat saaneet vaihtaa vauvalleen puhdasta päälle lukuisia kertoja joka päivä.

Kolmen pienen lapsen kanssa auto on tietysti yksi isoimmista pohdinnan aiheista ja päivityksen tarpeista. Vaihdoimme suurempaan hyvissä ajoin kesällä. Kirjoitin jo postauksenkin kasvavan perheen autohankinnasta, mutta itse asiassa emme sitten päätyneetkään pitämään tuota Chrysler Grand Voyageria, vaan ostimme käytettynä seitsemänpaikkaisen Ford S-Maxin. S-Maxissa kaikki kolme lasta mahtuvat turvaistuimineen kivasti vierekkäin takapenkille, eikä takakontin kahta viimeistä paikkaa tarvitse vielä ottaa käyttöön lainkaan. Autosta puuttuu kolmas peili, josta tiirailla lasten touhuja takapenkillä, mutta olen ajatellut, että sellaisen voi tarvittaessa toivoa vaikka ristiäislahjaksi. Meillä on keskipenkillä leveämpi peili, jonka saa mahdollisesti viriteltyä niin, että siitä näkee sekä vauvan että isosiskon. Kokeilemme siis alkuun, onko kolmannelle edes välttämättä tarvetta.

Tässä raskaudessa erilaista edellisiin verrattuna on ollut se, että synnytystä varten on täytynyt hankkia yhtä sun toista. Sairaalassa kaikki hygieniatuotteet sun muut tulevat talon puolesta, mutta nyt kotisynnytystä varten tarvikkeet on täytynyt hankkia kotiin. Jälkivuotoa varten olen ostanut superimukykyisiä inkontinenssisuojia sekä yösiteitä, ja onpa minulla tallessa vielä jotkut sairaalasta aikoinaan mukaan tarttuneet verkkopikkaritkin. Vanhoja pyyhkeitä löytyi kierrätyslaarista korillinen neljällä eurolla. Lisäksi ostin pakkauksen kertakäyttöisiä vuoteensuojia. Kirpputorilta hankin halvalla pari jumppamattoa lattian pehmikkeeksi sekä jättimäisen putkilotyynyn, jonka kanssa on hyvä pötkötellä sitten vauva kainalossa. Riski synnytyksessä käytettävien härpäkkeiden lopulliseen tuhoutumiseen on aina olemassa, joten parin euron kirppariostosten kanssa mahdollinen roskiin heittäminen ei haittaa niin paljoa.

Vaippoja on ostettuna pari pakkausta ja tutteja tai tuttipulloja en aio tällä kertaa hankkia valmiiksi lainkaan. Olen täysimettänyt kaikkia vauvojamme, ja parilla valmiina olevalla pullolla pääsee ihan riittävästi alkuun, jos tarve niille tulisi. Lähes käyttämättömiä tutteja meillä on niin ikään vino pino edellisen lapsen jäljiltä. Taapero ei koskaan huolinut mitään tutteja, joten haluan ensin kokeilla niillä, onko uudella vauvallakaan innostusta tutteiluun. Jos päädymme käyttämään tuttia säännöllisesti, ostan hänelle toki tuoreet omat tutit, mutta pelkkää testausta varten vanhat ovat vielä aivan kelvollisia.

Muista ”kertakäyttötavaroista” hygieniatuotteita, kuten pesuainetta, vauvaöljyä ja sinkkivoidetta, meillä on tallessa edellisten lasten jäljiltä. Navan puhdistukseen kelpaavat ihan tavalliset vanupuikot ja kosteuspyyhkeitä emme ole oikein ikinä käyttäneet. Liivinsuojina olen suosinut lähinnä kestosuojia, mutta lisäksi minulla on miehen siskolta saatu paketillinen kertiksiä. Kaikki tällainen pikkusälä alkaa siis olla aika hyvin kasassa sekin. Ja onneksi aina voi lohduttautua sillä, että jos jotain tosi olennaista on päässyt unohtumaan, niin kaupat ovat kyllä auki vielä vauvan syntymän jälkeenkin 🙂