Kuten jonkin aikaa sitten kerroin, olen esikoisen päiväkodin aloituksen myötä alkanut käyttää kuopuksen päiväuniaikoja gradun kirjoittamiseen. Se ei ollut alun perin suunnitelmissani – minun oli tarkoitus olla ihan rauhassa äitiyslomalla tämä kevät ja varmaan vielä syksykin, ja alkaa miettiä opiskelujuttuja uudelleen vasta vuoden päästä. Opiskeleminen vielä tässä vaiheessa ei olisi mitenkään pakollista. Äitiyslomalla olo ei kuluta opinto-oikeutta eikä minulla muutenkaan ole mikään hoppu saada koulua päätökseen. Miksi en sitten vain nauti rennoista kotipäivistä vauvan kanssa ja käytä päiväunien omia hetkiäni vaikka leffoja katsellen?

Olen kokenut (ainakin näin alkuun) opiskelun tosi motivoivaksi ja innostavaksi. Päivät, joina taapero on päiväkodissa, ovat eräänlaista lomaa – niin paljon yksinkertaisemmalta tuntuu hoitaa kahden lapsen sijasta ainoastaan yhtä. Opiskelu ei ole rasittava velvoite, vaan johonkin älylliseen uppoutuminen tuntuu päinvastoin tuovan kaivattua vastapainoa lastenhoidolle. Vaikka voisin vallan hyvin käyttää vauvan päiväunet johonkin, joka edistää ainoastaan viihtymistäni, valitsen ihan mielelläni artikkelien selailun ja gradutekstin näpyttelyn. Etenemiseni on toki onnettoman hidasta, koska viikonloput pidän yleensä vapaata ja aina jostain tulee joku korona tai räkätauti ja pitää esikoisen viikon kotona päiväkodista. Välillä vauva nukkuu puoli tuntia ja loput koiralenkillä ja päiväkotimatkalla autossa. Mutta ainakin valitsen yrittää opiskella, jos se on mahdollista.

Ja tämä on ollut aika jännä huomata! Koska vielä esikoisen vauvavuotena en olisi voinut kuvitellakaan uhraavani päiväunien omaa hetkeäni opiskelulle. Päinvastoin, vaikka vauva nukkui hyvin – ja pikkuvauvathan oikeasti nukkuvat paljon – koin oman vapaa-aikani vähenemiseen sopeutumisen melkeinpä vaikeimmaksi jutuksi äidiksi tulemisessa. Ennen esikoisen syntymää olin elänyt todella rentoa elämää. Opiskelin, mutta koska se on aina ollut minulle helppoa ja yliopiston tahti hyvin joustava, päiviini jäi aina myös todella runsaasti vapaa-aikaa. Olin tottunut siihen, että minulla oli tuntitolkulla aikaa tehdä mitä halusin: surffailla blogeissa, haahuilla netissä ja niin edelleen. Koska olin siihen tottunut, tunsin myös kaipaavani runsaasti ”rentoutumisaikaa”. Olen luonteeltani ehdottomasti introvertti, joten jatkuva toisen tarpeiden täyttäminen ja saatavilla oleminen uuvutti, vaikka vauva olikin ihana ja rakas.

Tiettyyn tekemisen ja tehokkuuden määrään kuitenkin tottuu. En edelleenkään ole mikään supertehopakkaus siinä mielessä, että kaipaan totta kai edelleen ihan sitä ”hyödytöntä” rentoutumisaikaakin, kun selaan kännykkää tai katselen miehen kanssa leffaa. Mutta siinä missä muutama vuosi sitten olisin kokenut itseni illalla tosi väsyneeksi, jos en olisi koko päivänä saanut muuta täysin häiriötöntä omaa tuokiota kuin parin tunnin opiskeluhetken, nyt koen sen useimmiten vallan riittäväksi.

Olen huomannut, että levon ja rentoutumisen kannalta olennaista onkin ehkä ennen kaikkea vaihtelu. Tietenkään opiskelu ei tuntunut levolta silloin ennen lapsia, kun se oli lähestulkoon ainoa vastuullinen hommani ja velvollisuuteni. Nyt se on kuitenkin jotain hyvin erilaista kuin ”päätyöni” lastenhoito. Siten siihen uppoutuminen tuntuu omalla tavallaan rentouttavalta. Lasten kanssa oleminen on jatkuvia keskeytyksiä, juttelua, toistoja… vaativaa, mutta samalla erittäin yksinkertaista tekemistä. Opiskelu on pitkäjänteistä, siinä täytyy oikeasti ajatella ja aivot pääsevät työskentelemään aivan erilaisten konseptien parissa.

Ennen lapsia mielsin rentoutumiseksi ainoastaan ne ajat, kun sain tehdä rauhassa aivan mitä halusin. Nykyisin voin löytää virtaa muistakin hetkistä. Vaikka tekisin jotakin hyödyllistä, kuten laittaisin ruokaa enkä olisi täysin omissa oloissani irrallaan vastuusta, voin silti ajatuksissani irrottautua miettimään omia juttujani. Myös lasten kanssa ollessa on mahdollista saada omia pieniä ”mikrotaukoja”. Esikoinen saattaa viihtyä omissa leikeissään jo aika pitkiäkin tuokioita ja vauvakaan ei kaipaa täysipainoista viihdytystä 24/7. Näin ollen kahden tunnin opiskelusessio ei ole lopulta ainoa taukoni päivässä, vaikka se olisikin ainoa pidempi hetkeni omissa oloissani.

Koen, että ajankäyttöni ja vapaa-aikani laatu ylipäätään on parantunut huomattavasti lasten myötä. En todellakaan ehdi enää seurata yhtä monia tv-sarjoja tai tehdä turhanpäiväisiä ”mikä hedelmä olet” -nettitestejä. Valikoin paljon tarkemmin, mihin aikani uhraan, ja esimerkiksi YouTube-videot katson lähes poikkeuksetta tuplanopeudella. Instagramin stoorit ehdin kyllä vilkaista jossain välissä päivän aikana muutenkin, mutta kun saa pidemmän keskeytyksettömän oman ajan, uppoudun mieluummin tekemiseen, josta jää jotain konkreettista käteen. Blogin kirjoittaminen tai opiskelu tuo vaihtelua, erilaista rentoutumista ja samalla ”tulosta”.

Lasten myötä on ikään kuin vähän pakko skarpata ja alkaa miettiä, mihin ne huimasti vähentyneet omat hetkensä haluaa sijoittaa. Lorvailuun ei ole samalla tavalla varaa, jos aikoo joskus ehtiä muutakin. Kun tietää, ettei vapaa-aikaa tipahda tuosta vain lisää, toimeen tulee tartuttua tehokkaammin eikä aikaa halua tuhlata johonkin, mistä ei lopulta seuraa sen enempää tulosta kuin mielenrauhaakaan. Vaikka välillä totta kai kaipaan lapsettoman elämänvaiheen loputtomia pelimaratoneja ja laiskoja lauantaipäiviä, koen, että ajankäytön kannalta lapset ovat olleet minulle parhaita mahdollisia opettajia.

Maanantai. Vien aamulla esikoisen päiväkotiin ja ajamme vauvan kanssa samalla reissulla Prismaan tekemään isot ruokaostokset. Viimeistään ensi viikolla on aika aloittaa kiinteiden maistelu, joten ostan jo sitä silmällä pitäen vauvalle soseaineksia valmiiksi. Kotona puretaan ostokset, hoidetaan kotitöitä ja puuhaillaan yhdessä ennen, kun vauva simahtaa päiväunilleen. Hän nukkuu tänään vain 45 minuuttia ja herää selvästi kiukkuisena kesken unien. Onneksi en ole aloittanut opiskeluhommia vaan kirjoittanut blogia, joten lyhyeksi jäävä oma hetki ei niin haittaa. Kokkaan ison kattilallisen kasvissosekeittoa muille ja pakastimeen porkkana-peruna-, bataatti- ja kukkakaalisoseita vauvalle. Miehellä on työpäivän päätteeksi palaveri, joten iltapäivä kuluu hengaillessa lasten kanssa kotosalla.

Tiistai. Aamulla siivoilen vauvan kanssa ja jätän robotti-imurin pyörimään äiti-vauvapilateksen ajaksi. Vauva viihtyy tunnilla taas tosi hyvin ja katselee kiinnostuneena jumppailujani. Päiväunet eivät taaskaan osu opiskelujen kannalta aivan kohdalleen, mutta ehdin lukea yhden artikkelin ja kirjoittaa sen pohjalta pari kappaletta graduun. Iltapäivällä haen esikoisen päiväkodista ja suuntaamme ruoan jälkeen koko perheenä kirpputoreille. Reissu on tuottoisa: löydän itselleni treenihousut, esikoiselle t-paidan ja palapelin sekä kotiimme avainnaulakon. Illalla lasten mentyä nukkumaan teemme vielä miehen kanssa ranskalaisia ja kalapuikkoja ja rentoudumme kahdestaan.

Keskiviikko. Aamu kuluu tuttuun tapaan vauvan kanssa puuhaillessa ja päivän kotitöitä hoidellessa. Pesen vessan sekä koneellisen pyykkiä, vaihdan lapsille lakanat sekä luen kirjaa ja lauleskelen vauvalle. Päiväunet käytän jälleen gradun parissa ja kun vauva herää, tekaisen vielä sämpylätaikinan kohoamaan. Koiralenkin aikana pikkuneiti nukahtaa uudelleen ja jää eteiseen uniaan jatkamaan, joten saan pyöriteltyä rauhassa sämpylät uuniin ja syötyä lounaan Tytöt18 -sarjaa Areenasta katsellen. Iltapäivän olen lasten kanssa itsekseni kotosalla, koska miehellä on keskiviikkoisin oma harrastus. Pakkasen vuoksi taapero ei ole käynyt päiväkodissa ulkona, joten päätämme mennä pihalle samalla ovenavauksella puolison kanssa. Naapurin vähän vanhempi lapsi sattuu olemaan samaan aikaan ulkoilemassa ja tulee seuraksemme. Hän esittelee meille pihan jättimäiseen lumikasaan tehtyä pulkkamäkeä. Se on taaperolle turhan jyrkkä, mutta hän kiipeilee ja möyrii lumikasassa mielellään. Ulkoilun jälkeen rentoilemme vielä hetken sohvalla ja esikoinen saa katsella telkkarista Kaapoa ennen iltatoimia.

Torstai. Molemmat lapset ovat tänään kotona, joten suuntaamme aamupäivästä pitkästä aikaa avoimeen perhemuskariin. Olemme olleet siellä viimeksi syksyllä, jolloin olimme ainoat osanottajat, mutta nyt paikalla on reilusti väkeä. Taaperoa vähän ujostuttaa, joten hän lähinnä katselee, mutta vauva jammailee täysillä musisoinnin mukana. Kotona tytöt nukahtavat samaan aikaan päiväunille ja minä teen rentoutusharjoituksen. Kun esikoinen herää, käymme lenkittämässä koiran ja hän laskee hetken liukumäkeä kotipihassa. Miehen lopetettua työt suuntaamme koko porukalla kauppaan, koska olen maanantaina unohtanut ostaa koiralle lihaa. Teemme samalla pienet täydennysostokset ja esikoinen saa oman lumilapion. Illalla lasten mentyä nukkumaan pelaamme miehen kanssa varmaan kuukauden tauon jälkeen taas Metal Gear Solid V:ta.

Perjantai. Kokkaan aamupäivällä jauhelihakeittoa ja otan valokuvia vauvasta. Hän nukkuu hyvät parin tunnin päiväunet ja pääsen etenemään tehokkaasti gradun kirjoittamisessa. Koiralenkin jälkeen haen esikoisen päiväkodista. Illalla kaveri tulee meille kylään. Pelaamme lasten mentyä nukkumaan VR-pelejä sekä Karhukopla-lautapeliä.

Lauantai. Miehellä on aiempien sairastelujen vuoksi töitä rästissä, joten puuhailen aamupäivän itsekseni lasten kanssa. Menemme esikoisen kanssa vauvan aamupäikkäreiden ajaksi kotipihalle ulkoilemaan. Kotona laitan pyykit, imuroin pikaisesti ja teen banaanirahkan. Tytöt nukkuvat taas päiväunia hetken samaan aikaan, joten hyödynnän oman tuokioni kirjoittamalla blogia. Iltapäivällä lähdemme koko perheen voimin ensin pikaiselle piipahdukselle Tokmanniin (tarjouksesta herkkuja ja uusi vedenkeitin eilen hajonneen tilalle) ja sitten miehen vanhempien luokse. Siivoamme lastenlasten leikkipaikaksi sisustetusta huoneesta vanhoja tavaroita pois. Esikoinen käväisee myös mummin kanssa pulkkamäessä.

Sunnuntai. Aamupäivä kuluu kotosalla. Kylvetämme vauvan, ja hänen mentyä nukkumaan taapero loiskuttelee ammeessa pitkän tovin puolison kanssa. Itse ehdin sillä aikaa muokata ja muotoilla yhtä gradun tekstiosiota sujuvampaan muotoon. Kokkaamme yhdessä makaronilaatikkoa ja katselemme netistä striiminä jumalanpalvelusta. Päiväunilla jatkan gradun parissa ja käyn läpi kasan uusia artikkeleita, josko niistä löytyisi jotakin käyttökelpoista sisältöä. Iltapäiväksi suuntaan lasten kanssa vanhempieni luokse. Myös sisko ja hänen miehensä tulevat sinne, ja käymme äidin, siskon ja lasten kanssa pulkkamäessä.