Rahankäyttömme eli mihin panostamme ja missä pihistelemme
Raha-asioiden miettiminen on mielestäni mukavaa, ja tykkään olla kartalla taloudellisesta tilanteestamme. Tänään päästään kurkistamaan siihen, miten meidän perheessämme säästetään ja vastaavasti mihin rahaa kuluu.
Tulomme ovat aina olleet varsin vähäiset, koska koko neljän ja puolen vuoden parisuhteemme aikana kumpikaan ei ole ollut pidempiaikaisesti töissä. Minä olen opiskellut, parina kesänä tein kesätöitä ja yhdessä vaiheessa sijaistin muutaman kerran kuussa päiväkodissa. Nyt olen vanhempainvapaalla. Mies on puolestaan ollut työtön, työkokeilussa, palkkatuettuna työntekijänä sekä opiskelijana. Monella mittarilla katsottuna olemme olleet jatkuvasti pienituloisia, mutta silti en ole koskaan kokenut, että meiltä varsinaisesti puuttuisi mitään. Meillä on aiemmilta elämänvaiheilta kertyneitä säästöjä, joten vaikka tulomme ovat olleet pieniä ja budjettilaskelma usein miinuksella, olemme voineet luottaa siihen, että yllättävissä tilanteissa säästötililtä on mahdollista ottaa rahaa. Perusperiaate on tietenkin koko ajan ollut ehdottomasti se, että tulojen mukaan eletään – eihän niitä säästöjä kohta olisi, jos joka kuukausi eläisi niiden varassa. Mutta niiden olemassaolo on silti ehdottomasti ollut selkeä stressiä vähentävä tekijä talouteemme.
Toinen taloudellista tyytyväisyyttä edistävä tekijä on se, että olemme tottuneet elämään edullisesti. En koe luopuvani mistään, kun emme matkustele tai osta tavaroita uutena. Kyse on itsestäänselvistä toimintamalleista, jota ei tarvitse arjessa sen kummemmin miettiä. Käytännössä pihistelemme lähes kaikesta, koska budjettimme on pieni emmekä halua tuhlata rahaa. On kuitenkin silti myös monia sellaisia juttuja, jotka voisimme vielä karsia, jos haluaisimme tai tarvitsisimme lisää säästöä. Ne listasin ”panostamme”-osion alle. Paras säästövinkkini tulotasosta riippumatta on tulojen ja menojen kirjaaminen Exceliin. Olen itse tehnyt niin jo vuosia, ja se todellakin auttaa hahmottamaan, millaisia summia mihinkin asiaan käyttää. Helposti sitä saattaa vain mutu-tuntumalla ajatella, että emme me nyt tuohon tai tähän niin kovin paljoa rahaa laita – mutta kun hinnat kirjaa kuukauden ajalta muistiin, muodostuukin niistä useita kymppejä. Kommentoikaa alas, millaisiin asioihin te laitatte rahaa tai missä pyritte pääsemään minimisummilla!
Näissä me pihistelemme:
Vaatteiden, huonekalujen ja muiden tavaroiden etsiminen käytettynä. Ostamme nykyisin lähestulkoon kaiken kirpputoreilta ja olemme säästäneet sen ansiosta tuhansia euroja rahaa. Jos ostaisimme esimerkiksi vaatteet, huonekalut ja vauvan tarvikkeet uusina, ei meillä todellakaan olisi varaa hankkia kaikkea tarvitsemaamme. Esimerkiksi yksi edullinenkin vauvan body maksaa uutena kympin, kun taas tori.fi:stä löysimme vitosella kokonaisen kassillisen hyväkuntoista vauvanvaatetta käytettynä. Vaivaa ja aikaa kirppisshoppailu toki vaatii, mutta säästö on niin merkittävä, että mielelläni näemme sen vaivan. On sitä paitsi paljon palkitsevampaa bongata tarvitsemansa tuote halvalla käytettynä, kuin käydä hakemassa se ensimmäisestä vastaantulevasta liikkeestä uutena. Haluamaansa voi joutua odottamaan hetken (esimerkiksi minulla ei ole tällä hetkellä vedenpitäviä kenkiä, kun edellisiin tuli pohjaan reikä, ja mies kaipailisi talvitakkia korvaamaan vanhan reikäisensä) – mutta loppujen lopuksi melkein mikä tahansa tuote löytyy kyllä käytettynä, kun vain malttaa hetken etsiä.
Matkustelu. En ole käynyt aikuisiällä kertaakaan ulkomailla tai muilla itse kustannetuilla reissuilla. Saimme häälahjaksi kylpyläviikonlopun sekä parisuhteen hoitamiseen keskittyneen leirin, ja niiden lisäksi olemme lomailleet sukujemme mökeillä. Meistä kumpikaan ei kaipaa matkustelua tai maailman näkemistä. Kyse ei siis ole ollut niinkään päätöksestä pihistellä, vaan ihan vain siitä, ettemme koe tarvitsevamme matkailua. Vaikka ulkomaanmatkallakin olisi varmasti ihan kivaa, meistä kumpikaan ei koe, että se olisi niin kivaa, että siihen kannattaisi sijoittaa useita satoja tai jopa tuhansia euroja. Menemme paljon mieluummin bensa- ja ruokakulujen hinnalla rauhassa omalle mökille.
Vapaa-ajan harrastukset. Minä käyn vauvan kanssa ilmaisessa perhekerhossa sekä muskarissa, jonka lukukausimaksun saimme joululahjaksi. Mies käy kerran viikossa ilmaisessa harrastuksessa ja toisinaan kaveriporukkansa sählyvuorossa, joka kustantaa pari euroa per kerta. Minigolffaamassa, leffassa tai muilla maksullisilla treffeillä käymme ehkä pari kertaa vuodessa. Muuten puuhaamme ilmaisia juttuja: pelaamme kavereiden kanssa lautapelejä, käymme seurakunnassa, ulkoilemme koiran kanssa ja niin edelleen.
Vakuutukset ja laskut. Meillä ei ole mitään ”ylimääräisiä” vakuutuksia. Autossa ei ole Kaskoa (jos se hajoaisi totaalisesti, kykenisimme ostamaan tilalle toisen halvan ja käytetyn), meillä itsellämme ei ole henki- tai muita vakuutuksia (vaikka toinen menehtyisi tai putoaisi minimituloille, vaikutus talouteemme olisi mitätön, kun tulot ovat jo valmiiksi pienet) eikä vauvalla ole vakuutusta (luotamme julkiseen terveydenhuoltoon). Vakuutusmaksuista muodostuisi vuodessa iso kuluerä, joten säästämme mieluummin rahat ja luotamme siihen, että pystyisimme hoitamaan mahdolliset katastrofitilanteet ja yllättävät, pakolliset kulut säästöjen ja tukiverkoston avulla. Suomessa julkinen järjestelmä takaa kuitenkin jonkinlaisen minimiturvan joka tilanteessa. Emme myöskään maksa mistään Netflixin tai Spotifyn kaltaisista tilauksista ja puhelinliittymät ovat edullisesti Moi:lta.
Kosmetiikka. En meikkaa ja käytän aika vähän mitään muutakaan kosmetiikkaa. Kosmetiikassa maksaa usein brändi, pakkaus ja ”luksusfiilis”, ja edullisilta merkeiltä voi löytää ihan yhtä toimivia tuotteita.
Ruoka. Syömme halpaa kotiruokaa ja valitsemme kaupassa edullisimmat tuotteet. Emme osta ikinä kalliita lihoja tai kaloja tiskiltä, vaan syömme jauhelihaa, tonnikalaa sekä välillä kanaa ja pakastelohikuutioita. Kasvisruoissakaan emme koskaan hyödynnä hintavia nyhtiksiä ja härkiksiä, vaan proteiini tulee pavuista, sienistä tai jostakin edullisesta juustosta. Käymme kaupassa kerran viikossa, suunnittelemme ruokalistan etukäteen ja teemme ostokset pikkukaupan sijaan isossa marketissa.
Näihin me panostamme:
Elektroniikka. Mieheni on kiinnostunut elektroniikasta ja käyttää sitä paljon, joten hänelle on tärkeää, että esimerkiksi tietokoneet, näytöt ja äänentoisto ovat toimivia ja laadukkaita. Hän nauttii suunnattomasti elektroniikkatuotteiden ominaisuuksien ja hintojen vertailusta ja näkee aina paljon vaivaa, jotta löytäisi hinta-laatusuhteeltaan parhaat vaihtoehdot. Panostaminen tähän kategoriaan ei tarkoita, että hankkisimme uusimmat ja kalleimmat laitteet (siinä ei olisi juuri järkeä), vaan että valikoimme keskihintaisia laitteita tarjouksia hyödyntäen. Prosentuaalisesti käytämme elektroniikkaan kuitenkin varmasti suuremman osuuden tuloistamme kuin monet keskivertotallaajat.
Eettisemmin tuotettu liha ja maito. Vaikka yleensä haalimme ruokakaupassa ostoskoriin Xtraa ja Rainbowta ja vertailemme hintoja, on muutama tuotekategoria, joissa valitsemme tietoisesti hintavampia tuotteita. Meille on tärkeää kiinnittää eläinperäisissä tuotteissa huomiota eettisyyteen ja eläinten olosuhteisiin, joten esimerkiksi lihassa, maidossa ja kananmunissa valitsemme luomua, ulkomunia ja vapaan lehmän maitoa. Neljänsadan gramman paketti käyttämäämme naudan luomujauhelihaa maksaa melkein vitosen siinä, missä halvin sika-nautapaketti kustantaisi alta kaksi euroa. Kuukausitasolla valintamme maksaa siis aika paljon ekstraa. Ajattelen kuitenkin, että jos kerran haluamme käyttää eläinperäisiä tuotteita, pitää meidän myös olla valmiita maksamaan ne ylimääräiset lantit eläinten paremmista oloista.
Auto. Meillä on oma auto, vaikka asumme kaupungissa hyvien julkisten kulkuyhteyksien varrella. Käytämme autoa hyvin vähän ja kuljemme mm. keskustaan ja opiskelupaikkoihimme kävellen tai pyörällä. Auton olemassaolo on kuitenkin lähes välttämätöntä, jotta pystymme käymään mieheni vanhemmilla ja liikkumaan suurikokoisen koiramme kanssa. Se helpottaa arkea huomattavasti ja mahdollistaa esimerkiksi kerran viikossa tehtävän ison kauppareissun Prismaan kalliimmassa lähikaupassa piipahtelun sijaan.
Koira. Ison koiran ruokiin ja luihin menee reilut sata euroa kuukaudessa. Emme syötä marketin halvinta nappulaa, vaan haluamme, että koiran ravinto on laadukasta ja sille hyväksi. Tilaamme ruoat Zooplussan kautta isoissa erissä, minkä avulla säästämme kuitenkin perus eläinkaupasta hakemiseen verrattuna reilusti. Eläinlääkärikuluissa olemme päässeet vuosien mittaan halvalla, koska haukkumme on pysynyt hyvin terveenä, mutta tietysti eläimen hankkiessa täytyy olla varautunut siihen, että yhtäkkisiä laskuja voi tulla.
Rahan lahjoittaminen. Oli rahatilanne millainen hyvänsä, lahjoitamme aina pois tietyn, saman prosenttiosuuden kuukausituloistamme. Pidän tätä tosi tärkeänä juttuja ja haluan ajatella, että aina on, mistä antaa. Lopulta mikään ei ole meidän omaamme, vaan kaikki elämässä tulee Jumalalta. Hän myös pitää meistä huolen.
Ulkona syöminen. Emme käy kalliissa ravintoloissa, mutta syömme joka kuukausi muutaman kerran kodin ulkopuolella. Jättämällä ulkona syömisen ja kahvilat kokonaan pois säästäisimme kuukaudessa useamman kympin. Minulle jokatorstaiset kahvilatreffit ystävän kanssa ovat kuitenkin supertärkeä henkireikä, ja samaten pizza tai hampurilainen aina toisinaan silloin, kun ei jaksa tai ehdi kokata kotona, on kivaa arjen hemmotelua ja helpotusta.
—
Aiempia rahaan liittyviä postauksiani: