Lakeus

Lakeus.

lakeus.jpg

lakeus_talo222.jpg

lakeus_aitta.jpg

lakeus_ikkuna.jpg

lakeus_verho.jpg

Siellä, missä taivas alkaa heti pellon pinnasta.
Missä maisema antaa katseelle tilaa kulkea – aina kauemmas ja kauemmas.

Siellä on suuret punaiset tuvat ja niiden emännät.
Äidit. Äidin äidit. Äidin äidin äidit.

Äidit, jotka tuntevat juurensa halki vuosisatojen. Äidit, jotka astelevat samoja maita ja lautalattioita kuin esiäitinsä. Äidit, jotka nukkuvat siinä, missä syntyivät, ja myöhemmin itsekin synnyttivät.

Äitejä, jotka eivät enää muista. Äitejä, jotka eivät tahdo muistaa. Äitejä, jotka muistelevat liiaksi. Ja äitejä, jotka tahtovat kuulla lisää, jotta voisivat muistaa kaiken, ihan kaiken.

Rinnakkain he käyvät vuosikymmenien jatkumossa. Ja jos eivät aina kykenekään kunnioittamaan toisiaan, voivat silti kunnioittaa juuriaan. Olla ylpeitä siitä, että tietävät, mistä ovat lähtöisin.
Siitä, että ovat juurtuneet syvälle maahan.

-Pernilla-

Suhteet Ystävät ja perhe Vanhemmuus Ajattelin tänään

Väriä ja valoa

Nyt lähti tämä kesämeininki ihan lapasesta. Muistaakseni se oli vappuaatto, kun vielä kävelin toppatakki päällä tihkusateen kruunaamassa hyisessä harmaudessa. Sitten saapui yksi yö, muutti tuulen suunnan – eikä poloinen nainen pysy enää kaiken tämän ilon ja valon kintereillä.

Aurinko kohkaa sisään ovista ja ikkunoista, värjää kaiken voimalliseksi ja jättää varjoon sen, minkä ei tarvitsekaan näkyä. Harmaantunut pariskunta pussailee pitkin katuja ja kailottajalinnut vouhottavat kaiken yötä pesätouhuissaan. Kuka nyt voisi nukkuakaan? En minä ainakaan.

ivaatteet.jpg

iittala4.jpg

iittala5.jpg

Hervottomasta tunnelmasta vauhkoontuneena astelin maanantaina kauppaan ja (aiemmista ajattoman klassisista tyylisuunnitelmistani huolimatta) ostin villeimmät kesäkuteet, jotka löysin. Seuraavana aamuna palasin kauppaan ja vaihdoin sortsit kokoa suurempaan, sillä tottahan olin lihonut talven aikana. Who cares, sillä kaikki se syöminen oli kyllä tosi kivaa. Katsotaan, mikä on mielentila sitten, kun on aika paljastaa elähtänyt valkoinen ruho riemunkirjavan värihyökkäyksen saattelemana. Herra Pippuri ainakin aikoo osoittaa kunniaa laulamalla ”Katsokaa sirkuskulkuetta, saapuvaa kummaa saattuetta…” ja sehän sopii. Lupaan tanssia villisti, mikäli hän rämpyttää ukulelellä tahtia.

Noh noh. Rauhoitutaanpas nyt.

Mietin vain, että kesän saapuminen nostattaa kyllä kummallisella tavalla kansallismieltä. Vähän samoin kuin tuima 30 asteen pakkasjakso. On kuin alkamaisillaan olisi koko kansakunnan yhteinen kahden kuukauden mittainen juhla (tai kahden päivän, kukapa kesän pituudesta tietää). Tätä juhlatunnelmaa nostattamaan näytetään tv:ssä nationalistisia grillimakkaramainoksia ja lauletaan yhteislauluja Skansenilla. Toimii ainakin minuun. Olen ihan, että ”lippu salkoon!”

iittala2.jpg

iittala.jpg

iittala3.jpg

ivaloja.jpg

Mukavaa loppuviikkoa, kamut!
-Pernilla-

P.S. Huomioitsitteko kuvista, että ostin Iittalan kampanjasta puoli-ilmaiseksi täydellisen sinistä Kastehelmeä? Kuinka kaunis se onkaan.
Mutta rakas Iittala, voisitteko mitenkään ottaa tuotantoonne Kastehelmi-sarjan käyttöastioita myös kirkkaan vihreänä? Olisi aivan pakkomielteisesti saatava niitä juuri siinä värissä.

Muoti Oma elämä Ajattelin tänään Päivän tyyli