Mätkyt
No jaa, uskottekos, jos sanon, että asioilla vaan on aina tapana järjestyä?
Kerron teille esimerkin.
Olen jo jonkin aikaa mietiskellyt, että pitäisi antaa rahaa hyväntekeväisyyteen. Oikein sillä lailla kunnolla ja täydestä sydämestä. En vain ole saanut laitettua tikkuakaan ristiin asian eteen. Sitä vain istuu laiskana ahterillaan ja miettii, että mihinkähän kohteeseen rahaa sitten laittaisi ja mitenkähän paljon.
Vaan kuinkas sitten kävikään? Kohde (valtio) ja summa (avokätinen) ilmoitettiin suoraan kirjeellä omaan postilaatikkoon. Uskomattoman hyvää palvelua! Olin jo hieman kallistunut lahjoittamaan Kirkon Ulkomaanavulle, mutta valtion kotimaanapu on sekin ihan tosi jees vaihtoehto.
No niin, kuten sanottua, asioilla on tapana järjestyä. One way or another.
Keräilen nyt voimia hyväntekeväisyystaipaleelleni lukemalla vahvojen naisten kirjoittamia kirjoja. (Ehkä suoritan samalla vähän itsetutkiskelua aiheesta verokortti, tulorajat ym. hämärät asiat.)
Märta Tikkasen Kaksi on uskomatonta luettavaa. Kerron teille tuosta tuonnempana. Kunhan lukaisen kirjan loppuun.
Catherine Deneuven Itseni varjossa on vähän kehnosti kirjoitettu, mutta sisältö korvaa laadun kirkkaasti. Sama ajatus pätee myös kirjan pöhköön nimeen.
No mutta hei, lippu korkeelle! Tänäänhän on tosiaan ihan liputuspäiväkin. Kyselinkin aamulla lapsilta tietämättömänä, että
”Mikäs liputuspäivä tänään on?”
”Keskiviikko.”
Selvä pyy.
-Pernilla-
