Cecilia Samartinin Nora & Alicia on jälleen yksi niistä kirjoista, jotka olen ostanut alesta nätin kannen takia. Hyvät ihmiset, katsokaa nyt! Ihana.
Kun kirjaan tarttuu näin ’löyhin’ perustein, alkaa lukukokemus melko jännänä. Mitähän tulikaan hankkineeksi…  

Nora & Alicia on kertomus ystävyydestä ja naiseksi kasvamisesta 50-luvun Kuubassa. Vähintäänkin yhtä suurta, ja jopa vaikuttavampaa tarinassa on kuitenkin yhteiskunnan ja sen romahtamisen kuvaus. Tarina perustuu osittain Samartinin oman suvun vaiheisiin. Se kuuluu ja tuntuu. Tarina on aito ja koskettava.

Nora & Alicia on hyvin ajankohtainen kirja. Tarina on vanha ja samaan aikaan uusi. Ihmiset seisovat ja katselevat, kuinka kaikki ympärillä romahtaa tomuna maahan. On aika päättää lähteäkö vaiko jäädä.
Ne, jotka rakkaudesta päättävät jäädä, valitsevat vaikeista taipaleista toisen. Ne, jotka päättävät lähteä – valitsevat vaikeista taipaleista toisen. Jos joskus pääsee elossa perille, saa ehkä elää lopun elämäänsä pelkkänä roskaväkenä.

Kirjassa oli ehkä sata sivua liikaa tai väärässä kohtaa. Välillä tuntui, että kerronta jäi junnaamaan, mutta erityisesti lopussa olisin tahtonut tietää lisää. Joidenkin (en nyt varmaan voi kertoa minkä) asioiden kertomatta jättäminen tuntui liian helpolta valinnalta.
Mutta juu, se on pientä. Nora & Alicia avasi jälleen yhden uuden oven tuntemattomaan, hieman samalla tavalla kuin Sofi Oksasen Puhdistus aikanaan teki. Se on suurta.

Mutta kuulkaa, iloitkaa, on perjantai! Antakaa haleja ja suukkoja!
-Pernilla-