Lapset somessa aiheesta ajattelin kirjoittaa yhtenä ensimmäisistä postauksista. Aihe on niin tärkeä ja ennenkaikkea itselleni on hyvä rajata sitä kuinka lapset esiintyvät blogissa.

Kun avasin uudelleen blogin, otin asian ensin puheeksi Mion ja Main kanssa. He ovat jo niin isoja että ymmärtää esimerkiksi mikä on Instagram. Selitin heille että blogi on meille mahdollisuus kirjoitella asioita muistiin ja parhaimmat kuvat muistojen lisäksi. Kerroin heille myös mitä blogiin ei tule.He myös tietävät että sisältö on koko maailman nähtävillä.

Ei noloja kuvia. Ei nakukuvia. Ei kirjoituksia heidän toilailuista tai muuta mikä voisi haavoittaa heidän tulevaisuutta somessa ja täten oikeassa elämässä. Ymmärrän kuinka varovainen pitää olla somen ja lasten kanssa ja siksi olenkin laittanut oman IG tilin salaiseksi ja piilottanut facebookista kuvat ulkopuolisilta. Julkisessa somessa jaan vain ne asiat jotka itse haluan jakaa, en yhtään enempää.

Aiheena lapset somessa on vahvasti mieleipiteitä jakava. Ymmärrän että monet ei halua lapsia someen lainkaan, ja mielestäni se on hyvä päätös. Itse kuitenkin haluan elämäämme myös somen puolella, niin kauan kun kuvat ja sisältö on hyvällä maulla toteutettu, molemmat lapset hyväksyvät kuvat jotka julkaisen, sekä sisällön.

Mai on yleensä se joka sanoo suoraan jos jokin kuva ei hänen mielestä ole hyvä tai jos hän ei halua olla kuvissa. Yritän kunnioittaa sitä. Joskus voin selittää että kuvia on kiva ottaa jotta niistä jää muistoja, varsinkin joissain tilanteissa josta haluaa muiston.

Mion kanssa ei ole samaa ongelmaa, mutta hänellä om vahva taipumus pilata kuvat vääntämällä kasvot jollekin hänen mielestä hauskalle ilmeelle.

-katja

ps. tästä pääsee lukemaan meidän Helsingin matkan vinkit

Bloggaus oli minulla harrastus muutamia vuosia, ja lopetin kirjoittamisen noin 4v sitten. Syy lopettamiseen oli se, että aikaa ei kertakaikkiaan enää ollut samalla tavalla kuin ennen. Aloitin sairaanhoitajan opinnot kun Mai oli 1,5 vuoden ikäinen. Kahden lapsen kasvattaminen lähestulkoon yksin,täyspäiväiset opinnot ja siihen lisäksi keikkatyö piti huolen siitä että iltaisin ei tarvinnut miettiä mitä ajallani teen.

Toinen syy bloggauksen lopettamiseen oli se, että en kestänyt netin negatiivista palautetta. Bloggaajat saavat osakseen todella paljon kuraa, ja elämää ruoditaan tuntemattomien toimesta huolella. Muistan kuinka jokin rasisti kirjoitti minusta ja lapsistani omaan blogiin tekstin, kirjoittaen oletuksia elämästämme. En silloin kestänyt painetta. Lisäksi blogiin eksyi satunnaisesti ilkeitä ihmisiä kommentoimaan, ja se otti silloin todella koville.

Tiedän nyt olevani valmiimpi kohtaamaan negatiiviset kommentoijat. En enää anna painoarvoa tuntemattomien ihmisten negatiivisille kommenteille. Tiedän että he joilla on tarvetta loukata tuntemattomia ihmisiä netissä, on todenäköisesti itse aika huonossa jamassa.

Bloggaus on minulle harrastus. Pidän kirjoittamisesta ja koska koen että elämme hauskaa ja ihanaa arkea, haluan myös jakaa meidän kokemuksia muiden kanssa. Ennen kaikkea tämä on keino minulle saada taltioitua meidän hetkiä.

Toiveena on kasvattaa lukijakuntaa ja tutustua uusiin ihmisiin tämän kautta. Blogin kautta olen saanut elinikäisiä ystäviä!

Bloggaus kuitenkin antaa paljon enemmän kuin mitä se verottaa.

Tästä pääset lukemaan ensimmäisen blogitekstin!