Maailmansota voi ilmeisesti alkaa ihan mistä vaan.Esimerkiksi siitä,että käydäänkö K-Supermaketissa vai S-marketissa viikonloppu ostoksilla.Minä olin ajatellut meneväni K-Supermarkettiin ja olin autoani sinne kääntämässä kun vänkärin puolella istunut ,puhelimessa puhunut mieheni viittilöi minua jatkamaan matkaani S-Markettiin.Taisi hän sanoakkin,että S-market.Muuta ei sitten tarvittu.Kaasutin  liikenneympyrän  läpi kohtuu kovalla vauhdilla suoraan S-marketin pihalle,puhumatta mitään.Jätin mieheni puhumaan puhelunsa ja pätkytin sisälle.Rupesin sananmukaisesti viskomaan tavaroita kärryyn ja jossain vaiheessa paikalle tullut mieheni yrittI viritellä keskustelua.Minä en ollut juttu uulella ja ajattelin ,että on ihan jokaikisen kaupassa olijan kannalta parasta ,että pidän suuni kiinni.Kotimatkamme ,noin 25 minuuttia käytimme autossa selvittääksemme tätä suunnattoman suureksi kriisiytynyttä tilannetta.Mieheni ei kertakaikkiaan ymmärtänyt kuinka joltain voi tuollaisessa asiassa palaa käpy noin  totaalisesti.Minä en kertakaikkiaan tajunnut,minkä helvetin vuoksi hänellä piti olla mieipide siihen missä kaupassa kävisimme tänään.Patti tilanne siis.Kotiin tultuamme nappasin koirat mukaani  ,lähdin jäälle lenkille ja tasoitin mieltäni.Onnistuin aika hyvin.Koko katastrofiin on luultavasti osasyynä se,että työni josta ihan hirveästi pidän on tällä viikolla ollut pikkuisen normaalia raskaampaa.Olen kauhean monta kertaa törmännyt siihen,että en mielettömästä tahdostani huolimatta pysty pelastamaan enkä korjaamaan ihmisten kaikkia ongelmakohtia vaikka kuinka haluaisin. Sen lisäksi olen joutunut toteamaan,että ihmiset joiden toivoisin joistakin asioista kopin ottavat eivät palloa saakkaan kiinni.Silloin turhauttaa.Ja kun viikon sisällä on tarpeeksi monta kertaa turhauttanut voi maailmansodan kotirintamalla saada aikaiseksi ihan vaikka kaupan valinnassa.Nyt laskeudun perjantaihin,.Menyy; Mozzarella pizzaa, Ben and Jerrys jäätelö ja irtokarkkeja ja Pepsimaxia .Eiköhän se näillä iloksi muutu. 

500000 Eurolla voisi maksaa pois asuntolainan ja sen päälle reissailla.Tai maksaa pois asuntolainan ja remontoida sen 20 vuotta remonttia odottaneen saunan.Tai maksaa asuntolainan ja kävellä By Piaksen liikeeseen ja ostaa ihan mitä mieleen juolahtaa.Tai maksaa asuntolainan,ottaa virkavapaata ja lähteä vuodeksi vapaaehtoistyöhön kaukomaille.Minä luultavasti valitsisin tuon viimeisimmän vaihtoehdon ja toteuttaisin yhden unelmistani.Näissä ajatuksissa päätin tänään ostaa Casino arvan.Ellen sen kaupassa valitsi ja meillä kummallakin oli sellainen kutina että tänään jysähtää.Eipä jysähtänyt.Tilanne on nyt nimittäin  sellainen,että Väinö koiramme saataa huomenna paskoa 500 000 euroan arvoista tavaraa.Kaupasta tultuamme Väinö nimittäin pölli huomaamattani takin taskussa olleen arvan ja tuhosi sen melko pieniksi palasiksi.Yritin koota ja teippailla arpaa yhteen.Hommasta ei tullut muuta kuin sanomista:kaikkia paloja ei löytynyt ja kohdat jotka oli teipattu kiinni olivatkin sitten mahdottomia millään lailla raaputettaviksi.Väinöllä on siis osa palasista mahassa ja minulla selkeä tunne siitä,että 500000 jää unelmaksi.Tälläkin kertaa.Toisaalta nyt minulla on hieman ymmärrystä sille,miksi suomessa aina välillä etsitään lotto-ja muissa arvonnoissa voittaneita eikä kukaan ilmoittaudu voittajaksi.Ehkä Suomessa on Väinön lisäksi muutama muukin koira  ( tai lehmä,hevonen ,vuohi tai vaikka kilpikonna ) joka on pelitositteet  syönyt ja onnellisilla omistajilla näin ollen aivan huikean kalliit lemmikit.Mutta kyllä me karvakorviamme ihan kauheasti rakastetaan.Vaikka Väinöstä meinasinkin karvalakin tehdä.