Tuntemattomat pedit ja takapenkit

Tuntemattomat pedit ja takapenkit

Olen liftannut. Uusi-Seelanti on varmaan maailman paras maa liftaamiseen. Muita kyydin etsijiä näkee lähes joka päivä ja kyydit saa nopsaan. On ollut eläinlääkäri, joka kiersi nuorena Afrikkaa. Komeat kaverukset.  Tatuoitu raksamies ja tatuoimaton raksamies. Pari vaurasta pariskuntaa, jotka ottivat kyytiin huolestuneena siitä, että tyttö liftaa yksin. Tavallisia tyyppejä ja yksi vähän outo, joka joi ajaessaan olutta. On satanut. Paljon. […]

Vuori-ilmaa, rugbya ja farmijuhlia

Vuori-ilmaa, rugbya ja farmijuhlia

Surffilauta tärisee vaijereiden varassa. Tie on mutkainen ja maisema iso. Makaan takapenkeille pedatussa pedissä ja annan katseen lipua laiskasti vuorten yllä. Klassinen musiikki soi. Kuskina on kiinalais-havajilainen sohvasurffari ja kylmälaukussa riisimaitoa, soppa-ainekset ja kookosöljyä. Niin kuluivat viime päivät. Matkustin vuorille. Aamulenkillä oli kauneinta ikinä: pitkospuita, riippusiltoja ja valkoisena kuohuava joki. Ja sitten iso järvi, joka […]

Kun haluaa jäädä ja haluaa lähteä

Kun haluaa jäädä ja haluaa lähteä

Itken kai, kun pakkailen. Paino sanalla kai, koska ei tämä mitään kunnon itkua ole. Vähän vain herahtaa kyyneliä silmiin aina, kun mieleen nousee muisto tai soittolistan kappale vaihtuu haikeaan. Sää ei osaa päättää, haluaako se olla sateisen harmaa vai leppeän kesäinen. En minäkään. Jatkan huomenna matkaa Uuteen-Seelantiin. Olen lykännyt lentojen ostoa, koska Adelaidessa on ollut niin onnellista. Liiankin onnellista. Alan […]

Bum bum, loputtomat festarit

Bum bum, loputtomat festarit

Ihan pelkkää lekottelua Adelaidessa olo ei ole ollut. Se on ollut myös kekkeröintiä. Ilmassa on seitanhampparin tuoksu ja puiden väleissä roikkuu värikkäitä lyhtyjä. Kiskon päälle pitkän hameen, jossa on vaikea pyöräillä, mutta helppo hupsutella. Olen huomannut, että kun pukeutuu hulluihin vaatteisiin, on valmis tekemään vähän hulluja asioita. Kuten tanssimaan mustalaisblueskeikalla kaiuttimen päällä, lasinsiruja jalkapohjissa. Tai […]

Kaikki on yksinkertaista, kun katselee tulta ja tähtiä

Kaikki on yksinkertaista, kun katselee tulta ja tähtiä

Miten maailma voi olla näin kaunis ja ihana? Sitä olen ihmetellyt viime päivinä. Olimme telttaretkellä. Retkikunnan muodostivat minä, ystäväni Alexa ja kaksi poikaa. Neljä tyyppiä ja nelivetoauto, ihan kuin jossain puolivillaisessa novellissa. Pakattiin kyytiin huopia, ruokaa ja viiniä, ja otettiin suunta kohti rannikkoa. Kaikki oli niin henkeäsalpaavaa: autiot rannat, sotkuiset aallot ja korvissa pauhaava tuuli. En tiedä, onko aukeus […]