Kuukausi kauniissa talossa, jes jes jee
Minulla on nyt uusi koti, ja millainen koti se onkaan! Niin kaunis ja omannäköinen.
On korkea katto, valkoiset seinät täynnä tauluja ja talon molemmissa päissä valtavat lasiseinät, joista tuulee pehmästi sisään. Tuulikello kilkattaa, pihapuut hamisevat. Kiinnostavia esineitä riittää: uusia mieliesineitäni ovat vaaleanpunainen karttapallo ja painava pääpatsas. Ja kaikki upeat matot.
Talo kuuluu normaalisti australialaiselle valokuvaajalle, mutta nyt sen on kuukaudeksi vallannut kanadalaisperhe (mikä on vähättelyä – oikeasti heillä on juuria Puolassa, New Yorkissa ja Englannissa) ja minä. Perhe on aivan mainio ja 1,5-vuotias hoidokkini kestämättömän söpö flirttailija. Jääkaappi on täynnä viherkamaa, ja löysin halvan fillarin.
Muistatko, koska olet viimeksi fiilistellyt sitä, että sinulla on koti (jos on)? Jos et hetkeen, tee se nyt.
Sillä miten älyttömän siistiä on, että on paikka, jossa on kaikki omat tavarat ja jonka oven saa suljettua. Jossa voi olla vaikka alasti! Eteisissä, nihkeissä teltoissa ja vierashuoneissa on oma viehätyksensä, mutta juuri nyt koen suurinta uutuudenviehätystä vuoteesta, johon palaa joka ilta.
Miten parasta ja eksoottista onkaan pestä myttääntyneet vaatteet ja lavehtia ne kauniisti kaappiin. Asetella yöpöydälle kaulakorut, haaleat simpukat ja rannalta löydetty meritähtimuotti ja tietää, että ne ovat paikallaan monta viikkoa. Samoin kuin kengät ja autotalliin nurkkaan piilotettu rinkka. Sen sisään jätin taskulampun, pienenevän vesipullon ja kaikki muut hyödylliset esineet.
Nyt on kauniiden asioiden vuoro.
