Muijat Goes Festival // Lost In Music 2015
Moro!
Nyt olis viimein Lost In Music ja Musiikki & Media -tapahtuma lusittu. Erittäin hauska pitkä viikonloppu oli joskin se verotti juhlijoita univeloilla festarin päätteeksi.
Tänä vuonna Lost In Musicissa oli aivan mieletön kattaus erilaisia artisteja. Melko paljon oli tunnettuja ja isoja kotimaisia nimiä, jotka on festarin ”tule löydetyksi” -luonteesta poiketen jo löydetty, mutta todela paljon oli myös niitä mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia.
Veniorilta ei ollut aiemmin tunnettu kuin Sugar Rush -kappale, mutta koko setin kaikissa biiseissä tuntui olevan niin väkevät koukut, että niiden hittipotentiaalin tunsi luissa ja ytimissä välittömästi. Ääni jytisi niin kovaa ja korkealta, että huh! Varsinkin White Flower -kappaleeseen voitais suositella tutustumaan tämän upeen neitokaisen tuotannosta. Annukan lempparikeikka oli tämä!
Keikkapaikat oli merkitty tollasilla hauskoilla jättiviireillä, jotka Tamkin opiskelijat oli tehny kierrätysmatskusta.
LCMDF osu ja uppos. Uusi tuotanto kuulosti todella hyvältä, mutta kyllä ne vanhat tutut Cool and Bored ja muut alkupään tuotannon kappaleet toi taas sellasiakin muistoja mieleen, että ei pysynyt menojalka paikoillaan.
Ronyan ääni ei voi olla vakuuttamatta, mutta jotain jäi silti puuttumaan. Mietittiin, miksi tää ei oikein lähteny ja tultiin siihen lopputulokseen, että ehkä tän ois pitänyt olla Klubin puolella. Pakkis on kuitenkin niin iso, että lava tuntui autiolta kolmella ihmisellä, joista kaksi oli paikoillaan, ja yleisön puoli tuntui ihan tyhjältä. Vaikka Klubinkaan puolella ihmisiä ei olisi kovin paljon kattomassa niin se intiimi tunnelma kuitenkin kantaa vähän pidemmälle. Ronyan keikan aikana yleisön ja esiintyjän välinen yhteys ja sellanen tietty lämpö jäi puuttumaan, vaikka eturivin jätkät bailaskin kyllä ihan viimestä päivää! Siitä pisteet!
Death Hawks
Hisser
Suomen uusi vientilupaus, nuori Jeremy Folderol, taisi olla hieman liian tuore tulokas, sillä Ilveksen yökerho oli valitettavan tyhjä. Jeremy ei silti lannistunut vaan veti hienolla energialla keikkansa loppuun saakka. Jeremy olisi saanut varmasti todella päräyttävät bailut aikaan jos juhlijoita olisi ollut paikalla tanssilattialle asti.
Lake Jons ei suotta päässyt mukaan Tulevaisuuden tusinaan ja odotetaankin innolla, että pojat julkasee lisää musaa. Oli nimittäin mahtavia biisejä.
Cityman
Noah Kin
Antti Tuiskun keikalla painopiste oli lähinnä bailaamisessa, joten kuvista ei arvatenkaan tullut käyttistä. Antti oli kuitenkin ihan huikee ja koko Pakkahuone oli aivan täynnä tanssivaa ja mukana laulavaa yleisöä. Tällä keikalla oli ehkä eniten rakkautta ja ymmärrämme hyvin miksi.
Egokills on tamperelainen hardrockia soittava pumppu, joka on kyllä melekosen päräyttävä! Päivitettiinki Instagramia tältä keikalta, että uskomatonta miten tää onnistuu kyllä sytyttämään kyllä joka kerta vaikka raskas musiikki ei muuten olisikaan lähimpänä sydäntä. Huikee meininki äijillä lavalla ja Jannella on kyllä jäätävän hyvä ääni. Kill Your Ego-biisi soi päässä vielä seuraavana päivänäkin.
Lapko on kestosuosikki eikä se petä koskaan. Piste.
Valkovenälänen Shuma (tai oikein kirjotettuna Šuma) nous keikallaan Annan lemppariks näillä festareilla. Mitäänhän ei sanoista ymmärretty, mutta harvoinpa kuulee näin kaunista laulua. Elektronista folkkia soittava poppoo oli opetellut keikalleen myös yhden biisin suomeksi. Pisteet siitä!
Pariisin kevät
Ensi vuonna juhlitaankin Lost In Music 10v -festareita. Uskomatonta, että sitä on järjestetty niin monta vuotta ja tuntuu, että tän kaupunkifestarin taso vaan nousee vuosi vuodelta. Ensi vuonna todellakin uudelleen! Kalenteriin saa merkitä jo 5.-8.10. suosiolla varatuks.
Lisää tunnelmia voi käydä tsekkaamassa kuvien muodossa Lost In Musicin Face-sivuilta.
Muijat kiittää & kuittaa!