Säilö & Kokkaa -kirjan julkkarit
Moro!
Oltiin Ravintola C:ssä juhlistamassa Santeri Vuosaran ja Ilkka Isotalon kirjoittaman Säilö & Kokkaa -kirjan julkaisua. Nimensä mukaisesti kirjassa kerrotaan millä eri tavoilla kaikkea voi säilöä. Aina ei tarvi kaikkea sulloo vaan pakkaseen vaan keinoja on monia. Osa keinoista jopa yllätti, pakko myöntää.
Pikkelöidyt ja chilillä maustetut kananmunat maistui ihan kananmunalta vaikka aluksi ehkä odotti niissä olevan jokin pistävämpi maku pikkelöimisestä. Hyviä!
Saatiin muutenkin maistella kirjasta löytyviä herkkuja, joista muun muassa ilmakuivattu ankanrinta ja madebrandade vei kielen mennessään. Toi vihreä on just se madebrandade, joka oli niiin hyvää!
Siinä bloggaajamiuset Janica ja Emmi uskaltautuivat rohkeasti ekoina tutkimaan mitä ne miehet oli meille oikein loihtineet.
Itse juhlakalut Santeri ja Ilkka siinä.
Noi pikkelöidyt kasvikset oli kans aivan järkkyhyviä. Pitäiskin jaksaa niitä kyllä vääntää tässä ihan juurikin joku päivä tosi pian…
Annukan lautasesta ei voi koskaan ottaa kuvaa, koska se on aina niin täyteen ahdettu eikä ollenkaan kuvauksellinen. Annukka ei panosta ruoan ottamisessa asettelun ulkonäköön vaan lähinnä sellaiseen tetrismaiseen järjestykseen, jonka avulla lautaselle mahtuu määrällisesti niin paljon kuin mahdollista.
Tässä kuvassa siis Annan lautanen. (siis ensimmäinen satsi (oisko pitäny ees tarkentaa?))
Kirjassa neuvotaan miten eri asioita voi säilöä kuivaamalla, suolaamalla, etikalla, öljyssä ja rasvassa, alkoholilla, sokerilla… Tää kirja on säilömisen tietopankki, joka jokaisella tulisi olla hallussa. Ehkä tässä on pakko itekin viimeistään nyt tutustua vähän enemmän tähän säilömishommaan.
Sienisellerikeitto, joka oli aivan taivaallinen. Tämä ohje löytyy myös kirjasta.
Viinejä tilaisuudessa oli esittelemässä Bache Beneltä kaunis Tanja Turunen, jonka ei pitänyt kehottaa kuin kerran meitä maistelemaan jokaista. En tiedä osattiinko nyt aina ihan oikeaa viiniä hörppiä juuri siihen sopivien ruokien kanssa, mutta se muistetaan, että noi kaikki oli kyllä todella hyviä. Oli mukavasti todella täyteläisiä ja vahvoja viiniä, ja sitten myös vastapainoksi niitä kevyempiä seurusteluviinejä.
Tässä nähdään Santerin sanoin hänen lapsuuden oma inhokkiruokansa, josta mies on nyt päättänyt tehdä oman version. Modernisoitu lihaperunalaatikko, jossa oli myös kuivattua lihaa ja sieniä. Vieressä itse tehtyä hapankermaa. Ja toimi muute!
Jälkiruoaksi oli tällainen makea pikkuporkkanainen. Aiva hyvä, mutta ois tää voinu toki kakkuakin olla. Niin kun kaikki. Elämässä.
Tää hörppiminen me osataan. Tässä Annan vieressä muuten tämä aiemmin mainittu viinimuija Tanja.
Ja sitte mitä vielä. No siis jollain kallioimarteen juurilla maustettu kossu. Tuotaniinniin. Vahvaahan se oli! Tämän kun toisintaa itse eikä hajuukaan mikä toi juuri ees on niin tuloksena luultavasti kaneli- tai vaniljakossu, koska näyttää samalta niin maistuu samalta eikö.
Itse tehtyä jogurttia marjoilla vielä tohon loppuun niin sai kunnolla suut makeeks.
On tää meidän Tampere Food Clubin bloggaaja- ja kokkaajajengi vaan melko timanginen. Pitää varoo tai oppii kohta itekin jotain tästä ruokahifistelystä. Kyllä juu säilöminen on hifistelyä.
– Muijat täälä moro