Ravintola Henriksin brunssi – yks kautta viis
Moro!
Me ei yleensä tehdä kovinkaa negatiivisia arvosteluja, koska pyritään vaan kirjoittamaan asioista, joita voidaan ihmisille oikeasti suositella. Nyt on kuitenkin pakko sanoa, että satamakadulla sijaitsevan Ravintola Henriksin brunssi oli niin suuri pettymys, että siitä on pakko kirjoittaa.
Mä rakastan brunsseja, mutta niillä tulee käytyä valitettavan harvoin kun ne tuntuu jotenkin niin kalliilta. Torstaina töissä kun nälkäisenä lounasaikaan silmiin pisti Ravintola Henriksin mainostama brunssiarvostelu, jonka Man Made Lifestyle -sivusto oli tehnyt, päätin repäistä. Varasin heti herkullisten kuvien ja ylistävien kommenttien vuoksi pöydän ja halusin tarjota miehellenikin ihanan kokemuksen. Oon kuullut tästä brunssista niin paljon hyvää, että odotukset olivat todellakin korkeat.
Iltapäivän kattauksista pystyi varaamaan pöydän klo 14 ja 14.30. Päätin ottaa pöydän klo 14.00 niin brunssia on vielä tunnin ajan tarjolla. Odotin notkuvaa alkupalapöytää, koska sellaisia kuvia oon siitä nähnyt. Näky oli melko yllättävä kun saavuttiin paikalle.
Ja tarkennuksena tähän kuvaan, edes noita ruisnappeja ei ollut pöydässä. Kun menin hakemaan kameran niitä oli tullut kuitenkin muutama pienellä alustalla lisää.
Tämä näky oli niin kaukana siitä millaisia kuvia oon tästä notkuvasta alkupalapöydästä nähnyt. Kysyin tarjoilijalta parin tyhjän lautasen ja alustan kohdalla: ”Hei anteeksi, mitäköhän näissä on ollut ja onko niitä mahdollisesti tulossa pian lisää?”. Tarjoilija vastasi: ”Kananmunia, munapekonirullaa ja sienipiirakkaa. Voin käydä kysymässä onko niitä vielä jäljellä jos haluat”… Okei.
Niitä ei ilmeisesti ollut enää jäljellä koska kananmunia ja tätä jotain munakasasiaa ei ikinä tullut lisää. Kysyttiin kananmunia monta kertaa, mutta niitä ei tullut. Tilaisuuksia asian korjaamiseen olisi ollut useita ja ne kananmunat olisi ehtinyt keittämään monia kertoja tuon tunnin aikana. Kun lähdettiin noin 14.55 pöytään tuotiin keitettyjä kananmunia lisää. Siis viisi minuuttia ennen brunssin loppumista. Ei niitä kukaan enää silloin hakenut kun kaikki oli siirtyneet jo pääruoan kautta jälkiruokaan.
Ruisnapit oli herkullisia ja sienipiirakka oli hyvää. Tarjolla olevan ruoan maussa ei siis ollut moittimista ja kaikki mitä syötiin oli aika hyvää.
Tilasin myös kuohuviinilasillisen, joka maksoi 5e. Sitä tuli hieman vajaa puolikas kuohuviinilasillinen. Omalta arviolta siis ehkä jotain 8cl maksimissaan, mikä oli mun mielestä aika vähän. Esimerkiksi Suomalaisen Klubin brunssilla kuohuviinilasillisen tilatessa juomaa tulee kokonainen kuohuviinilasillinen.
Pääruokana oli joko suppilovahverorisotto tai munakokkelia, makkaraa, aiolia ja punasipulia. Heti brunssille saapuessa tarjoilija kehotti meitä ottamaan alkuruokia maltilla ja säästämään kunnolla tilaa pääruoalle, koska sen koko voi sitten yllättää. Kyllä se yllättikin. Kaksi ruokalusikallista munakokkelia ja puolikas makkara. Nätisti aseteltu ja tosi hyvää jälleen, mutta makkara maistui joltakin perus wilhelmiltä ja annos oli auttamattomasti liian pieni. Varsinkin kun alkupalapöydässä ei ollut meille koko aikana mitään kananmuna-asiaa niin odotettiin tätä munakokkelia vähän enemmän.
Annoksen tilaaminenkin oli erikoista. Kun tarjoilija tuli luo, pohdin ääneen: ”Hmm, kumpikohan niistä olis nyt parempi annos?”. Tämä kysymys yleensä on sellainen, että kaipaisin jotakin lisätietoa tai vahvistusta tarjoilijalta johonkin suuntaan. Hyvä vastaus olis voinut olla sellainen, että tarjoilija olisi kertonut annoksista enemmän ja luonnehtinut niitä jotenkin. Hän päätti kuitenkin tokaista: ”Niin no mikähän nyt sitten olisi, että koitas päättää”. Äänensävy oli niin v-mäinen, että mieskin nauroi brunssilta kotiutuessa, että miksiköhän se tarjoilija oli niin tyly.
Pääruoan jälkeen odoteltiin jälkiruokaa. Meille tultiin kaatamaan ensin kahvit, jonka jälkeen odoteltiin vieläkin sitä jälkiruokaa. Odoteltiin 15 minuuttia, kunnes saatiin viimein katsekontakti tarjoilijaan ja kysyttiin, että saataisko me se jälkiruoka. Se tuli pöytään parissa minuutissa ja sain onneksi uuden kuuman kahvin jäähtyneen tilalle.
Mä rakastan omenapiirakkaa! Sen vuoksi tämä kuiva omenapiirakan reunapala olikin suuri pettymys. Vaniljajäätelö oli hyvää.
Tämän brunssin hinta oli 24,9e per kärsä plus se puolikas kuohuviinilasillinen 5e. Halusin niin paljon tarjota miehelle ihanan aloituksen lauantaipäivälle, minkä vuoksi tää olikin niin suuri pettymys. Tuli jotenkin huijattu olo. Kaikki mitä syötiin oli periaatteessa hyvää, mutta odotin vaan tähän hintaan saavani niin paljon enemmän.
Tampereella on onneksi todella paljon hyviä brunsseja, joita kohtaan arvostus nousi entistä enemmän. Näistä mainittakoon esimerkiksi Cafe Pispala, Suomalainen Klubi ja Ravintola Muusa.
Toivoisin, että Ravintola Henriks skarppais nyt vähän. Moni muukin voi eksyä sinne hyvät arvostelut luettuaan ja kauniit kuvat nähtyään. En ymmärrä miten tämä oli mennyt näin pieleen?
Rentouttavaa sunnuntaita ja parempia brunssikokemuksia odotellen!
– Annukka