Hyvä munkki, huono ittesensuuri

Moro ja iltaa!

Meinas iskee hirvee ittesensuuri tän postauksen kohdalla. Käytiin nimittäin tos pari viikkoo sitte ukon kans Pyynikin näkötornilla, sunnuntaina. Putoushahmoo lainatakseni, se oli virhe! Nimittäin aiva hirvee ruuhka! Enkä ny muista oliko jotain juhlaa ollu edellisenä päivänä vai mikä, mutta joku ihmispelko siinä oli päällä. Sisälle ei mahtunu istumaan ja kun se oli niin täynnä, niin en mää päässy mitää kuviikaa napsimaan siältä. Mut hei, käykää ite kattoon millanen mesta se on! Piäni ja hyvä! Ja menkää hei tästä viisastuneena ni viikolla käymään siä! Se näkötorniki oli niin ruuhkaantunu, et ei sitte sinnekää menty. Munkin söin kuitenki ja kaakaon join ja oli hyvää niinku aina! 

Mies otti noi kuvat missä mää oon ja aiettä sitä kuvaushetkee. Pakko laittaa toi alempi kuvakaksikko oikeen vuaropuhelun kera. Ehkä voitte ymmärtää tilanteen. Emmä vaan tajuu miten nää ihmiset kehtaa olla kuvattavana. Jotenki vaan.

U: niinku ukko ja A: niinku mää

U: Hei ompa kivannäkönen penkki jotenki! Mää otan siitä kuvan!

U: Meeppä istuun muuten viä siihen penkille ny, tulee hyvä kuva!

A: Hä? No en tosiaan mee!

U: No meetpä! Tulee hyvä!

A: No mitä mä ny siihe meen? Minne mää sen kuvan laitan? Joo että tässä ihan normaalisti paskassa kelissä pysähdyin tälläselle penkille istuskeleen tässä kesken matkan ku pitäs munkki olla jo toises kädes!

U: Menet nyt siihen!

A: No ok. Voi luaja. Ota jo. No ota jo se kuva. Otiksä sen? Tualta tulee joku lenkkeilijä! No tuolta tulee ihmisiä! Vähä se varmaan ihmettelee mitä mää täs oikeen istun ja sä kuvaat siinä. Siis mua hävettää niin paljo. Noniin onko se ny jo? Huhhuh, vähä noloa!

U: Mitä sä ny.

A: No onhan toi ny noloa.

U: Sää oot kyllä hyvä bloggaaja.

 

Ja sit mä kuitenki viä laitoin sen tänne! Näin myöhään ei vaan voi ajatella selekeesti. Voi kauhia, antakaa ny anteeks. Mut olihan se toisaalta hiano penkki, ei siinä ny mitää.

Anna, tuu jo siältä Romaniasta tekeen vähä laadukkaampaa sisältöö mun kaa tänne.

– Annukka