Mansessa drinksuille? No Minibaariin tiätty!

Moro!

Kävin tos yks ilta jututtamassa vähän Minibaarin ravintolapäällikköö / baarimestaria Sakaria elikkäs Sakkea, sekä pääbaarimestaria Anna-Kaisaa elikkäs Aksua. Minibaari, joka sijaitsee Aleksanterinkadulla 29, saattaa joillekin vielä tuoda mielikuvan siitä ravintolahenkilökunnan kantapaikasta ja jossa hanatuotteet virtaa. Ommeinaa konseptit muuttunu! On muuttunu kauan aikaa sitten jo! Kukaan ei voi oikeesti enää sanoo, että Tampereella ei ois drinkkibaaria. Kyllä on! Niin ja paikanhan omistaa siis Louie So, joka omistaa Tampereelta monta muutakin kivaa ravintolaa/baaria. Louiee haastatellaan yhden toisen jutun yhteydessä, joten nyt päästetään ääneen Aksu ja Sakke!

Nonii Aksu ja Sakke! Kertokaas vähä taustoja. Mä muistelisin, että tää ei oo aina ollu drinkkibaari?

– Joo elikkäs tää Minibaari on ollu nyt kohta 6 vuotta tässä ja viimeset 2,5 vuotta suunnilleen cocktailbaarina. Sitä ennen tää oli hyvin eri konseptilla, enemmänki semmonen ravintolahenksun juottola. Kim Rantanen, Tampereen kuumin baarimikko, oli kehittelemässä tästä cocktailbaaria ja muuttamassa konseptia sillon, kun hän oli vielä täälä töissä. Tästä jäi Kimin aikana pois kaljahanat. Kim oli täs kaks vuotta. Sitten tuli Tero ravintolapäälliköksi ja Aksu hyppäs mukaan ja siitä on nyt 10 kuukautta. Tero lähti Australiaan baarimikontöitä tekemään tässä pari kuukautta sitten ja siinä kohtaa mä (Sakke) tulin ravintolapäälliköksi. Siitä alkoi tää Minibaarin uus aika. Pojat teki kyllä valtavan aloitusduunin tässä. Se ei oo hirveen helppo muokata paikkaa kaljajuottolasta cocktailbaariksi.

Onko tää nyt oikeesti Mansen ainut cocktailbaari?

– No kyllä me sanottais, että on. Varmaan aikalailla siä kärjessä kyllä tulee, jos kysytään, että mihin kannattaa mennä drinkille täälä Tampereella. Toki vaikka Gloriasta ja Masustakin saa hyviä drinkkejä, jos siellä on oikeet baarimikot töissä. Niissä se kuitenkin just aika paljon sitten henkilöityy niihin tekijöihin, että kukaa osaa. Me panostetaan siihen, että täälä kaikilta saa hyviä cocktaileja ja meillä on myös kummallakin baarimestarin erikoisammattitutkinnot, että se ei oo vaan nimi vaan oikeasti on kouluja tähänki hommaan käyty. Tietysti jokaisella baarimikolla on se oma kädenjälki. Varsinki siinä sen huomaa, kun porukka pyytää, että tee jotain kivaa. Ja sekin menee sitten kausittain, että milloin on sitten minkäkin tyyppisistä juomista kiinnostunu sillä hetkellä, niin yleensä niitä sitten suosittelee.

Miten te ootte valinnu juomat tohon teidän drinkkilistaan?

– Meillä just vaihtui pari viikkoo sitten lista. Tässä uudessa listassa nyt kehitettiin tällänen systeemi, että on eri hintaluokissa nää cocktailit. On halvemmat juomat, keskihintaset ja sitten kalliimmat. Sitten alettiin miettiä niitä juomia sinne alle. Toi kallein kategoriakin esimerkiksi, niin siellä on hapotettu Negroni, eli siis just sellasia, että porukka pääsee oikeesti kokeilemaan jotain ihan uutta mitä ei välttämättä mistään muualta saa. Ainakaan Tampereelta. Siinä ideoinnissa meni kyllä aika kauan kokonaisuudessaan. Lopuksi sitten otettiin yks päivä, kun tehtiin kaikki ne juomat mistä oltiin puhuttu, että tulis listalle. Maistellaan ja mietitään, onko liian erilaisia tai liian samanlaisia onko nää riittävän hyviä ja viilattiinki vielä. Sitten lopuksi mietittiin vielä nimet jotka tuli aika brainstormaamalla. Mutta siis kauan siinä meni ja siinä oli pitkä tää mietintäprosessi. Tämmösessä paikassa kun juomalista ei synny samalla tavalla kun yökerhossa, että pistetäämpä kelkka, kossuvichy, villevallaton ja valkovenäläinen tosta.

Onko jotain trendiä tällä hetkellä havaittavissa siinä, mitä ihmiset tilaa?

– No porukka on löytäny ny noi sourit. Eli yksinkertaisimmillaan sour on sokeria, sitruunaa ja alkoholia. Nykyään siihen mielletään myös kananmunan valkuainen, joka vähän pehmentää niitä teriä sieltä ja tuo sellasen kivan vaahdon siihen juoman pintaan. Tosi paljo tilataan viski souria, kurkku souria ja rommi souria. 

Onko baarimestareiden keskuudessa jotain trendiä?

– Tällä hetkellä trendinä on kaikki ite tehty. Siirapit, ne keitetään ite, pyreet ja bitterit tehdään ite. Eli craft cocktail -meininki. Eli kaikki tehdään ite ja se oma kädenjälki näkyy vielä vahvemmin siinä juomassa. Tottakai klassikot on ja pysyy aina baarimikkojen suosiossa, mutta niihinkin monesti laitetaan hatuksi vielä se oma twisti. Asiakkaatkin on alkanu arvostamaan tosi paljon tuoreiden raaka-aineiden käyttöä, ja mekin tehdään aina tuoreista raaka-aineista. Siks esimerkiksi tällä hetkellä tällai syksy-talviaikaan meiltä ei voi tilata mansikka margaritaa, kun ei saa tuoreita mansikoita.

Kiitos Sakke ja Aksu! Oli aivan mahtavaa käydä Minibaarissa ja maistella näitä mahtavii luomuksia! Ihanaa muutenki jutella ihmisten kanssa, jotka on oikeesti innoissaan ja kiinnostuneita siitä mitä tekee. Osaavaa porukkaa, ei voi muuta sanoo. Oli muuten hieno yksityiskohta se, että pöydissä oli vesipullot ja laseja. Ei tarvi veden takii jonotella tiskillä.

Juteltiin vielä vähän myöhemmin tän ”virallisemman” haastiksen jälkeen siitä, miten porukka tilaa. Yleisesti musta ainakin tuntuu, että baarimikot ei yhtään tykkää kun menee siihen tiskille sillai mietteliäänä, että mitäköhän ottais ja tee mulle jotain kivaa. Saken ja Aksun kanssa tuntui kuitenki, että nää kaverit oikein tykkää kun vähän haastaa. Sakke anto myös hyvän neuvon, että ei kannata tulla tilaamaan ”jotain raikasta”. Yleisesti ottaen kaikki juomat on aika raikkaita, eikä kukaan oo koskaan tullut tilaamaan ”jotain tunkkasta”. Tää oli ihan hyvä pointti! Sitten jos jotain uutta haluu, niin ois hyvä ainakin olla tiskille mentäessä vaikka joku hedelmä mielessä ja tekeekö mieli kirpeää tai makeaa. Jos on syömästä tulossa niin se kannattaa kuulemma kans kertoo. Tai sitte voi mennä tällä perinteisellä ”yllätä mut” meiningillä niinku mää, mut oonki aika kaikkijuomanen (paitsi olutta en juo, hyi, olutta).

Noista juomista eniten tykkäsin Inchistä, ja sitä suosittelen tooodella lämpimästi! En oo ikinä maistanu mitään sellasta ja aiettä se on niin hyvää! Bloody Maryyn pitäs ehkä totutella, sitä maistoin nimittäin ekaa kertaa elämässäni. Sen tekeminenki oli kyllä jo niin näyttävää, että se lisäs sitä fiilistä tohon juomaan. Otin sen aika tulisena, ja siksikin se oli hyvää. Wild Side on kuulemma Tamperetta kuvaava klassikko, jota tilataan paljon. Niitä näyttikin moneen pöytään menevän, enkä kyllä ihmettele! Tää kiivijuoma on aikoinaan minibaarissa keksitty ja sieltä se on levinnyt joihinkin muihin baareihin myös ja ihan Lappiin asti. Daiquiri Twist oli juoma, jota Sakke ja Aksu tykkää tällä hetkellä juoda ja se oli kans tosi hyvää. Rattle snake oli aika äijämäinen mun mielestä, kun siinä maistu viski, ja toinen mun makupaletille vähän oudompi oli Port to Negroni, kun se oli sellanen katkera. En vaan oo tottunu.

Mut hei apua jos ette oo tuola vielä käyny! Mää oon niin innoissani teidän puolesta ku teitä oottaa timantti! Tilatkaa Inch!

Niin ja ps tällänen pikkuhomma, ME OLLAAN SAATU TOIMITUKSELTA TOLLANEN SUOSITTELULEIMA KUIN HELEMEEEE!!!

Kattellaan!

– Annukka