Meriteatterin Laulu on meren laulu Teatteri Telakalla
Morjensta!
Meriteatteri rantautuu Teatteri Telakalle yhdeksi ainoaksi viikonlopuksi 28.2.-1.3.
Jututin Laulu on meren laulu– näytelmässä esiintyvää, punatukkaista Vera Veiskolaa Meriteatterista, teatterin tekemisestä ja Telakasta.
Kuva: Vilma Vantola
Mistä Meriteatteri on saanut alkunsa?
– Meriteatteri on saanut alkunsa ohjaaja Anni Mikkelssonista. Anni ohjasi Legioonateatterille 2012 Haurela, hullujen laiva -esityksen, joka sijoittui Seili saareen. Sitten se kysy multa, että tuutko kesällä Rymättylään tekemään prokkista. Sanoin, että joo. Mikkelssoneilla on sukua ja kesäpaikka Turun saaristossa eli se on Annille lapsuuden maisema, jonka tarinat kiinnostaa. Sitte sieltä Rymättylästä löytyi mökkinaapuri, kuvataiteilija Vesa Varrela, Röölänrantayhdistys, joka elvytettiin ja Silliperinnekeskus Dikseli, josta sitten löytyi meille myös tila. Sillitehtaan vanha sillin kylmävarasto, joka me raivattiin teatteritilaks.
Miten Meriteatterin näytelmät syntyvät?
– Anni kirjottaa kässärit. Se kerää tietoa Saariston elämästä ja sillinkalastuksesta, joka on ollu tärkee elinkeino, lukee ja kyselee ja kahvittelee paikallisten asukkaiden kanssa. Sitten me tehään ne! Treeniaika on ollu reilu pari viikkoo kesäkuussa ja esitykset heinäkuussa. Esityksiä tehään yhdessä, ideoille ja kokeilulle on tilaa ja talkooapua on saatu paikallisilta, mökkiläisiltä, ystäviltä. Sit kun treenataan jotain kohtausta, ni toiset tekee biisejä tai rakentaa katsomoa. Ohjaajalla on luonnollisesti viimeinen sana.
Kuva: Vilma Vantola
Millaisia ihmisiä Meriteatterissa vaikuttaa ja mikä on sun rooli?
– Me ollaan nuoria teatterintekijöitä, osa opiskelijoita, osa valmistuneita. Kokoonpano on muuttunu joka vuosi, ekana kesänä meitä oli vaan kolme näyttelijää, viime kesänä kuus ja ens kesälle tulee viis. Sit on ohjaaja ja tuottaja ja kaikennäköstä auttajaa. Minä oon ollu alusta asti mukana lavalla ja tehny pari biisiä esityksiin.
Millainen näytelmä on Laulu on meren laulu?
– Laulu on meren laulu on alaotsikkonsa mukaisesti lähdön ja paluun balladi. Se kertoo siitä, ettei elämä mene niinkuin sen on suunnitellut ja on pakko purkaa omat ja ympäristön odotukset ja rajoitukset. Voi käydä niin, ettei saa mitään, mitä on halunnut ja silti saa kaiken.
Kerro vähän sun hahmosta tässä näytelmässä.
– Lempi on päättäväinen nainen, jolla on selkeet suunnitelmat ja päämäärät. Merellä ja elämällä on kuitenkin ihan omat suunnitelmansa, joihin ihmisen on sopeuduttava.
Millaista näytelmän esittäminen oli viime kesänä?
– Sen esittäminen kesällä oli aivan ihanaa. Se, että saa tutustua uuteen kulttuuriin ja yhteisöön, sen tarinoihin on jotakuinkin parasta, mitä tiedän. Että ihmiset tulee juttelemaan ja kokevat, että heidän tarinansa ovat tulleet kerrotuiksi. Että meidän työ koetaan tärkeäksi paikallisten keskuudessa ja se kerää väkeä kaukaakin. Ja tottakai myös yhteisöllinen elämä saaristomaisemassa on vertaansa vailla. Asutaan kaikki Mikkelssonien mökillä, jaetaan aamupuuro- ja tiskivuorot, lämmitetään saunaa, juostaan metsässä ja tehdään retkiä saariin ja ongitaan ahvenia iltapalaks. Onhan se nyt ihan mieletöntä. Niin ja tietysti, että saa tehdä valtavan taitavien kollegoiden kanssa työtä. Ja sit ne samat tyypit on myös rakkaita ystäviä.
Mitkä on fiilikset kun pääsette esittämään näytelmää Telakalle?
– No ihan mahtavaa tulla Telakalle! Telakka on mulle koti. Tulin sinne 19-vuotiaana työharjoitteluun ja sittemmin oon opiskellu teatteria kolmessa eri koulussa ja tehny aika monta juttua eri paikkoihin. Nyt on sellanen olo, kun tulis reissulta kotiin. Oon aivan innoissani, hirveesti jännittää ja ujostuttaa. Mielenkiintosta myös nähdä, miten juttu näyttäytyy ilman saaristomiljöötä. Tää on meidän eka esitys muualla ku Röölässä.
Kuva: Anna Salmisalo
Mitä Telakka merkitsee sulle?
– Telakka on yksi maailman turvallisimmista paikoista, koko talo on mulle valtavan tärkee yhteisö, vaikka oonki viime vuodet seurannu sen toimintaa aika ulkokehältä. Teatteri Vanha Jukon Kirsikkapuiston kanssa oltiin siellä vierailulla 2010, sen jälkeen en oo tainnu lavan puolella olla. Paitsi alakerrassa bändin kaa. Työharjotteluvuonna oon oppinu siellä asioita, joita en oo sillon tienny oppivani. Sieltä sai käsityksen, miten yhdistysmuotonen teatteri toimii, mitä ja ketä sen pyörittämiseen tarvitaan. Toisalta sain assaroida ohjaajia ja istua tuntikausia seuraamassa treenejä ja esityksiä ja koen oppineeni jo silloin tosi paljon harjoittelemisesta ja yhteisöllisestä työskentelytavasta, oman työn arvostamisesta ja asenteesta teatterin tekemiseen.
Kuva: Vilma Vantola
– Lähdön ja paluun balladi
Käsikirjoitus ja ohjaus: Anni Mikkelsson
Rooleissa: Antti Autio, Laura Halonen, Hannes Mikkelsson, Jussi-Pekka Parviainen, Esa-Matti Smolander ja Vera Veiskola
Esitykset Teatteri Telakalla:
La 28.2. klo 15 ja klo 19
Su 1.3. klo 15
Liput:
26e/18e/13,5e
Nährään siellä!
-Anna