Loud Silents antaa taas äänen mykkäelokuville // Osallistukaas festaripassien arvontaan!
Morienttes!
Mistä tietää, että kevät koittaa Tampereella? No esimerkiksi leskenlehdistä ja siitä, että täällä starttaa Loud Silents Festival (22.-24.4.), joka yhdistää klassikkomykkäelokuvia ja niiden äänimaailman livenä luovia artisteja eli musaa. Postauksen lopussa luvassa ohjeet arvontaan, jossa kaksi onnekasta voittaa festaripassit tapahtumaan!
Tänä vuonna esitettävien elokuvien joukossa on timanttisia klassikoita kuten Nosferatu (1922) ja Tri Caligarin kabinetti (1920), mutta myös esimerkiksi suurelle yleisölle vähemmän tunnettuja Maya Derenin kiehtovia lyhytelokuvia. Mukaan on valikoitunut huikea liuta artisteja säestämään näitä elokuvia ja näyttäisi siltä, että festivaaleilla tullaan liikkumaan aivan akustisesta äänimaisemasta aina Khidin elektroniseen maalailuun Metropolisin (1927) innoittamana.
Muijat jututti tapahtuman järkkääjiä ja kyseli, millaiset festivaalit on luvassa ja mistä koko tapahtuma on saanut alkunsa.
Miten kuvailisitte Loud Silents Festivalia? Millaista yleisöä festivaaleilla on yleensä totuttu näkemään ja ketä odotatte paikalle nyt?
Loud Silents on live-musiikin ja mykkäelokuvan festivaali, jossa on upea tunnelma. Nykyartistit säveltävät vanhoihin elokuviin uudet ääniraidat, ja lopputulos on joka kerta yllättävä ja ainutlaatuinen. Mykkäelokuvan katsominen jyräävällä live-musiikkisäestyksellä on ravisteleva kokemus, jota on hankala ilmaista sanoin – kannattaa tulla paikalle fiilistelmään!
Loud Silentsin kävijäkunta on pääosin nuoria kaupunkilaisia, jotka etsivät alati uudenlaisia kulttuurielämyksiä. Mutta meillä käy myös vanhempaa väkeä, joille elokuvat ovat tuttuja omasta nuoruudesta. Toivotan tervetulleiksi kaikki musadiggarit, cinefiilit ja muuten vaan kulttuurimyönteiset henkilöt!
Mistä idea tapahtumaan on alunperin tullut ja miten tapahtuma on kehittynyt vuosien varrella?
Tapahtuman ideoivat taiteellinen johtajamme Otto Kylmälä ja festivaalijohtaja Mikko Gustafsson. Idea syntyi ravintola Zarillossa burgeriähkyssä vuonna 2011.
Otto asuu ulkomailla ja kiertää paljon elokuvatapahtumissa ja on sitä kautta tutustunut eurooppalaiseen mykkäelokuvakulttuuriin. Hän ja Mikko totesivat, että Suomessa mykkäelokuvien esittäminen on sangen harvinaista ja että tapahtumaa, jossa vanhoja elokuvia esitettäisiin kokonaan uudella, modernilla säestyksellä, ei täällä ollut.
Tapahtuman konsepti on ollut alusta asti selkeä – mykkäelokuvia live-säestyksellä – mutta olemme neljässä vuodessa kiinnittäneet huomiota etenkin viestintään. Yleisin kysymys, johon vastaamme, on ”Niin, esitätte siis leffoja originaalisäestyksellä?”, ja tätä mielikuvaa koitamme häivyttää. Musiikki on siis täysin uutta, varta vasten festivaalille sävellettyä, ja juuri moderni musiikki on se, joka herättää vanhat leffat uuteen kukoistukseen.
Miten muusikot ja elokuvat ovat valikoituneet?
Kylmälän Otto valitsee parit, mutta tähän liittyy toki aina keskusteluja artistien kanssa. Otolla on kyllä aivan upea tatsi ohjelmistosuunnitteluun, yhdistelmät vaan paranevat vuosi vuodelta!
Entäs mitä nää elokuvat voisivat heijastaa meidän ajassamme?
Tämänvuotiset elokuvat ovat yllättäneet ainakin mut ajankohtaisuudellaan.
Suomessakin puhutaan paljon uusista ulkopuolelta tulevista uhista, ääriajattelun lisääntymisestä ja jopa fasismista. Meillä esitettävistä leffoista neljä (Tri Caligarin kabinetti, Metropolis, Nosferatu ja Ihmisiä sunnuntaina) on tehty maailmansotien välissä Saksassa. Kolmessa ensiksi mainitussa on hyvin vahvaa symboliikkaa liittyen esimerkiksi tuntemattoman pelkoon, tehottomaan hallintojärjestelmään ja luokkaerojen kasvuun yhteiskunnassa.
Ihmisiä sunnuntaina on sen sijaan päällisin puolin hyvinkin seesteinen tunnelmakuva. Sitä alkaa kuitenkin katsoa hyvin eri tavoin, kun tietää, että tekijät pakenivat hyvin pian leffan valmistumisen jälkeen Natsi-Saksasta Yhdysvaltoihin.
Lyhyesti sanottuna elokuvat heijastelevat sitä, että sukupolvi toisensa jälkeen pohtii samoja suuria kysymyksiä. Se on samaan aikaan lohdullista ja surullista.
Mitä vanha Ilves-elokuvatetatteri eli nykyinen Ylioppilasteatteri pystyy tilana tarjoamaan katsojille?
No, siellä on ainakin B-oikeudet, eh eh…
Ylioppilasteatteri on sopivan rosoinen ja intiimi tila Loud Silentsin kaltaiselle festivaalille. Kun yleisöä ei voi ottaa sisään määräänsä enempää, lisää se tunnetta siitä, että nyt ollaan jonkin todella ainutlaatuisen jutun äärellä. Se myös auttaa, kun kuulee filmiprojektorin ruksuttavan korvan juuressa.
Tykkään itse myös siitä, että YT:llä hengailemme kaikki – yleisö, artistit ja me järjestäjät – enemmän tai vähemmän samassa tilassa. Tuu nykimään hihasta ja juttelemaan!
Millasia visioita teillä on tämän tapahtuman tulevaisuuden suhteen? Onko jotain tiettyä, mitä haluaisitte vielä toteuttaa?
Sisällöllisesti tapahtuma ei juuri paremmaksi voi tulla. Näytökset ovat olleet joka vuosi upeasti kuratoituja, tärkeää on pitää taso jatkossakin yhtä korkeana.
Haluamme jatkaa toissavuonna aloitettua koulutusyhteistyötä, jossa yksi kansainvälinen säestäjävieras vetää master classin muusikko-opiskelijoille (tänä vuonna ko. kurssin lopputulos kuullaan siis Ihmisiä sunnuntaina -leffan taustalla). Se ja klubi-illat, joita järjestämme festarin ulkopuolella muutaman kerran vuodessa, luovat juuri sitä modernia mykkäelokuvaesittämisen kulttuuria, jota festivaalia perustettaessa kaivattiin.
—
Käykäähän tutustumassa ohjelmaan tarkemmin Loud Silentsin nettisivuilla TÄSTÄ!
Ja nyt siihen skabaan!
Kommentoikaa tämän postauksen alle mitä odotatte eniten näiltä festivaaleilta, ja olette siten mukana arvonnassa. Kaksi onnekasta voittaa itselleen festaripassin, joilla pääseekin sitten nauttimaan koko tarjonnasta. Voittajat julkaistaan viikon päästä keskiviikkona 13.4. Muistakaahan laittaa sähköpostinne kommenttiin!
Onnea kisaan! Tulossa on aivan mahtavat festarit. Täyttä klassikkokamaa!
-Muijat
